Hae
Roosa Blom

Lasipurkki roskiksena ei ole ekologisuuden mittari

MIKSI PIENET EKOTEOT OVAT MERKITYKSELLISIÄ?

Pienet ekoteot aiheuttavat välillä ristiriitaisia keskusteluita. Toisinaan lasketaan kuinka paljon muovipusseja tai -pillejä säästyy jos jokainen vaihtaa ne kestoversioihin. Toinen ääripää taas sanoo kuinka pienillä teoilla ei ole väliä jos muuten on todella epäekologinen ihminen ja esimerksi syö lihaa ja yksityisautoilee. Mikä on oma mielipiteeni ja miksi?

On totta, että kaupassa kestokassin käyttäminen on vain pieni kärpäsen kakka tätä ilmasto-ongelmaa ja suurempia asioita ovat mm. asuminen, liikkuminen ja syöminen. Mutta kulutustottumuksemme ovat myös isossa osassa ilmastonmuutosta. Kulutamme aivan liikaa. Todellisuudessa meidän täytyisi vähentää kulutustamme radikaalisti.

Mutta miksi kuitenkin haluan, että pienet ekoteot nähtäisiin positiivisena asiana? Koska monen on vaikea muuttaa elämäänsä yhdessä yössä tai sormia napsauttamalla. Se voi toimia jollakin, mutta aika harvalla. Ongelma on sama kuin pikadieettien kanssa; vain harva saa tehtyä elämäntapamuutoksen ja muutettua käytöstä ja ajatusmalliaan. Ja kuten pikadieeteissä usein käy on tässäkin asiassa lopputulos helposti sama; alkuinnostuksen jälkeen palataan vanhaan. Siksi en kannusta ketään ryhtymään ekologiseksi yhdessä yössä.

DIY yleispuhdistusaine on myrkytön ja kestotiskirätit voi heittää käytön jälkeen pesukoneeseen.

 

Lasipurkki on kiva tavoite, mutta ei motivoi suurinta osaa

Eva Koivula (@passioncompassionhumorstyle) oli kirjoittanut hyvin Zero Waste Finland ryn Instagramissa. Hän vertasi zero waste elämäntyyliä judo-harrastukseen. Zero Waste on tunnettu siitä kuinka vuoden tai pidemmän ajan roskat on saatu mahdutettua lasipurkkiin. Se on hyvä tavoite ja nostan hattua kaikille ketkä siihen pystyvät. Onhan sekin jo todella iso ja merkittävä ekoteko. Sekajätteiden mahdutus lasipurkkiin ei ole kuitenkaan mahdotonta. Siksi lajittelemalla voi jokainen meistä saada vähennettyä radikaalisti sekajätteen määrää, vaikkei lasipurkkiin saisikaan niitä mahdutettua. Palatakseni takaisin Evan vertauskuvaan hän kirjoitti, että zero wastessä lasipurkki on kuin judossa musta vyö. Vain harva pääsee siihen tavoitteeseen ja saadakseen mustan vyön on ensin aloitettava helpommista ja askel askeleelta kohti vaikeampaa vyöarvoa.

Tämä sama koskee ekologisuutta. Jokaisen on otettava ensiksi pieniä askeleita ja kun ne sujuvat on helpompi ottaa seuraavia steppejä eteenpäin. Yhtäkkiset isot muutokset ovat suurimmalle osalle meistä hyvin hankalia ja niin saavuttamattomissa ettei niitä viitsi edes tavoitella. Kaikkien tavoite ei ole mustavyö tai mahduttaa roskia lasipurkkiin. Ekologisuus ja siihen pyrkiminen ei saisi olla toisten elämän tökkimistä ja kyyläämistä. Tarkoitan sitä, että jos joku kertoo tehneensä jonkun ekoteon niin siitä pitäisi iloita ja kannustaa eikä mennä moittimaan niistä asioista jotka henkilö tekee epäekologisesti.

Zero waste sheiveri ja sheivaussaippua

 

Liian tiukat rajat ekologisuudelle ei ole hyvästä

Vertaan nyt ekologisuutta ja veganismia tässä sillä ne kulkevat käsi kädessä ja ovat hyvin samankaltaisia ajatusmaailmalta ja tavoitteeltaan. Ylioppilaslehdessä 2015 on artikkeli, jossa sanotaan että veganismismi tarvitsisi enemmän ”löysiä”-vegaaneja puolustamaan sitä. Niitä, jotka syövät vegaanisesti, mutta sallivat pari siivua juustoa joskus. Ja kyllähä me jokainen sen tiedämme, ettei joskus syöty pieni pala juustoa tai lihaa tätä maailmaa tuhoa. Kyse on kokonaisuudesta. Veganismi ja ekologisuus asetetaan niin tiukkoihin rajoihin, että monen ummikon on vaikea siihen päästä mukaan. Itse olen vasta viimeisen parin vuoden aikana tutustunut soijaan, linsseihin ja papuihin. Luulin pitkään, että proteiinia saa vaan lihasta ja kalsiumia maidosta. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.

”Liiallinen tiukkuus vaatimalla jokaisen E-koodin tarkistamista ennen kuin saa kutsua itseään vegaaniksi estää veganismin lopullisen valtavirtaistumisen”, Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara sanoi tammikuun Kulttuurivihkoissa 2015. (Lähde)

Välillä tunnen häpeää siitä, että ”mainostan” olevani ekologinen, mutten kuitenkaan ole vegaani. Tuntuu, että jokaisen ekoihmisen on oltava vegaani. Ja jos sanot, että olet sekasyöjä se kuulostaa pahalta. Vaikka todellisuudessa söisi 95% vegaanisesti. On tietenkin eri asia mikä pohjalla oleva oma syy on. Esimerkiksi vegaaniudessa osalla se on, ettei halua syödä eläimiä ja toisille taas ympäristö ja ilmastonmuutos ovat ne tärkeämmät syyt.

Lopuksi voisin todeta, että on turha tulla arvostelemaan muiden sotkuista kotia, jos ei osaa pitää edes omaa huonetta siistinä. Muistetaan siis kannustaa, auttaa ja tukea toisiamme sillä kaikki meistä olemme vasta matkalla. Toiset pidemmällä ja toiset vasta alussa.

 


LUE MYÖS:

Zero Waste syyskuu – nappaa tästä vinkit

 

SEURAA SOMESSA!

Instagramissa @roosablom

Tykkää myös Facebookissa

Mummon kalakeitto -resepti

Kalakeitto suoraa oman maan ruuista

Vietettiin taas pari päivää mökillä mummon kanssa. Ollaan tänä vuonna oltu paljon mummon kanssa, kun miehen töiden takia ollaan vietetty aikaa toisella paikkakunnalla. Toisaalta se on ollut oikein mukavaa. Ollaan höpisty paljon mummon kanssa ja ekojutuistakin usein puhutaan. Mummosta on tullut mun eko-idoli. Yritän nykyään ajatella aina ekologisissa valinnoissa ”Mitä mummo tekisi?”. Koska nykyään tuntuu, että ainut oikea tapa olla ekologinen on syödä vegaanisesti, liikkua julkisilla ja asua minikodissa. Mutta luulen, että mummon hiilijalanjälki on pienempi kuin monen vegaanin.

Anyway, mummo teki taas kalakeittoa ja seuraavana päivänä sienikastiketta ja uunikasviksia. Mummon kalakeitto on todella simppeli, mutta vaan yksinkertaisen hyvää! Taapero syö aina mummon kalakeittoa kaksin käsin ison lautasellisen. Mummon maailman paras kalakeitto on tehty ahvenista. Kalat oli mun isän kalastamia ahvenia meidän mökkijärvestä ja perunat, porkkanat, sipuli ja tilli oli mummun kasvimaalta. Kaupasta oli ostettu ainoastaan kaurakermaa. Lähiruokaa siis parhaimmillaan. Sienet mummo oli poiminut mökin pihalta ja lähteissä poimin myös itse niitä mukaani. Kanttarelleja ei oikein ole ollut, mutta onneksi koivutatteja ja karvarouskuja (muista ryöpätä!) löytyi pihasta iso kasa. Saan siis kotona tehdä sieniä.

Pyydän mummolta aina reseptejä ruokiin. Nyt kysyin mummolta kalakeiton ohjetta ja tässä teille resepti, jos joku innostuu tekemään tätä hyvää keittoa. Keiton toki voi tehdä myös ilman kalaa. Ja se oli hyvää niinkin, koska meidän taapero söi melkein kaikki ahvenet keitosta. Mummon kanssa meille ei paljoa kalaa jäänyt syötäväksi.

 

Mummon kalakeitto -resepti

1. Keitä nyljetyt ahvenet sipulin, pippurin ja suolan kanssa n. 10 minuuttia kunnes ovat kypsiä.

2. Ota ahvenet pois ja laita ahventen keitinliemeen perunat ja porkkanat. Sillä välin putsaa ahvenet ruodoista.

3. Kun kasvikset on kypsiä lisää peratut ahvenet

4. Lisää 2dl (kaura)kermaa ja päälle tilliä

5. Mausta lisää tarvittaessa ja nauti hyvän leivän kera.

 

Nam! Tää on vaan niiiin hyvää. Mummon ruuat kyllä aina on. Yksinkertaisia, mutta maistuvia.

 


LUE MYÖS:

Hyvää suomalaisen ruoan päivää (+3 reseptiä)

10 vinkkiä vähentää ruokahävikkiä

Herkullinen mango-avokadowrap (vegaaninen!)

 

SEURAA SOMESSA!

Instagramissa @roosablom

Tykkää myös Facebookissa