lapselle säästäminen on turhaa

Omasta mielestäni lapselle säästäminen on turhaa, emmekä me säästä meidän lapselle. On mielenkiintoista nähdä eri näkökulmia tähän asiaan. Me vanhemmat  säästämme ja sijoitamme omiin salkkuihin kylläkin. Sijoitamme tällä hetkellä rahastoihin ja suoriin osakkeisiin ja meillä on myös yksi sijoitusasunto. Toivottavasti lähitulevaisuudessa myös muutama lisää. Lapselle me emme kuitenkaan säästä kuukausittain tai laita rahaa säästötilille ollenkaan.

Innostuin kirjoittamaan tämän postauksen Tehtävänimikkeenä Laura blogikirjoituksen inspiroimana. Mietin tätä aihetta todella paljon ja olemme myös miehen kanssa puhuneet tästä monesti. Olen lukenut muiden kokemuksia ja tiedän, että monet säästävät lapselle rahaa joka kuukausi. Aina, kun kuulen, että joku säästää lapselle/lapsilleen lapsilisät joka kuukausi niin sisälläni alkaa kiehumaan. Tukia leikataan aina yksinhuoltajilta ja vähävaraisilta, mutta sitten jotkut pystyvät säästämään tämän rahan lapsilleen. Jotain vikaahan tässä tukimuodossa on ja sitä pitäisi tarkastella uudestaan.

Mielestäni lapselle säästäminen on hyvä asia, mutta silti minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset siihen. En usko, että tässä(kään) on oikeaa tai väärää tapaa. On vain erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia.

Ensiasunnon käsiraha vai hyvät bilerahat?

Näin yrittäjäperheenä haluan opettaa lapselleni sen, että raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä. Jos jotain haluaa niin sitten se on ansaittava omalla työllä. Mikään ei tule ilmaiseksi tai tuoda hopeatarjottimella eteesi. Ajattelen myös, että rahaa pitää osata arvostaa.

Haluan vielä nostaa sen huomion, että jos vanhemmilla on paljon omaisuutta niin jossain kohtaa verotuksellisesti on syytä siirtää sitä jo ennakkoon ennen kuolemaa lapsille. Mutta en tässä nyt huomioi tätä näkökulmaa.

On mielestäni todella kaunis ajatus säästää lapselle käsiraha ensiasunnon ostoa varten tai isompi puskuri joka mahdollistaisi esimerkiksi ulkomailla opiskelun ja lukukausimaksujen maksamisen. Kaunis ajatus todellakin, mutta en tunne ketään joka olisi vanhempien säästämät rahat käyttänyt näin. Kaikki ketä tunnen ovat parikymppisenä juoneet ne rahat tai törsänneet muuten. Nyt, kun ikää on tullut lisää ja moni on ostanut tai ostamassa ensiasunnon niin siihen on säästetty rahat ihan itse alusta alkaen, koska säästöjä ei enää ole ollut. Julkisesti mm. yksi sijoittajapariskunta on kertonut että heille kävi just näin. Nyt he omistavat alle 30-vuotiaana lähes 50 sijoitusasuntoa, jotka ovat hankkineet omalla työllä ja aloittaneet nollasta.

Lapsen omat rahat

Vaikka sanon, ettemme ole säästäneet lapselle niin silti lapsella on oma säästötili ja oma osakesalkku. Olemme säästäneet lapsen omia lahjaksi saatuja rahoja kuten ristiäis-, synttäri- ja joululahjarahoja säästötilille. Osan rahoista laitamme myös matalariskisiin rahastoihin, jottei inflaatio syö pottia kokonaan. Meidän lapsi on 2,5-vuotias joten hän ei vielä ole ”tarvinnut” lahjarahoja ja ne on siksi laitettu säästöön. Myöhemmin, kun hän kasvaa niin saa käyttää itse lahjarahojaan (ei siis niitä nyt säästössä olevia vaan niitä mitä sinä hetkenä saa). Hän saa opetella itse rahan käyttöä ja arvoa ja ostaa sillä sitten just sitä mitä haluaa tai säästää isompaa hankintaa varten. Toki jos lapsi saa lahjaksi ison summan rahaa kerralla niin laitamme osan siitä säästöön.

Näin lapselle kertyy hieman huomaamatta omalle säästötililleen rahaa. Summa kasvaa siellä pikku hiljaa ja varmasti täysi-ikäisyyden kynnyksellä sinne kertyy sopiva potti. Mielestäni jotain tuhansia on varmasti ihan hyvä summa, mutta en näe järkeä säästää lapselle kymmeniä tuhansia euroja. Eihän sitä tiedä jos lapsi vaikka saisi jonkun ison perinnön, mutta ne on asioita mihin en voi vaikuttaa.

Lasta voi tukea taloudellisesti tarvittaessa

Ajattelen, että me vanhemmat voimme tarvittaessa tukea lasta taloudellisesti jos hänellä on tiukkaa esimerkiksi opiskellessa. Voimme maksaa silloin tällöin ruokakauppalaskun, tankata auton tai maksaa jonkun vakuutuslaskun. Niin, että nuori on itse vastuussa taloudestaan, mutta se on pieni extra tai helpotus että silloin tällöin ja tarvittaessa jelppaamme. Tai jos nuorelle tulisi joku yllättävä parin tonnin lasku voisimme lainata hänelle rahaa ja hän lyhentäisi tätä velkaa sovitusti. Näen myös, että voimme tarvittaessa toimia ensiasunnossa takaajina.

Ajatukseni on, että olemme taustalla auttamassa, mutta ei ole ole oletusarvo, että me maksamme asioita. Me emme maksa suoraan kaikkea ja nuori joutuu myös itse tekemään töitä asioiden eteen.

Ajattelen tässä samaa, miten itselläni on ollut. Pärjäsin aina pienellä enkä koskaan pyytänyt rahaa. Äiti saattoi joskus heittää kauppaan ja maksaa ostokset ja iskä taas antoi rahaa junalippuihin tai tankkasi autoa. Hän sanoi, ettei minun tarvinut vähistä rahoista maksaa siitä, että käyn häntä katsomassa. Tällöin kuljin Hämeenlinnasta Keski-Suomeen, joten junalippuihinkin kului rahaa, joka näkyi muutaman satasen kuukausibudjetissa. Omat vanhemmat on myös tukeneet jotain reissuja esimerkiksi lähdin yläasteen jälkeen 3 viikoksi kielikurssille Englantiin. Reissu maksoi 1700 euroa. Voitin silloin EF:lle 500 euron lahjakortin ja loput maksoin rippirahoistani. Vanhemmat antoivat sitten hieman käyttörahaa.

Säästetäänkö teillä lapselle ja millä tavalla?

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Tavoitteena taloudellinen mielenrauha

Törmäsin Arman Alizadin Facebookissa tekemään päivitykseen, jossa hän kysyi ”Mitä taloudellinen mielenrauha sinulle merkitsee?”. Samassa julkaisussa mainostettiin Armanin ja Danske Bankin tekemää 4 osaista dokumentti-sarjaa (löytyy Danske Bankin Youtubesta). Tää on todella mielenkiintoinen aihe ja dokumentti oli todella mielenkiintoinen.

Olen halunnut puhua rahasta täällä blogin puolella, mutta en ole oikein tiennyt että miten. Rahasta puhuminen ei lähtökohtaisesti ole itselleni tabu. Voin puhua palkastani, hankinnoista tai sijoituksista avoimesti jos joku kysyy. Yrittäjänä olen puhunut rahasta yrittäjäystävien kanssa paljon. Ja se on tärkeää sillä olen sitä kautta oppinut hinnoittelemaan itseni oikein, oppinut yrittäjyyden kuluista ja monta muuta asiaa rahasta ja yrittäjyydestä.

En ole koskaan saanut oikein mitään rahakasvatusta tai oppia taloudenhallintaan. Ainut on, kun muutin 15-vuotiaana pois kotoa ja sain vanhemmilta rahaa tietyn summan kuukaudessa. Siitä sitten opettelin maksamaan laskut, käymään ruokakaupassa ja muita kuluja. Pienistä rahoista myös säästin joka kuukausi. Mulla ei ollut rikkaita vanhempia, jotka olisi säästänyt mulle isoja tilejä vaan kaiken mitä nykyään on niin on omalla työllä ansaittua. Ensimmäisestä kesätyöstä Särkänniemen Puotimyyjänä 6,98€ tuntipalkasta vuonna 2013 on ponnistettu nykyiseen tilanteeseen.

Meidän perheen rahankäyttö

Yrittäjäperheenä (miehelläni on oma yritys ja mulla oma) meillä rahasta puhuminen on joka päiväistä. Rahakeskustelu on ihan yksi normaali puheenaihe ruokapöydässä. Ja niin sen kuuluisikin. Iltaisin, kun taapero on mennyt nukkumaan istutaan molemmat vierekkäin läppäreiden kanssa kirjoittamassa laskuja ja vertaillaan millaista laskutusta on tehty kuukauden aikana.

Meillä on erilliset tilit. Meillä ei ole koskaan ollut yhteistätiliä talouden hoitoon. (Nykyään on yhteinen tili sijoitusasunnolle) Ollaan maksettu asumiset puoliksi ja kodin kustannukset. Sitten muuten meillä on elämässä vaihdellut rahatilanteet ja aina se kenellä on ollut rahaa on maksanut. Nykyään kaupassa maksaa se joka sinne menee. Suurimmaksi osaksi nykyään minä, mutta ennen mies maksoi enemmän. Mies saattaa maksaa sähkölaskun tai nouhoojan. Minä lapsen vaatteet, kun niiden hankkimisesta olen huolehtinut ja mies taas ravintolalaskun. Ajatellaan, että meillä on omat rahat, mutta yhteinen talous. Ei lasketa että kumpi on maksanut enemmän vaan puhalletaan yhteen hiileen.

Ei oltu riidelty rahasta koskaan ennen paitsi ekan kerran tänä keväänä. En tiedä mikä siinä alkoi hiertämään, mutta jotenkin riitaa saatiin aikaiseksi. Varmaan vauvavuoden väsymys ja ruuhkavuodet oli saanut ajatukset sumeaksi. Lopulta tultiin tulokseen, että ”Ei keskitytä tappeleen rahasta ja sen käytöstä, vaan keskitytään sen tienaamiseen.”

Mitä varten sijoitan?

Taloudellinen mielenrauha on yksi tavoitteeni ja se, etten ole riippuvainen taloudellisesti muista kuten yhteiskunnasta. Tällä hetkellä toivon, että taloudessa olisi sen verran rahaa, että kaupassa voi ostaa mitä haluaa ja jokaista penniä ei tarvitse laskea. Sekä tietenkin, että jos astianpesukone hajoaa niin voi ostaa kaupasta uuden.

Mulla on ollut aina rahaan liittyviä tavoitteita. Jos sanon ne ääneen niin tuntuu, että mulle nauretaan. Yksi tavoitteeni on, että 40-vuotiaana mulla olisi miljoonan omaisuus. Parikymppisenä se tuntui todella utopistiselta ja kaukaiselta haaveelta. Nyt viisi vuotta myöhemmin olen sitä mieltä, että se on täysin realistista. Mulle tärkeintä sijoittamisessa on taloudellisen turvan luominen. Tällä hetkellä yrittäjät ovat kaiken sosiaalituen ulkopuolella ja eläkejärjestelmämme ei toimi yrittäjien kohdalla. Yrittäjät joutuvat maksamaan suhteettoman kallista YELiä eli Yrittäjäeläkemaksua ja eivät koskaan tule saamaan rahoja takaisin. Laskin, että kun olen alkanut maksaa YELiä 20-vuotiaana ja jäisin eläkkeellä 70-vuotiaana niin olen maksanut 110 000 YELiä (minimi) ja saisin vain 50€ kuussa takuueläkettä enemmän käteen. Ja tosiaan kuukausierä tällä hetkellä on 250€ jonka joudun maksamaan. YELin mukaan maksetaan myös äitiyspäiväraha ja sairaslomarahaa. Yrittäjänä ei ole järkeä maksaa kuin pakollista minimiä ja säästää itse sukanvarteen pahan päivän varalle.

Sijoitan siis, koska jos jotain pahaa sattuisi niin meillä olisi taloudellinen turva. Olisi vakava sairastuminen, työttömyys tai mitä tahansa. Myös sijoitukset ovat mun ”eläkesäästö” sillä en usko nykyiseen eläkejärjestelmään. En muutenkaan halua pelata korttejani valtion tai kenenkään muun varaan. Voi olla, että tukia leikataan tulevaisuudessa enemmänkin. Kuka tietää, mutta en halua tuudittautua nykyiseen tilanteeseen. En myöskään luota 100% vakuutusyhtiöihin. Haluan, että jos jotain pahaa tapahtuu niin ei tarvitse käyttää voimavaroja rahasta taisteluun vaan voi rahalla ostaa palvelua tai tarviketta mitä tarvitsee ja voisi keskittyä vaan asiaan. Tietenkin olisi mukava, että eläkkeellä ollessa saisi myös elää mukavasti huolehtimatta rahasta.

Millaisia sijoituksia meillä on?

Olen tehnyt sijoitussuunnitelman ja pikku hiljaa sitä toteuttanut mahdollisuuksien mukaan. Ensimmäiseksi pidän tärkeimpänä omalla kohdallani säästämisen (puskurirahasto) ja oman asunnon hankinnan. Ostimme 19-vuotiaana ensimmäisen asuntomme. Silloin tarvitsimme käsirahaa 5% eli 3 500€. Remppasimme kämpän ja asunnon arvo nousi ja lainakin lyheni mukavasti. 22-vuotiaana myimme ensimmäisen kotimme ja ostimme omakotitalon, jossa asumme tällä hetkellä. Omakotitalon ostamisen mahdollisti se, että ensimmäisen asunnon arvo oli noussut ja lainaa lyhennetty, joten saimme siitä käsirahan tähän asuntoon. Emme siis tarvinneet käytännössä käsirahaa, kun ostimme omakotitalon. Olemme nyt vuosien aikana tehneet tähän nykyiseen taloon remontteja ja meidän asunnon arvo on noussut noin 50 000 euroa. Kesällä kiinteistövälittäjä kävi arvioimassa talon. Meillä on siis asunnon arvonnousu + lainaa lyhennetty + käsiraha, joten velatonta omaisuutta on huomaamatta kertynyt ilman mitään suuria tuloja.

Omakotitalon ostamisen jälkeen olemme alkaneet sijoittamaan rahastoihin ja osakkeisiin. Molemmilla on omat osakesalkut ja myös osakkeista puhuminen on meillä joka viikkoista. Kerrotaan mitä aiotaan ostaa seuraavaks ja mitä ollaan viimeisimpänä ostettu. Vertaillaan kumpi on saanut osinkoja ja koska. Osakesalkkua kasvatetaan koko ajan sillei pikku hiljaa. Siihen meillä ei ole mitään systemaattista hommaa vaan tehty aika fiilispohjalta. Osakesalkun lisäksi ostimme elokuussa meidän ensimmäisen sijoitusasunnon, jonka remontoimme lattiasta kattoon. Käytimme meidän nykyistä omakotitaloa lisävakuutena sijoitukselle. Saimme 100% lainan, joten sijoitusasuntoon emme tarvinneet yhtään käsirahaa. Remontti tehtiin meidän omilla säästöillä.

Aina luullaan, että sijoittaminen onnistuisi vain isoilla tuloilla tai säästöillä. Se ei ole totta. Jos asioista ottaaa hieman selvää niin huomaa kuinka pienellä voi ponnistaa ja kuinka mahtavaa korkoa korolle -ilmiö on.

Mitä taloudellinen mielenrauha sulle merkitsee?

Kuvat: Unsplash

LUE MYÖS: