Hae
Roosa Blom

Ekoperheet: Lapsiperhe ostolakossa

Tässä postaussarjassa esittelen erilaisia ekologisesti eläviä perheitä. Perheet voivat olla mitä vain yhdenhengen talouksista suurperheisiin. Ekologista elämää voi elää niin monella eri tavalla ja eri paikoissa niin kaupungin sykkeessä kuin maaseudun rauhassa. Toivon, että näistä postauksista löytyisi inspiraatiota muille. Esittelyitä julkaistaan aina kuukausittain. Edelliset esittelyt löytyvät Ekoperheet -tägin alta.

***

Toisessa osassa haastattelussa 26-vuotias Pipsa. Hän asuu puolisonsa Osmon 32v ja heidän lapsensa Arvon 1v kanssa Helsingin Kuninkaantammessa, Keskuspuiston kupeessa.

Miten kiinnostuit ekologisuudesta?

Sain ensimmäisen kosketuksen ympäristöystävälliseen elämään luettuani Colin Beavanin No Impact Man -kirjan (suomennos Ekovuosi Manhattanilla) vuonna 2011. Sen jälkeen olen tehnyt elämän varrella pieniä sykäyksiä kohti ekologisempaa elämää. Nyt, melkein kahdeksan vuotta myöhemmin olen vihdoin tilanteessa, jossa ekologisuus ulottuu jokaiselle elämän osa-alueelle, ja kaikki muutokset alkavat tuntua normaalilta. Matka on ollut pitkä ja siihen on kuulunut monenlaisia tilanteita ja kiemuroita, mutta se on todellakin ollut sen arvoinen!

Nautimme arjestamme

Ekologisuus näkyy arjessamme ihan joka puolella. Se näkyy syömässämme ruoassa, kuluttamissamme tavaroissa ja palveluissa sekä tavassamme viettää aikaa. Olemme molemmat Osmon kanssa kiinnostuneita ekologisuudesta ja olemmekin yhdessä opetelleet uusia tottumuksia ja ruvenneet mm. yhdessä vegaaneiksi. Meidän yhteispeli toimii aika hyvin – jos toinen meinaa väsähtää jossakin asiassa, toinen tulee apuun ja tsemppaa. Olen tosi onnekkaassa asemassa, kun puolisoni tukee minua kaikissa maailman haasteissa ja kokeiluissa yhtään empimättä. Meillä on kuitenkin yhteinen ja selkeä päämäärä, sillä haluamme molemmat Arvolle hyvän ja onnellisen tulevaisuuden.

Nautimme elämästämme täysin rinnoin, joten emme kaipaa jatkuvaa pakenemista omasta arjesta lomamatkojen muodossa. Matkustamme kuitenkin silloin tällöin. Seuraavan matkamme toteutamme kämppävaihdon merkeissä – eräs Instagramista tuttu ekosomettaja majoittaa meidät luonaan Tampereella, ja vaihtokaupaksi me majoitamme heidät Helsingissä ensi kesänä. Tämä on tosi mahtava tapa matkustaa ja olemme aiemminkin kokeilleet samaa, ennestään täysin tuntemattoman perheen kanssa! Kuljemme lomalle maata pitkin, tällä kertaa junalla. Suomessa on hurjan paljon ihania paikkoja, joissa emme ole vielä koskaan käyneet. Olemme matkustaneet maata pitkin myös pitkin Eurooppaa. Pidemmällekin pääsisi!

VihreäÄ asumista kaupungissa

Helsingin uutta asuinaluetta Kuninkaantammea, jossa asumme, markkinoidaan ympäristöystävällisenä. Kaupunginosa pyrkii autottomuuteen, talojen katoilta löytyy aurinkopaneeleita ja viherkattoja sekä sadevedet ohjataan hulevesialueille. Asuntomme pintamateriaalit ja esimerkiksi keittiökalusteet ovat kotimaista tuotantoa. Asuntomme sijaitsee luonnon läheisyydessä ja hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella. Emme omista autoa, emmekä aio hankkia sellaista jatkossakaan. Valitsimme sellaisen asuinpaikan, josta pääsee kulkemaan hyvin joko kävellen, pyöräillen tai julkisella liikenteellä. Autottomuus on meille tärkeä arvo, eikä meitä haittaa se, että julkisilla liikkuminen kestää joskus hieman kauemmin. Lisäksi autottomuus tuo ihanaa vapautta elämään!

Asumisessa huomioimme ekologisuutta monella tavalla. Käyttämämme sähkö on vihreää sähköä, ja sitäkin käytämme harkiten. Pyrimme säästämään vettä pesemällä pyykkiä ja tiskejä harvoin, käymällä lyhyissä suihkuissa ja säästämällä valutusvesiä vessan vetämiseen tai kasvien kasteluun. Asuntomme on tällä hetkellä meille hieman suuri, mutta toivomme asuvamme täällä pitkään, jolloin tulevaisuudessa huoneet saadaan toivottavasti täytettyä omilla, sekä sijaislapsilla. Pidämme lämmityksen minimissä sekä teemme töitä kotoa käsin, jolloin päästöt vähenevät esimerkiksi työmatkojen vähentyessä.

Työidentiteettini on tällä hetkellä pienessä murroksessa, enkä enää aio palata vanhojen töideni pariin. Haluan, että tekemäni työ kuvastaa vahvasti arvojani. Olen pikkuhiljaa siirtymässä äitiyslomalta työprojektien pariin. Tällä hetkellä vedän kokkikurssia, joka keskittyy ekologisuuteen ja edullisuuteen, ja piakkoin olen mukana järjestämässä myös vegaanista hävikkiruokatapahtumaa. Lisäksi koen, etten halua tehdä täyttä työviikkoa. Kun elää pienellä, ei tarvitse tienata niin paljon rahaa kuluttaakseen. Lisäksi säästyy energiaa itselle tärkeiden asioiden tekemiseen.

koko perhe syö vegaanisesti

Olemme vegaaneja koko perheen voimin, sillä se on ympäristön kannalta kaikista kestävin tapa syödä. Monet pohdiskelevat ulkomaisten kasviproteiinien ekologisuutta, vaikka todellisuudessa kuljetuksen osuus ruoan hiilijalanjäljestä on vain muutamia prosentteja. Kaupassa ostamme hevi- ja irtotuotteet omiin kestopusseihin ja kuljetamme ostokset kotiin joko repussa, tai kangaskassissa. Kuljemme kauppaan joko kävellen tai julkisilla liikennevälineillä. Suosimme pakkausmateriaaleista muovin sijaan paperia, kartonkia ja lasia. Syömme vain harvoin runsain pakkausmateriaalein varusteltuja eineksiä ja valmisruokia. Lisäksi suosimme satokautta ja pyrimme ostamaan hävikkiuhan alla olevia vegaanituotteita.

Ruokakaupassa meille tärkein arvo meille on ehdottomasti vegaanisuus. Sen kanssa suunnilleen samalla viivalla on palmuöljyttömyys. Sen jälkeen seuraavat arvot ovat järjestyksessä kotimaisuus, muovittomuus ja luomu. Kotimaisten tuotteiden kohdalla en pidä luomun suosimista kovin tärkeänä, mutta esimerkiksi sitrushedelmät ostan mielelläni luomuna. Kaikki riippuu kuitenkin hieman tuotteesta, tarjonnasta ja omista resursseista. Myös hinta on olennainen osa ruokaostoksia tehdessä. Pyrimme lisäksi välttelemään isoja megakorporaatioita kuten Nestleä ja Unileveriä ja suosimaan mielummin pienempiä ja eettisesti toimivia yrityksiä.

minimaalista kuluttamista ja ostolakko

Tällä hetkellä olemme olleet koko perheen voimin puoli vuotta ostolakossa, joten emme ole käyttäneet edes kirpputoreja. Aikaisemmin ostimme lähes kaiken käytettynä. Uutena ostan hygieniaan liittyvät tuotteet sekä esimerkiksi tyynyt.

Minulle tärkein arvo tavaroita ostaessa on se, että tavara on jo olemassa. On aina ekologisempaa valita jo tuotettu vaihtoehto, kuin ostaa ”ekologinen” tuote uutena. Maailma on pullollaan tavaroita, joita niiden omistajat ei tarvitse, ja teen parhaani kuluttaakseni pääasiassa niitä. Silloin esimerkiksi kotimaisuudella ei ole niin suurta merkitystä. Välttelemme muovia myös käytetyissä tavaroissa ja sen osuutta kotimme tavaroista pyrimme jatkuvasti minimoimaan. Jos ostaisin kaupasta jotakin uutta, tärkeintä olisi pitkä elinkaari ja monikäyttöisyys. Myös kotimaisuus ja pakkausmateriaalittomuus ovat minulle tärkeitä arvoja.

Kauneudenhoitoni on vähän kuin sattumalta ekologista, sillä en käytä meikkiä tai hiusten muotoilutuotteita lainkaan! Olen myös luopunut kokonaan shampoon käytöstä. Käytämme ihon ja käsien puhdistamiseen luonnonmukaista palasaippuaa ja rasvaamiseen erilaisia keittiöstä löytyviä kasviöljyjä. Myös karvojen ajelu käy saippuapalan voimin, kestohöylää käyttäen. Käyttämämme hammastahna on myös luonnonkosmetiikkaa.

tavaroiden korjaamista ja dyykkauslöytöjä

Tällä hetkellä olen ihan mielettömän innoissani vaatteiden korjaamisesta, täysin hashtagin #visiblemending ansiosta! On ihan mahtavaa, miten rikkinäisistä vaatteista saa luotua jotakin vielä hienompaa!

Toistaiseksi ei ole tullut vastaan sellaista vaatetta, jota en olisi pystynyt korjaamaan. Toki jotkut kulahtavat käyttökelvottomiksi, mutta niillekin löytyy uusiokäyttötarkoituksia vaikka matonkuteiden tai tyynyntäytteiden muodossa. Yksi korjaus, josta olen tosi ylpeä, on puolisoni shortsit. Ne repesivät hyvin pitkältä matkalta haaroista ja olin jo heittämässä ne roskiin, mutta päätin vielä kokeilla onneani. Leikkasin repeytyneen kohdan siistiksi reunoilta, lisäsin alle uuden kankaan ja ompelin reiän yli edestakaisin. Reikä on siis todellakin näkyvä, mutta tosi siisti ja hieno!

Toinen onnistunut korjaus oli repeytyneet lenkkarini. Ompelin kankaan takaisin kiinni pohjalliseen pohjan läpi, ja pujottelin kankaassa olevan reiän yli lankaa niin, että se muodosti reiän päälle uuden kankaan. En olisi ikinä tullut edes ajatelleeksi, että lenkkareita voisi korjata, ennen kuin tutustuin #visiblemendingin maailmaan! Suosittelen todella lämpimästi tutustumaan tuohon liikkeeseen.

Olen koko aikuisikäni kurkkinut lavoille ja roskiksiin, mutta vasta viimeisen kuukauden aikana olen dyykannut toden teolla. Meidän naapurustoon muuttaa tosi nopealla tahdilla uusia ihmisiä, joten muuttolavat notkuvat mitä hämmästyttävimpiä löytöjä. Hienoimmat tekemäni löydöt ovat olleet täysin toimiva Kenwoodin yleiskone ja Singerin ompelukone, molemmista puuttui vain pieni, merkityksetön osa. Näiden lisäksi olen dyykannut mm. kolme Ikean kaappia, ison määrän kukkaruukkuja, keittiöjakkaran, kynttilöitä, pyykkikoreja, lipastoja, vaatteita, oikeastaan ihan kaikkea! Lavoilla pyöriessä tulee sellainen olo, että miksi ihmeessä olen ikinä ostanut mitään uutena. Maailma notkuu tavaroita, joita ihmiset eivät tarvitse ja joiden luopumisesta he ovat jopa valmiita maksamaan.

kun uskaltaa luopua, saa tilalle jotain parempaa

Jos minulta olisi aikaisemmin kysytty, mistä en ole valmis luopumaan ympäristön vuoksi, olisin keksinyt monta eri vaihtoehtoa. Nykyään kuitenkin näen asian eri tavalla, ja etsin innolla vaihtoehtoisia, kestäviä tapoja täyttää luopumisesta jäljelle jäänyt tila. En kuitenkaan usko, että kaikesta täytyy luopua. Joten jos täytyy valita yksi asia, josta en luopuisi, vastaukseni on kahvi!

Ostolakon myötä olen joutunut keksimään vaihtoehtoisia tapoja saada tarvitsemiani asioita, ja lainaamisen ja vaihtamisen myötä olen saanut elämääni lisää sosiaalisuutta ja uusia tuttavuksia. Koen, että ekologinen elämäntapa tuo mukanaan niin paljon hyvää! Kaiken sen tilalle, josta joutuu luopumaan, saa jotakin parempaa. Läsnäoloa, uusia ihmissuhteita, taloudellista vapautta ja ennen kaikkea aikaa. Aikaa tehdä kaikkia niitä asioita, joista on aina unelmoinut!

Vihreitä arvoja lapselle

Ekologisuus näkyy lapselle oikeastaan vaan normaalina arkena. Kun vegaaniruoka, harkittu kuluttaminen, kierrätys ja luova ajattelu ovat arjessa läsnäolevia normaaleja asioita, niin lasten kasvaessa aikuisiksi ne ovat vain osa arkipäivää. Usein juuri lapset ovat huolissaan ympäristön tilasta ja mielestäni on hyvä antaa heille mahdollisuuksia ja työkaluja toimia ympäristön puolesta!

Vauvan tarvikkeissa ekologisuus näkyy monessakin osa-alueessa. Emme ole hankkineet vauvalle lainkaan muovisia leluja ja lisäksi leluja on harkittu määrä. Onkin ollut mahtavaa huomata, miten luova leikkijä Arvosta on kasvanut, kun äänekkäät ja vilkkuvat lelut eivät ole leikkineet hänen puolestaan! Kaikki lelut on hankittu käytettynä tai lainattu ystäviltä ja naapureilta. Lisäksi kaikki vauvan vaatteet on hankittu käytettynä. Käytämme pelkästään kestovaippoja. En koe sen olevan lainkaan hankalaa tai vaikeaa, vaan kaikin puolin mukavaa. Kestovaippojen ansiosta en ole esimerkiksi koskaan kokenut sitä kuuluisaa niskakakkaa! Vessahätäviestintää käytimme aluksi onnistuneesti, mutta se on elämän tiimellyksessä jäänyt hieman taka-alalle.

Juhlapyhät, kuten syntymäpäivät ja joulut, ovat olleet iso pala haukattavaksi, sillä lahjakulttuuri on iskostettu niin syvälle meidän kulttuuriin. Arvon 1-vuotissynttäreillä tuntui, että arvomaailmastamme oli tullut vihdoin normi myös vieraiden keskuudessa. Käytämme juhlissa mahtavaa lahjalista.net -palvelua, josta halukkaat lahjanostajat voivat valita itselleen sopivan lahjan tarvitsemistamme tavaroista, tuotteista sekä aineettomista lahjoista. Lisäksi painotamme käytettyjen lahjojen arvoa sekä sitä, että lahjojen tuominen ei ole millään lailla pakollista. Juhlissamme tarjoillaan aina vegaanista ruokaa (myös ennen, kuin ryhdyimme kokonaan vegaaneiksi) ja juhlat koristellaan kierrätysmateriaaleista tehdyillä koristeilla. Juhla-asun keksimme jo olemassaolevista vaatteista. Kun menemme itse juhliin, viemme yleensä lahjaksi esimerkiksi itsetehtyjä kestotuotteita tai jotakin vegaanista syötävää tai juotavaa.

 

Pipsan ekovinkki

Isoin yksittäinen asia, jonka jokainen voi tehdä ympäristön eteen, on siirtyä kohti vegaanista ruokavaliota. Haluaisin kannustaa kaikkia kohti vegaanimpaa elämää, sillä se on ollut yksi parhaista koskaan tekemistäni päätöksistä! Ajatus saattaa tuntua hurjalta, vaikealta ja jopa kurjalta, mutta pienen opettelun jälkeen homma alkaa luistaa paljon luontevammin. Minua auttoi lopullisen päätöksen tekemisessä kirjojen lukeminen, suosikkini olivat Eathling Edin 20 non-vegan excuses and how to respond to them (voi lukea ilmaiseksi netistä) ja Anniina Ljokkoin Vegaanimuksut. Yksi erinomainen tapa testata vegaaniruokaa on osallistua Vegaanihaasteeseen. Konsepti on ihan mahtava, sieltä saa kuukauden ajan vinkkejä, reseptejä ja tietoa, ja lisäksi sieltä voi valita itselleen tuutorin! Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla, elämäntapamuutokset saa parhaiten pysyviksi pienin askelin ja kaikessa rauhassa. Suosittelen aloittamaan sellaisesta osa-alueesta, joka itselle tuntuu luontevimmalta ja etenemään positiivisin mielin.

***

Kiitos vielä Pipsa! Pipsaa voi seurata Instagramissa @arvokasmaailma. Hän jakaa siellä paljon arkeaan ja käytännöllisiä vinkkejä ja reseptejä. Itse olen tallentanut puhelimeen Pipsan edullisia vegereseptejä 🙂

Alle voi kommentoida ketä haluaisit haastateltavan tähän sarjaan sekä tietenkin risuja ja ruusuja miten voisin tätä postaussarjaa parantaa. Onko jotain oleellisia kysymyksiä jäänyt puuttumaan?

Ekoperheet: nuuka ja ekologinen mummoni (UUSI SARJA!)

UUSI SARJA ALKAA!

Aloitan uuden postaussarjan, jossa esittelen erilaisia ekologisesti eläviä perheitä. Perheet voivat olla mitä vain yhdenhengen talouksista suurperheisiin. Ekologista elämää voi elää niin monella eri tavalla ja eri paikoissa niin kaupungin sykkeessä kuin maaseudun rauhassa. Toivon, että näistä postauksista löytyisi inspiraatiota muille. Esittelyitä julkaistaan aina kuukausittain.

***

Esittelyssä NUUKA JA EKOLOGINEN mummoni

Ensimmäisenä esittelyssä on oma mummoni ja on 77 vuotias. Hän asuu Keski-Suomessa pienellä paikkakunnalla. Kesäisin hän asuu mökillä ja talvella kerrostaloasunnossaan paikkakunnan keskustassa.

 

Miten kiinnostuit ekologisuudesta?

Olen nuuka ihminen! En halua tuhlata ruokaa tai vaatteita. En ajattele, että olen ekologinen. Olen sota-ajan lapsi ja kotonani oli nuukaa. Nuukuus on varmasti tullut jo äidinmaidossa. Kotonamme ei ollut köyhää. Kyllä ruokaa aina riitti muttei kuitenkaan pröystäilty. Maaseudulla oli järvi vieressä, josta tuli kalaa. Kotona oli lehmiä, sika ja kanoja sekä viljeltiin ruokaa. Marjoja noukittiin niin paljon, että niitä myytiinkin. Maitoa myös myytiin ja siitä sai rahaa. Maitorahoilla käytiin kaupassa. Kaupasta ei ostettu kuin kahvia, sokeria ja suolaa. Vaatteita ja lankoja ostettiin joskus ja langoistä kudottiin kintaita. Kauppa oli kaukana ja siellä käytiin vain harvoin. Varmaankin kerran kuukaudessa.

 

EKOloginen arki

En koskaan heitä ruokaa roskiin. Sen täytyy olla sitten niin homeessa tai syömäkelvoton, että heitän. Juon samasta mukista koko päivän ja tiskaan sitten illalla. Tiskiä tulee niin vähän, että tiskaan aina käsin. Käytän tosi harvoin astianpesukonetta. Jos teen uunissa ruokaa niin samalla, kun lämmitän sitä niin teen monta eri ruokaa. Viimeksi kun tein kinkkukiusausta tein samalla myös uunipuuroa. Pyykkikonetta en odota, että pyykkiä tulee koneellinen, koska yhdeltä ihmiseltä tulee niin vähän pyykkiä. Olen katsonut mainoksia ja miettinyt värinkerääjäliinan kokeilemista jotta voisi pestä kaikenväriset sekaisin. Ostin myös kaupasta ekaa kertaa pyykkietikkaa kokeiluun. Kyllä se on hyvä eikä haise pyykit yhtään etikalle.

En lorota vettä turhaan vaan suihkussa pesen itseni ja en seisoskele ylimääräisiä. En myöskään polta valoja turhaan. Aina kun muistan kokeilen puhdistaa soodalla. Sokeripalaa käytän hellan ja uuniluukun puhdistamiseen. Ikkunat olen aina pessyt etikkavedellä.

 

Ostan vain välttämättömät

En koskaan osta muuta kuin ruokaa ja välttämättömiä tavaroita kuten pesuaineita. Kahvia ostan vaikka se onkin epäekologista. Kyllä kahvia pitää saada vaikka maailman toiselta laidalta lentokoneella!

En meikkaa tai värjää hiuksiani. Enkä ole koskaan värjännyt, joskus ottanut permanentin. Parturissa käyn tukkaani leikkuuttamassa. Talvisin uimahalli kuivattaa ihoa niin pahasti, että joudun käyttämään vartalovoiteita.

Kirpputoreilla käyn katselemassa mutten koskaan osta. Vaatteita ostan vain pakonedestä ja en pidä siitä yhtään. Uutana ostan ainoastaan tavaroita jos jotain särkyy. Kestävyys on tärkeä kriteeri ja kotimaisuus. Kotimaiset ovat yleensä kestävämpiä. Pankissa sanoivat, että pitäisi vaihtaa puhelinta, että saisi sen jonkun tunnusluku-sovelluksen. Mutten sen tähen puhelinta meinaa vaihtaa. Käytössäni on edelleen Nokia 3310, joka on ollut toimiva jo 18 vuotta. Putkitelkkarikin löytyy. Läppäri on aika uusi jonka ostin puoli vuotta sitten. Jos televisio tai puhelin hajoasisi ostain uuden tilalle.

 

KESÄT LÄHES OMAVARAISESTI MÖKILLÄ

Ruokakaupassa olen ottanut oman kauppakassin jo aina ennen kuin tämä ekohössötys on alkanut. Hedelmille otan biopussin, jota käytän biojätteelle. Kaupassa ostan kotimaista jos on saatavilla. Lihat ja kalat ostan punalaputettuja jos tiedän että olen tekemässä ruokaa tänään tai seuraavana päivänä. Jos sattuu, etten teekkään niin laitan pakkaseen.

Kasvatan itse porkkanat, perunat ja juurekset kesäisin mökillä. Kasvihuoneessa kasvatan myös tomaatteja, kurkkuja ja millon mitäkin. Tomaatintaimetkin kasvatan itse. Syön kasvattamiani juureksia ja vihanneksi niin pitkälle aina kun piisaa. Ne eivät riitä koko talveksi. Lisäksi marjastan ja sienestän syksyisin. On helppo mennä aina tuttuihin omiin marjapaikkoihin. Kesällä kalastan myös katiskoilla. Keväisin pistän kepillä katiskat vaan lähelle rantaan ja nostan pois, kun hauet on kutimassa rannassa. Kesällä en syö juuri ollenkaan lihaa vaan pelkkää itsepyydettyä kalaa.

Heti kun kelit sallivat lähden asumaan taas mökille ja olen siellä syksyyn asti, kunnes on palattava koppiini eli kerrostaloasuntooni. Vaikka asunto on viihtyisä, lähellä palveluita ja ystäviäni viihdyn mökillä luonnonhelmassa parhaiten. Viime kesänä poistuin mökilta vain muutaman kerran. Vielä pari vuotta sitten ajoin omalla autollani, muttei poikani ole sitä enään katsastunut. Hän tuo ruokaa sitten tullessaan kun tulevat mökille. Autoni on vanha vuoden 1988 Mazda. Autolla ei ole ajattu vielä edes 20 000 km eikä siihen ole koskaan vaihdettu renkaita. Kun siirryin ajamaan vain kesäisin nypittiin talvirenkaista nastat irti ja vaihdettiin kesärenkaiksi. Kuulemma jos autolla nyt meinaisi ajaa pitäisi uudet renkaat ostaa. Auto on rekisterissä, mutta seisonnassa. Odottelee lapsenlapsille harjoitteluautoksi. Ennen ajoin kesällä mökiltä kauppaan ja takaisin noin 25km suuntaansa ja kilometrejä ei kertynyt kuin 500 vuodessa.

 

EkoLOGINEN vinkkini muille

Lopettaa turhan ostelu. Jos ei tarvita, ei osteta.

***

Kiitos mummolleni haastattelusta! On aina hauska jutella kaikenlaista yhdessä.

Tämä oli ensimmäinen blogiini koskaan tekemä haastatteluartikkeli. Kommentoi siis tykkäsitkö ja mitä voisi parantaa. Sekä tietenkin ketä somettajia, bloggaajia tai muita henkilöitä pitäisi ehdottomasti haastatella.