Mitä tehdä tarpeettomille kultaesineille?

Avioerosta on kulunut jo useita vuosia ja edelleen sormukset pyörivät laatikossani tarpeettomana. Olen miettinyt että haluaisinko säästää sormukset lapselleni. Mutta luulen poikani tuskin haluaa sormuksiani itselleen. Saatuani mummoltani perintönä muutamia kultakoruja (ja hukattuani muutamasta parin) googlettelin vaihtoehtoja kultakorujen myymiseen.

Päädyin valitsemaan SJMK:n heidän helpon ja turvallisen prosessin takia. Pelkäsin myös huijaus-firmoja ja SJMK onkin Suomen vanhimpia ja suurimpia alalla toimivia yrityksiä. Valitsin heidät myös siksi, että minun ei tarvitse lähteä mihinkään paikan päälle myymään korujani tai odottaa että joku ostaja tulee paikkakunnalle. Pystyin siis toimimaan ihan oman aikatauluni mukaan helposti ja nopeasti.

SJMK:N Palvelun käyttö oli helppoa ja vaivatonta

Korutrahaksi.fi kautta tilasin kultapussin itselleni. Kaikki materiaali saapui kotiin postiluukusta. Olin etukäteen valinnut jo koruja mitä haluaisin lähettää. Löysin myös muutamia kullanvärisiä minkä aitoudesta en ollut varma. Kuitenkin kaikki epävarmatkin esineet sai lähettää arviointiin veloituksetta. Tämä oli hyvä koska osasta rikkinäisiä perintökoruja ei ollut edes leimoja.

Kotona pakkasin kaikki esineet ohjeiden mukaisesti; esineet arvopussiin, täytin sopimustiedot ja kaikki valmiiksi maksetun ja vakuutetun palautuskuoren sisään. Sitten ei tarvinut kuin seuraavalla kauppareissulla jättää kirje lähimpään Matkahuollon noutopisteeseen (lähimmät 5 pistettä löytyi kotiin tulleesta kirjeestä). Sain vielä kuitin, jonka pistin talteen koska siitä näin reaaliaikaisesti missä lähetys kulki. Lisäksi lähetys oli vakuutettu SJMK:n puolesta automaattisesti 5000 euroon asti ja kuitti toimi todisteena vakuudelle.

Rahat tilille heti

Montaa päivää ei tarvinnut odotella, koska lähetys saapui todella nopeasti SJMK:n arviointikeskukseen Turkuun. Sain tekstiviestin, että lähetys oli heille saapunut. Se oli todella kiva, jotta tiesin että lähetys oli varmasti saapunut perille turvallisesti. Onhan kuitenkin kyse arvoesineistä. Olin hieman huolissani lähettämisestä, mutta turhaan. Kaikki sujui todella hyvin ja tosiaan näin Matkahuollon sivuilta seurantakoodilla koko ajan missä lähetys meni.

Kun lähetys oli saapunut se arvioitiin samana päivänä ja sen jälkeen saman päivän aikana kaupanvahvistaja soitti ostotarjouksen. Hän kertoi mitä lähetyksessä oli löytynyt ja mikä olisi heidän tarjoama ostosumma. Mitään myyntipakkoahan ei ollut ja arviointi oli täysin maksutonta kuten myös esineiden palautus. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen hintaan joten hyväksyin sen. Rahatkin kilahti tilille samana päivänä. Kullan hinta kun on ollut erittäin korkealla niin on oli todella hyvä hetki myydä.

Olin erittäin tyytyväinen ja sain kerättyä itselleni hyvän summan matkakassaan tulevia reissuja varten!

Tilaa sinäkin itsellesi maksuton kultapussi tästä.

Lue myös:

Näin saat lisää lukijoita blogiin

Millaista on yrittäjäperheen arki?

Mitä taloudellinen mielenrauha mulle merkitsee?

Seuraa somessa

Instagram @roosablom

Tiktok @roosa.blom

Facebook – Roosa Blom – Social Media Coach

lapselle säästäminen on turhaa

Omasta mielestäni lapselle säästäminen on turhaa, emmekä me säästä meidän lapselle. On mielenkiintoista nähdä eri näkökulmia tähän asiaan. Me vanhemmat  säästämme ja sijoitamme omiin salkkuihin kylläkin. Sijoitamme tällä hetkellä rahastoihin ja suoriin osakkeisiin ja meillä on myös yksi sijoitusasunto. Toivottavasti lähitulevaisuudessa myös muutama lisää. Lapselle me emme kuitenkaan säästä kuukausittain tai laita rahaa säästötilille ollenkaan.

Innostuin kirjoittamaan tämän postauksen Tehtävänimikkeenä Laura blogikirjoituksen inspiroimana. Mietin tätä aihetta todella paljon ja olemme myös miehen kanssa puhuneet tästä monesti. Olen lukenut muiden kokemuksia ja tiedän, että monet säästävät lapselle rahaa joka kuukausi. Aina, kun kuulen, että joku säästää lapselle/lapsilleen lapsilisät joka kuukausi niin sisälläni alkaa kiehumaan. Tukia leikataan aina yksinhuoltajilta ja vähävaraisilta, mutta sitten jotkut pystyvät säästämään tämän rahan lapsilleen. Jotain vikaahan tässä tukimuodossa on ja sitä pitäisi tarkastella uudestaan.

Mielestäni lapselle säästäminen on hyvä asia, mutta silti minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset siihen. En usko, että tässä(kään) on oikeaa tai väärää tapaa. On vain erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia.

Ensiasunnon käsiraha vai hyvät bilerahat?

Näin yrittäjäperheenä haluan opettaa lapselleni sen, että raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä. Jos jotain haluaa niin sitten se on ansaittava omalla työllä. Mikään ei tule ilmaiseksi tai tuoda hopeatarjottimella eteesi. Ajattelen myös, että rahaa pitää osata arvostaa.

Haluan vielä nostaa sen huomion, että jos vanhemmilla on paljon omaisuutta niin jossain kohtaa verotuksellisesti on syytä siirtää sitä jo ennakkoon ennen kuolemaa lapsille. Mutta en tässä nyt huomioi tätä näkökulmaa.

On mielestäni todella kaunis ajatus säästää lapselle käsiraha ensiasunnon ostoa varten tai isompi puskuri joka mahdollistaisi esimerkiksi ulkomailla opiskelun ja lukukausimaksujen maksamisen. Kaunis ajatus todellakin, mutta en tunne ketään joka olisi vanhempien säästämät rahat käyttänyt näin. Kaikki ketä tunnen ovat parikymppisenä juoneet ne rahat tai törsänneet muuten. Nyt, kun ikää on tullut lisää ja moni on ostanut tai ostamassa ensiasunnon niin siihen on säästetty rahat ihan itse alusta alkaen, koska säästöjä ei enää ole ollut. Julkisesti mm. yksi sijoittajapariskunta on kertonut että heille kävi just näin. Nyt he omistavat alle 30-vuotiaana lähes 50 sijoitusasuntoa, jotka ovat hankkineet omalla työllä ja aloittaneet nollasta.

Lapsen omat rahat

Vaikka sanon, ettemme ole säästäneet lapselle niin silti lapsella on oma säästötili ja oma osakesalkku. Olemme säästäneet lapsen omia lahjaksi saatuja rahoja kuten ristiäis-, synttäri- ja joululahjarahoja säästötilille. Osan rahoista laitamme myös matalariskisiin rahastoihin, jottei inflaatio syö pottia kokonaan. Meidän lapsi on 2,5-vuotias joten hän ei vielä ole ”tarvinnut” lahjarahoja ja ne on siksi laitettu säästöön. Myöhemmin, kun hän kasvaa niin saa käyttää itse lahjarahojaan (ei siis niitä nyt säästössä olevia vaan niitä mitä sinä hetkenä saa). Hän saa opetella itse rahan käyttöä ja arvoa ja ostaa sillä sitten just sitä mitä haluaa tai säästää isompaa hankintaa varten. Toki jos lapsi saa lahjaksi ison summan rahaa kerralla niin laitamme osan siitä säästöön.

Näin lapselle kertyy hieman huomaamatta omalle säästötililleen rahaa. Summa kasvaa siellä pikku hiljaa ja varmasti täysi-ikäisyyden kynnyksellä sinne kertyy sopiva potti. Mielestäni jotain tuhansia on varmasti ihan hyvä summa, mutta en näe järkeä säästää lapselle kymmeniä tuhansia euroja. Eihän sitä tiedä jos lapsi vaikka saisi jonkun ison perinnön, mutta ne on asioita mihin en voi vaikuttaa.

Lasta voi tukea taloudellisesti tarvittaessa

Ajattelen, että me vanhemmat voimme tarvittaessa tukea lasta taloudellisesti jos hänellä on tiukkaa esimerkiksi opiskellessa. Voimme maksaa silloin tällöin ruokakauppalaskun, tankata auton tai maksaa jonkun vakuutuslaskun. Niin, että nuori on itse vastuussa taloudestaan, mutta se on pieni extra tai helpotus että silloin tällöin ja tarvittaessa jelppaamme. Tai jos nuorelle tulisi joku yllättävä parin tonnin lasku voisimme lainata hänelle rahaa ja hän lyhentäisi tätä velkaa sovitusti. Näen myös, että voimme tarvittaessa toimia ensiasunnossa takaajina.

Ajatukseni on, että olemme taustalla auttamassa, mutta ei ole ole oletusarvo, että me maksamme asioita. Me emme maksa suoraan kaikkea ja nuori joutuu myös itse tekemään töitä asioiden eteen.

Ajattelen tässä samaa, miten itselläni on ollut. Pärjäsin aina pienellä enkä koskaan pyytänyt rahaa. Äiti saattoi joskus heittää kauppaan ja maksaa ostokset ja iskä taas antoi rahaa junalippuihin tai tankkasi autoa. Hän sanoi, ettei minun tarvinut vähistä rahoista maksaa siitä, että käyn häntä katsomassa. Tällöin kuljin Hämeenlinnasta Keski-Suomeen, joten junalippuihinkin kului rahaa, joka näkyi muutaman satasen kuukausibudjetissa. Omat vanhemmat on myös tukeneet jotain reissuja esimerkiksi lähdin yläasteen jälkeen 3 viikoksi kielikurssille Englantiin. Reissu maksoi 1700 euroa. Voitin silloin EF:lle 500 euron lahjakortin ja loput maksoin rippirahoistani. Vanhemmat antoivat sitten hieman käyttörahaa.

Säästetäänkö teillä lapselle ja millä tavalla?

Mitä ajatuksia tämä herättää?