Toisesta autosta luopuminen
3
En olisi uskonut, että teemme näin
Koronatilanteen edetessä ehdotin miehelle, että toisesta autosta luopuminen olisi viisasta. Laitoimme siis henkilöauton seisontaan ja pois liikennekäytöstä. Taaperokin otettiin pois päiväkodista. Koska liikkumista on rajoitettu ja kaikki paikat ovat sulkeneet ovensa ei meillä oikeastaan ole kulkua minnekkään. Miehen työauto on edelleen ajossa ja hänellä onneksi on riittänyt töitä. Oli siis selvää, ettemme tarvitse toista autoa toistaiseksi.
Muutettuamme tänne maalle jouduimme hankkimaan toisen auton ja se oli yksi ehtoni kun muutimme. Paikalliseen pieneen keskustaan eli ”kylälle” on muutama kilometri. Siellä on kaikki palvelut kuten ruokakauppa ja apteekki sekä lähin bussipysäkki. Taaperon päiväkotiin on 5 kilometriä. Meillä ei täällä kulje julkista liikennettä eikä meillä siis ole mahdollisuutta käyttää julkisia. Matkat täytyy taittaa joko omalla autolla, lihasvoimin tai taksilla. Tietenkin suosisin kimppakyytejä, mutta harvoin ne onnistuvat ja on ongelmallista mennä kimppakyydillä lapsen kanssa, kun joutuu säätämään turvaistuimen kanssa.
Miten arki on sujunut ilman toista autoa?
Arki on sujunut ilman toista autoa hyvin, mutta totta kai tämä poikkeustila vaikuttaa. Tällä hetkellä olen käytännössä taaperon kanssa päivät vain kotona. Vallitsevan tilanteen vuoksi emme voi käydä missään muualla kuin ulkona, joten ei ole tarvetta autollekkaan. Olen jopa innostunut ajatuksesta, että voisimme luopua toisesta autosta kokonaan, mutta kun tavallinen arki taas alkaa voi mieleni muuttua. On eri asia viedä lapsi päiväkotiin viisi kertaa viikossa ja pyöräillä 20km päivässä. Mutta en jaksa miettiä asioita liian pitkälle vaan mennään toistaiseksi näin.
Emme ole kauheasti liikkunut pois kotoa. Jos olemme niin ne matkat on tehty meidän tällä hetkellä ainoalla autolla eli miehen työautolla tai polkupyörällä. Taapero rakastaa pyöräilyä ja hän haluaa pyöräilemään joka päivä. Viime kesänä kun hän oli hieman vajaa 1-vuotias ajoimme vaan meidän pihatietä ees-taas, koska taapero halusi olla pyörän kyydissä. Meillä on minun pyörässäni taaperolla istuin ja se on ollut kätevä yhden lapsen kanssa. Kauppareissut ollaan menty autolla sillä kaupasta tulee kannettua tällä hetkellä neljä kassillista ruokaa.
Olemme tarvinneet toista autoa kaksi kertaa tämän ensimmäisen kuukauden aikana ja nekin oli oikeastaan aika turhia ja vältettäviä kertoja. Ensimmäisellä kerralla olin taaperon kanssa pois kotoa ja miehen täytyi mennä hierontaan. Hän laittoi auton takaisin liikennekäyttöön siksi päiväksi. Hän olisi voinut mennä myös pyörällä, mutta se oli hänen valintansa. Toinen kerta oli, kun menin taaperon kanssa poliisiasemalle. Olimme siirtäneet aikaa jo aiemmin ja olisimme voineet siirtää vielä lisää. Kuitenkin koska nyt on rauhallinen tilanne halusin hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä hoidimme reissun autolla. Mies oli töissä ja meidän täytyi taaperon kanssa mennä poliisiasemalle naapurikuntaan 20km matkan päähän. Olisimme varmaan päässeet julkisilla, mutta 20min matkan sijasta julkisilla olisi mennyt 45-60 minuuttia per suunta. Olisimme joutuneet menemään ensin 2km päähän lähimmälle bussipysäkille ja siitä jatkaa matkaa bussilla.
Paljonko auton laittaminen seisontaan säästää?
Meidän henkilöauton vakuutukset ovat noin 1,80€ päivässä ja noin 650 euroa vuodessa. Meillä on pelkästään pakollinen liikennevakuutus. Auton laittaminen seisontaan on helppoa. Se tehdään netissä ja sen pystyy tekemään kännykälläkin viidessä minuutissa, kuten myös takaisin liikenteeseen laittamisen. Auton seisontaan laittaminen maksaa 5 euroa ja samalla maksulla saa myös laittaa takaisin liikennekäyttöön.
Nopeasti laskettuna kuukaudessa vakuutuksiin menee 54 euroa ja jos summasta vähennetään seisontaan laittamiseen menevät maksut on summa 49 euroa. Mitä pidempään auto on seisonnassa niin sitä enemmän säästää. Tietenkin myös bensaa kuluu selkeästi vähemmän, mutta sitä on vaikea laskea, koska ajamme nyt vain yhdellä autolla. Tietenkin jää myös hetkellisesti kaikki auton korjauskulut, tuulilasinpesunesteet ja muita mihin rahaa uppoaa.
Säästetty summa meillä on ainakin 50 euroa kuukaudessa, mutta varmasti todellisuudessa enemmänkin.
Voisiko tästä jäädä tapa?
Olen miettinyt voisiko toisesta autosta luopuminen olla pysyvää. Olen vertaillut eri vaihtoehtoja ja katsonut myös autovuokrauksia. Valitettavasti meillä täällä maalla ei ole mahdollisuutta vuokrata autoa, joten taksilla tarvitsisi kulkea. Uskon, että monet asiat ovat vain järjestelykysymyksiä. Olen miettinyt talvipyöräilyä ja sen haasteellisuutta sillä meiltä kylälle on se pari kilometriä pelkkää hiekkatietä. Lisäksi tarvitsisi hankkia vähän pyöräilyvarusteita ja pyöräkärry. Olen myös alkanut haaveilla sähköpyörästä. Yksi aika iso asia on myös minun terapiassa käynti. Käyn terapiassa joka toinen viikko Tampereella, joka ei ole edes meidän naapurikunta ja matkaa on 30km.
En näe muuttamista meille vaihtoehtona eikä se ole vaihtoehto. Viihdymme täällä niin hyvin missä asumme nyt. Jotta emme tarvittaisi toista autoa meidän täytyisi muuttaa Tampereelle, joka olisi ainut vaihtoehto molempien töiden kannalta. Asuimme ennen nykyiseen kotiin muuttoa Tampereella kerrostalossa. Nautin maaseudulla asumisesta ja rauhallisuudesta. Lisäksi täytyy myös muistaa raha. Meillä ei olisi varaa ostaa omakotitaloa Tampereelta eikä saataisi läheskään mitään tälläistä mitä meillä nyt on (mm. oma ranta).
Asenteeni ja ajatukseni on, että katsotaan nyt päivä kerrallaan ja tehdään sen pohjalta ratkaisuja. Minkään ratkaisun ei tarvitse olla lopullinen ja sitä saa muuttaa lennosta. Toistaiseksi mennään näin.
Onko teillä autoa tai montako? Entä miten autosta luopuminen on sujunut lapsiperheessä?
LUE MYÖS:
Ainoat 10 lelua, jotka lapsi ”tarvitsee”
Meillä ei ole koskaan ollut kahta autoa. Kun lapset oli pieniä, oli välillä kuljetusten kanssa säätämistä. Koska olimme molemmat töissä kodin ulkopuolella ja miehellä joustavampi työaika teimme niin, että menin aamulla mahdollisimman aikaisin julkisilla töihin ja mieheni ennen töihin menoa vei lapset autolla hoitoon. Iltapäivällä menin julkisilla hakemaan auton miehen työpaikalta ja hain sillä lapset päiväkodista. Joskus kun oli aikaa, hain lapset julkisilla. Lapset tykkäsivät, kun saivat istua äidin kanssa bussissa ja jutella kaikessa rauhassa. Eväät kyllä piti olla silloin mukana, koska meillä syödään muutenkin niinpäin, että iltapäivällä on kunnon välipala ja lämmin ruoka syödään myöhemmällä. Miehen työpaikalle oli huonommat yhteydet, niin hain hänet usein illalla sillä meidän ainoalla autolla kotiin. Lapset olivat jo nukkumaan menossa, joten yöpuku ja haalari päälle ja autoon ja kotona sitten kannettiin nukkuvat lapset suoraan sänkyyn.
Kun ei ole toista autoa, siinä säästää paljon enemmän kuin vakuutusmaksun. Pitää olla bensaa, öljyä, pesuja, tuulilasinpyyhkimiä, lämmityssähköä, talvirenkaita ja muuta huoltoa ja ainakin kaupunkialueella parkkipaikkakin maksaa.
Kun lapset kasvoivat, olemme luopuneet omasta autosta kokonaan. Vuokraamme, jos on tarvetta tai otamme taksin. Muutaman kympin voi joskus maksaa taksillekin eikä tunnu missään, kun ei tarvitse pitää huolta autosta.
Meillä ollut tähän asti myös kaksi autoa, mutta tässä korona-hässäkän aikana huomasimme myös, että toinen auto on oikeastaan turha ja laitoimme sen myyntiin. Asumme myös noin 1,5-2km:n päässä palveluista ja sama matka on molempien työpaikoille. Vauvalle ostimme pyöräkärryn, joten kun palaan töihin, niin kuljetus onnistuu sillä. Kaksi autoa on mukava kun siihen on tottunut, kun ei yhtään tarvi miettiä toisen puolison auton käyttöä, mutta oikeasti se on meilläkin ihan turhuus ja rahanhaaskausta.
Mulla on ensimmäistä kertaa oma auto, viimeiset 15 v työelämässä oon pääsääntöisesti kulkenut pyörällä. Työmatkat ovat vaihdelleet 4-40km päivässä. Nyt kun on ollut auto niin olen huomannut että kaikki työmatkat talvella oon autoillut 😀 Tarkoitus on palata pyöräilyyn heti kun pölytilanne teillä vähenee..(ennen ei tälläkään ollut merkitystä..) Eli laiskuus on tullut. Ja viime syksystä +8kg 😮