Hae
Roosa Blom

Lapselle säästäminen on turhaa

lapselle säästäminen on turhaa

Omasta mielestäni lapselle säästäminen on turhaa, emmekä me säästä meidän lapselle. On mielenkiintoista nähdä eri näkökulmia tähän asiaan. Me vanhemmat  säästämme ja sijoitamme omiin salkkuihin kylläkin. Sijoitamme tällä hetkellä rahastoihin ja suoriin osakkeisiin ja meillä on myös yksi sijoitusasunto. Toivottavasti lähitulevaisuudessa myös muutama lisää. Lapselle me emme kuitenkaan säästä kuukausittain tai laita rahaa säästötilille ollenkaan.

Innostuin kirjoittamaan tämän postauksen Tehtävänimikkeenä Laura blogikirjoituksen inspiroimana. Mietin tätä aihetta todella paljon ja olemme myös miehen kanssa puhuneet tästä monesti. Olen lukenut muiden kokemuksia ja tiedän, että monet säästävät lapselle rahaa joka kuukausi. Aina, kun kuulen, että joku säästää lapselle/lapsilleen lapsilisät joka kuukausi niin sisälläni alkaa kiehumaan. Tukia leikataan aina yksinhuoltajilta ja vähävaraisilta, mutta sitten jotkut pystyvät säästämään tämän rahan lapsilleen. Jotain vikaahan tässä tukimuodossa on ja sitä pitäisi tarkastella uudestaan.

Mielestäni lapselle säästäminen on hyvä asia, mutta silti minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset siihen. En usko, että tässä(kään) on oikeaa tai väärää tapaa. On vain erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia.

Ensiasunnon käsiraha vai hyvät bilerahat?

Näin yrittäjäperheenä haluan opettaa lapselleni sen, että raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä. Jos jotain haluaa niin sitten se on ansaittava omalla työllä. Mikään ei tule ilmaiseksi tai tuoda hopeatarjottimella eteesi. Ajattelen myös, että rahaa pitää osata arvostaa.

Haluan vielä nostaa sen huomion, että jos vanhemmilla on paljon omaisuutta niin jossain kohtaa verotuksellisesti on syytä siirtää sitä jo ennakkoon ennen kuolemaa lapsille. Mutta en tässä nyt huomioi tätä näkökulmaa.

On mielestäni todella kaunis ajatus säästää lapselle käsiraha ensiasunnon ostoa varten tai isompi puskuri joka mahdollistaisi esimerkiksi ulkomailla opiskelun ja lukukausimaksujen maksamisen. Kaunis ajatus todellakin, mutta en tunne ketään joka olisi vanhempien säästämät rahat käyttänyt näin. Kaikki ketä tunnen ovat parikymppisenä juoneet ne rahat tai törsänneet muuten. Nyt, kun ikää on tullut lisää ja moni on ostanut tai ostamassa ensiasunnon niin siihen on säästetty rahat ihan itse alusta alkaen, koska säästöjä ei enää ole ollut. Julkisesti mm. yksi sijoittajapariskunta on kertonut että heille kävi just näin. Nyt he omistavat alle 30-vuotiaana lähes 50 sijoitusasuntoa, jotka ovat hankkineet omalla työllä ja aloittaneet nollasta.

Lapsen omat rahat

Vaikka sanon, ettemme ole säästäneet lapselle niin silti lapsella on oma säästötili ja oma osakesalkku. Olemme säästäneet lapsen omia lahjaksi saatuja rahoja kuten ristiäis-, synttäri- ja joululahjarahoja säästötilille. Osan rahoista laitamme myös matalariskisiin rahastoihin, jottei inflaatio syö pottia kokonaan. Meidän lapsi on 2,5-vuotias joten hän ei vielä ole ”tarvinnut” lahjarahoja ja ne on siksi laitettu säästöön. Myöhemmin, kun hän kasvaa niin saa käyttää itse lahjarahojaan (ei siis niitä nyt säästössä olevia vaan niitä mitä sinä hetkenä saa). Hän saa opetella itse rahan käyttöä ja arvoa ja ostaa sillä sitten just sitä mitä haluaa tai säästää isompaa hankintaa varten. Toki jos lapsi saa lahjaksi ison summan rahaa kerralla niin laitamme osan siitä säästöön.

Näin lapselle kertyy hieman huomaamatta omalle säästötililleen rahaa. Summa kasvaa siellä pikku hiljaa ja varmasti täysi-ikäisyyden kynnyksellä sinne kertyy sopiva potti. Mielestäni jotain tuhansia on varmasti ihan hyvä summa, mutta en näe järkeä säästää lapselle kymmeniä tuhansia euroja. Eihän sitä tiedä jos lapsi vaikka saisi jonkun ison perinnön, mutta ne on asioita mihin en voi vaikuttaa.

Lasta voi tukea taloudellisesti tarvittaessa

Ajattelen, että me vanhemmat voimme tarvittaessa tukea lasta taloudellisesti jos hänellä on tiukkaa esimerkiksi opiskellessa. Voimme maksaa silloin tällöin ruokakauppalaskun, tankata auton tai maksaa jonkun vakuutuslaskun. Niin, että nuori on itse vastuussa taloudestaan, mutta se on pieni extra tai helpotus että silloin tällöin ja tarvittaessa jelppaamme. Tai jos nuorelle tulisi joku yllättävä parin tonnin lasku voisimme lainata hänelle rahaa ja hän lyhentäisi tätä velkaa sovitusti. Näen myös, että voimme tarvittaessa toimia ensiasunnossa takaajina.

Ajatukseni on, että olemme taustalla auttamassa, mutta ei ole ole oletusarvo, että me maksamme asioita. Me emme maksa suoraan kaikkea ja nuori joutuu myös itse tekemään töitä asioiden eteen.

Ajattelen tässä samaa, miten itselläni on ollut. Pärjäsin aina pienellä enkä koskaan pyytänyt rahaa. Äiti saattoi joskus heittää kauppaan ja maksaa ostokset ja iskä taas antoi rahaa junalippuihin tai tankkasi autoa. Hän sanoi, ettei minun tarvinut vähistä rahoista maksaa siitä, että käyn häntä katsomassa. Tällöin kuljin Hämeenlinnasta Keski-Suomeen, joten junalippuihinkin kului rahaa, joka näkyi muutaman satasen kuukausibudjetissa. Omat vanhemmat on myös tukeneet jotain reissuja esimerkiksi lähdin yläasteen jälkeen 3 viikoksi kielikurssille Englantiin. Reissu maksoi 1700 euroa. Voitin silloin EF:lle 500 euron lahjakortin ja loput maksoin rippirahoistani. Vanhemmat antoivat sitten hieman käyttörahaa.

Säästetäänkö teillä lapselle ja millä tavalla?

Mitä ajatuksia tämä herättää?


10 kommenttia

  1. Hanna kirjoitti:

    Täytyy olla hieman eri mieltä. Minulle vanhempani säästivät lapsuudessani 100€/kk, samalle tilille laitettiin myös perintörahoja yms muita lahjarahoja. Noin 13v aloin saamaan tulevat lahjarahat sitten omalle käyttötilille. Alusta asti tehtiin kyllä selväksi, että säästötili on nimenomaan opiskelua, asuntoa yms isoja hankintoja varten, eikä huvituksiin. Tällä hetkellä olen 22v ja tilillä on vielä useampia tuhansia, koska en opiskeluun rahaa tarvinnut ja autoonkin säästin itse käymällä töissä, koko opiskelujen ajan. Mutta esim nyt pandemiatilanteessa on mukavaa, että on vähän siellä sukanvarressa ylimääräistä, jos vaikka tulot tippuisi. Minulle henkilökohtaisesti olisi melkein nöyryyttävää joutua pyytämään vanhemmilta rahaa esim kaupassakäyntiin, joten arvostan sitä että on säästetty ja opetettu rahan arvo jo pikkulapsesta saakka. (Vaikkakaan tuossa ei mitään noloa ole, on vain omakohtainen kokemus)

    • roosa kirjoitti:

      Hei kiitos kommentista! Tästä aiheesta saakin olla eri mieltä 🙂 Ja haluun ehdottomasti kuulla muidenkin kokemuksia. Kiitos kun jaoit omasi ♥

  2. Emma kirjoitti:

    Hei!

    Itse olen kunnioittanut vanhempiani ja käyttänyt heidän säästämänsä rahat juurikin oikeaan asiaan; oman kodin ostoon puskuriksi. Paljon varmasti kasvatuksestakin kiinni, miten lapsi rahat käyttää – minulle ei tullut mieleenkään törsätä rahoja hölynpölyyn, kun aina olin tiennyt, mihin ne on tarkoitettu 🙂

  3. Iida kirjoitti:

    Itsellä on niin, että vanhemmat eivät ole antaneet mitään viikkorahaa, lahjarahaa tms eivätkä koskaan ole laittaneet rahaa käyttötililleni, vaan tilillä on ollut vain tätini antamat lahjarahat (50€ aina syntymäpäivänä) ja myöhemmin kaikki palkkani. Kaikki minulle lapsena tulleet hankinnat (mm polkupyörä) on maksettu oman tilini rahoilla. Kun täysi-ikäisenä sain pankkikortin ja oikeudet omaan tiliini, suljin sen pois äitini näkyviltä: en saa minkäänlaista taloudellista tukea perheeltäni, koska olen äitini mielestä niin ”rikas”. Muutin heti lukion jälkeen omilleni opiskelemaan ja opinnot ovat viivästyneet mielenterveysongelmien takia todella paljon, opintotuki on loppunut kokonaan muutama vuosi sitten ja olen joutunut ottamaan kymppitonnin opintolainaa muun muassa terapian takia. Korona-ajan olen elänyt ainoastaan asumistuen, kesätyösäästöjen ja puolison osa-aikatyötulojen varassa, enkä ole saanut työtä jota tehdä opintojen aikana. Voin sanoa, että puolison perheeltä tuleva tarpeen tullen taloudellinen tuki on ollut ihan korvaamatonta. Lisäksi puolisolla on vanhempiensa aloittama säästötili sekä osakkeita – asia jota itse on vaikea ymmärtää. Tavallaan olen iloinen, etten ole riippuvainen vanhempieni taloudellisesta avusta, mutta rahahuolet näkyvät arjessa todella paljon eivätkä juuri auta masennukseen ja ahdistukseen. Olen kesäksi menossa lievänä riskiryhmäläisenä työskentelemään koronaympäristöön, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

  4. Emmi kirjoitti:

    Olen eri mieltä kanssasi. Omat vanhempani perustivat säästötilin minulle jo hyvin pienenä. Ne rahat eivät todellakaan menneet ryyppäämiseen, vaan ne ovat taaneet elämälleni taloudellisen tukipilari. Minun ei ole tarvinnut murehtia, miten rahani riittävät esimerkiksi opintojeni aikana, eikä minun ole koskaan tarvinnut murehtia, syönkö kuun lopussa pelkkää pastaa.
    Tärkeänä pidän kuitenkin sitä, että vaikka lapselle säästääkin rahaa, on hänelle tehtävä selväksi se, mihin rahat tulee käyttää. Minulle ne olivat aina ”korvamerkittyjä” varoja, jotka tiesin vanhempani minulle kovalla vaivalla säästäneen opintojeni ja yllättävien menojen varalle.

  5. Jenspa kirjoitti:

    Vanhempani erosivat kun olin pieni ja isäni kanssa en ollut enää tekemissä juurikaan. Äitini oli pienituloinen. 16 vuotiaana lähdin eri paikkakunnalle opiskelemaan. Asuin asuntolassa jossa ei saanut olla viikonloppuisin, joten opintotukeni kului kokonaisuudessaan bussimatkoihin äidin luo.

    Äiti pystyi antamaan noin 15€ viikossa ruokarahaa, tällä piti ostaa viideksi päiväksi kaikki ateriat paitsi lounas. Jouduin ottamaan lainaa ajokorttia varten. Tein töitä 16 vuotiaana koulun ohessa, jotta sain ostettua tietokoneen opintojen mahdollistamiseksi.

    Nämä on tällaisia asioita, joita toivon ettei oman lapseni tarvitse huolehtia 16 vuotiaana ja tämän takia laitamme lasten tileille rahaa (n. 100€ vuodessa molemmille ja noin saman verran saavat vuodessa lahjaksi. Eli ei kovin isoja summia meillä).

    Mutta rahoja ei vain esim 18 vuotiaana anneta lapsen käyttöön vaan yhdessä katsotaan niille järkevä käyttökohde. Ja meilläkin todellakin opetetaan, että rahan eteen on tehtävä töitä. Puhun tästä itse asiassa jo nyt 3 vuotiaallemme.

    Ja toisekseen itse työskentelen matalapalkka-alalla, joten haluan, että lasta varten on sukan varressa jotain, koska en välttämättä yhtäkkiä voikaan taloudellisesti auttaa jossakin hankinnassa.

    Tällaiset on minun ajatukseni aiheesta.

  6. Mira kirjoitti:

    Omat vanhempani olivat keränneet minulle n. 10 000 euron pesämunan ja siitä summasta ei kulunut senttiäkään bilettämiseen, sillä vanhempani olivat myös opettaneet pienestä asti talouskasvatusta. Ei tullut mieleenikään käyttää noita rahoja muuhun kuin osaksi asuntoni käsirahaa. Nyt olen 26-vuotias, ostin oman asunnon pari vuotta sitten ja sijoitan kuukausittain isohkoja summia.

    Olen vanhemmilleni äärimmäisen kiitollinen tuosta taloudellisesta avusta ja etenkin siitä talouskasvatuksesta jonka olen saanut. Minusta tekstissäsi asetat vastakkain talouskasvatuksen ja lapselle säästämisen, ikään kuin ne sulkisivat toisensa pois. Lisäksi itse ajattelen että ne rahat jotka vanhempani ovat sijoittaneet nimissäni ovat olleet heille ”ylimääräistä”, mutta minulle ne ovat mahdollistaneet todella paljon. He ovat pistäneet hyvän kiertämään ja halunneet tasoittaa minun taloudellista polkuani, mikä ei mielestäni ole mitenkään väärin ja haluan omalle lapselleni tehdä samoin. Elämässä tulee muutenkin ihan tarpeeksi haasteita, niin jos hieman saa edes taloudellisesti tuettua omaa jälkikasvua niin mielelläni sen teen.

  7. TheViola kirjoitti:

    Itse olen todella kiitollinen, että vanhempani ovat sijoittaneet minulle rahaa osakkeisiin lapsesta lähtien. Minulla ei olisi tullut mieleenkään käyttää niitä rahoja ryyppäämiseen tms. Olen nyt 31v. enkä ole vieläkään käyttänyt niitä rahoja mihinkään, olen vain oppinut sijoittamaan itse tienaamiani rahoja. Ne sijoitetut rahat olivat keino opettaa, kuinka sijoittaminen toimii. Olen näin jälkikäteen monesti kiitellyt vanhempiani. 18v. tiesin, jo että sijoittaminen kannattaa ja että miten sitä konkreettisesti tehdään. Itselleni on jo nuoresta asti ollut selvää, että sijoitan vain ne rahat, mitkä minulla on varaa hävitä.

    Sijoitan myös lapsilleni. Tietenkin on se riski, että he tuhlaavat täysi-ikäisenä kaiken, mutta sen riskin olen valmis ottamaan. Sijoitanhan heille vain sen verran, mikä minulla on varaa hävitä. 😉

  8. Vanhemmat säästivät käsirahan asuntooni kirjoitti:

    ”Aina, kun kuulen, että joku säästää lapselle/lapsilleen lapsilisät joka kuukausi niin sisälläni alkaa kiehumaan. Tukia leikataan aina yksinhuoltajilta ja vähävaraisilta, mutta sitten jotkut pystyvät säästämään tämän rahan lapsilleen. Jotain vikaahan tässä tukimuodossa on ja sitä pitäisi tarkastella uudestaan.”

    Tälläinen kommentti taas saa mun veren kiehumaan. Miksi kukaan haluaa rangaista yhteiskuntaa kannattelevia ihmisiä, jotka ovat OMALLA TYÖLLÄÄN päässeet asemaansa ja maksavat näiden yh-mutsienkin verot ja sitten ihan vaan hyvätuloisuutensa vuoksi heidän lapseltaan viedään tuet. Jokainen vanhempi on oikeutettu käyttämään lapsilisät tarpeensa mukaan, ja jos jollain on mahdollisuus säästää nämä niin se ei ole pois näiltä yh-mutseiltakaan.

  9. Nanna kirjoitti:

    Minä kanssa koen että pieni säästö tuo turvaa. Olen kahden lapsen yh ja sillon tällöin laitan pieniä summia lasten ja omalle säästötilille. Haluan että lapsilla on pieni turva selustassa kun aikuisuua koittaa. Vanhempani eivät pystyneet minua hirveesti jeesimään joten haluan turvata selustaamme vähäsen jos jotain sattuu. Kaikilla ei ole mahdollista säästää ja rahat on loppu ennen seuraavaa rahapäivää. Miksi säästäminen olisi vain varakkaiden oikeus… tämö pandemia osoittaa ettei mikään ole itsestään selvää ja huonommin tienaavatkin haluavat säästää kun niitä töitä vielä on

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *