Hae
Roosa Blom

Ostolakko-kuulumisia helmikuulta

ostolakko lapsiperhe ekologisuus

Miltä ostolakko on tuntunut nämä ensimmäiset kuukaudet? Ihan tavalliselta elämältä. Kuten aiemminkin olen sanonut niin ollaan elettyä arkea, kuten ennenkin. Korjataan paljon muutenkin asioita eikä osteta tavaraa ekologisista syistä. Ostolakko ei pääsääntöisesti ole arjessamme näkynyt.

Tuntuu, että tämä vuosi on hurahtanut kovaa vauhtia eteenpäin, vaikka toisaalta tuntuu, että uudesta vuodesta on ikuisuus. Nyt alkuvuodesta on tapahtunut yksi ihan mieletön asia, josta olisin ollut valmis maksamaan paljon rahaa, jos sen olisi rahalla saanut. Nimittäin kunnon yöunet! Meidän lapsi ei ole koko 1,5-vuoden aikana nukkunut kertaakaan kokonaista yötä. Pidettiin neljä epäonnistunutta unikoulua ja oltiin koko perhe todella väsyneitä. Ennen hyvä yö tarkoitti sitä, että lapsi heräsi vain kaksi kertaa. Tänä vuonna kuitenkin ollaan saatu nauttia noin 10 kokonaista yötä! Tuntuu ihan eri ihmiseltä, kun saa taas nukkua ja on voimavaroja enemmän.

Mutta mitä tulee ostolakkoon ja helmikuuhun ylipäätänsä – se on tuntunut hyvin tavalliselta kuukaudelta. Ollaan eletty ihan meidän tavallista arkea. Arkisin piirtelty ja leikitty paljon. Rakennettu temppuratoja sisälle, tehty maja keittiön kulmakaappiin ja ulkona heitelty käpyjä. Taapero harjoitteli myös ajamaan potkupyörällään. Käytiin risteilyllä ja yhtenä sunnuntaina istuin 5 tuntia ensiavussa, kun jalkani revähti. (Nyt odotan magneettikuvausten tuloksia)

ostolakko lapsiperhe ekologisuus

Päivä 35 – viimeinen talouspaperirulla loppui

Kuun alussa tapahtui jotain, nimittäin viimeinen talouspaperirulla loppui. Emme ole ostaneet lisää loppuneen tilalle. Ompelin kestotalouspapereita jo alkuvuodesta enkä ole kertaakaan kaivannut talouspaperia sen loputtua. Olimme helmikuun lopussa retkellä laavulla, jossa pärjättiin hyvin ilman talouspaperia. Oli aivan ihana sää ja potkukelkkailtiin järven jäätä pitkin läheiseen saareen laavulle syömään eväitä. Mukana oli sanomalehteä, joka toimi sytykkeenä, istuma-alustana ja kääräistiin siihen myös makkarat. (Itsehän en syö makkaraa, mutta paistoin muita eväitä nuotiolla itselle.) Lisäksi olin ottanut kestotalouspaperin mukaan jolla pystyi pyyhkimään taaperon suun ja niistämään nenän.

ostolakko lapsiperhe ekologisuus

Päivä 44 – Lahjakortin käyttö

Olin merkannut itselleni ostolakon sääntöihin, että jo olemassa olevat lahjakortit saa käyttää loppuun. Olisihan se järjetöntä, että sadan euron lahjakortin antaisi vain vanhentua. Itselläni oli House of Organicille 100€ lahjakortti, jonka käytin helmikuussa. (Lahjakortti oli henkilökohtainen joten sitä ei pystynyt myymään) Olin kirjoitellut kännykkään aina välillä asioita mitä tarvitsisi tai kannattaisi ostaa. Yritin miettiä järkevästi koko loppuvuoden kannalta.

Päädyin lopulta tilaamaan Ecoverin astianpesutabletteja 70kpl -laatikon (näistä riittää puolikas, joten yhteensä 140 pesukertaa). Ecoverin ecosert-sertifioidut tabletit ovat itselleni uusi tuttavuus, vaikka olenkin jo vuosia sitten käyttänyt Ecoverin astianpesutabletteja. Kuitenkin Ecover teki uudistuksen, jonka myötä ennen käyttämäni tabletit eivät olleet enää ekologisia. He ovat kuitenkin tuoneet markkinoille myös tämän ecosert-sertifioidun sarjan myös.

Lisäksi tilauksessani oli meikkivoide, kaksi ripsaria ja 2 bambuhammasharjaa. Meikkaaminen on itselleni tärkeää. Siitä en oikein ole valmis luopumaan. Meikkaan 1-2 päivänä viikossa ja muut päivät kuljen ilman meikkiä. Työskentelen kotona pääasiassa joten niinä päivinä en meikkaa. Meikkiäkin siis kuluu vähemmän. Mutta aion jatkossakin mennä työtapaamisiin meikattuna ja samoin erilaiset kuvaukset. Yritän silti pitää meikin käytön suhteellisen vähäisenä.

Päivä 49 – Ostolakon sääntöjen muutos

Ostolakko on kohdannut ensimmäisen vastoinkäymisen jonka takia jouduin tekemään ison päätöksen. Päädyin nyt lopulta muuttaman ostolakon sääntöjä hieman. Otan lapsemme pois ostolakosta. On joitakin hankintoja mitä täytyy lapselle tehdä ja tällä hetkellä voimavarat ei riitä siihen, että lapsi on myös ostolakossa. Hankimme tässä kuussa lapselle toiset ulkokengät. Mitään älyttömyyksiä en tule hankkimaan ja edelleen harkitsen todella paljon aina ostoksia, mutta lapsen kanssa tilanteet tulevat niin nopeasti ja ennakointi on vaikeaa. Nyt lapsella alkaa jäädä yövaatteet pieneksi, joten tarkoitus on käydä ensin isovanhempien alakerrassa katsomassa mitä sieltä löytyy.

Miehen vanhempien alakerrassa pidetään ”kierrätyskeskusta” perheen kesken lastentavaroista. Sinne miehen sisarukset ovat tuoneet pieneksi jääneitä hyväkuntoisia lastenvaatteita ja tarvikkeita. Alakerrasta voi sitten jokainen käydä hakemassa ja ottamassa mitä aina tarvitsee ja tuoda tullessaan. Osan lapsen vaatteista olen sieltä ottanut, mutta hieman täytyy täydentää vaatekaappia kirpputoreilta. Käyn siis ensin katsomassa mitä sieltä löytyy.

Päivä 53 – mistä lisää sukkia?!

Aloin katsoa sukkatilannettani huolestuneena. Korjaan perheemme sukkia. Aina pesun jälkeen tarkistan ennen kaappiin laittoa onko niissä reikiä, jotka korjaan heti. Kuitenkin aloin hieman huolestumaan sillä en ole varma riittävätkö sukkani koko vuodeksi. Toistaiseksi tilanne on vielä ihan ok. Olen myös alkanut kotona käyttämään villasukkia ja ”säästelemään” tavallisia sukkiani. Ja miksi ei. Villasukat on myös helpompi korjata. Käytän aina vain mustia nilkkasukkia. Näin kaikki sukat sopivat keskenään yhteen eikä ole ongelmaa parittomien sukkien kanssa.

Nyt vain mietin, että miten ostolakon aikana saisin lisää sukkia? Ostolakko on pakottanut itseni pois mukavuusalueelta ja etsimään ratkaisuja arkisiinkin asioihin, jotka ennen olivat itsestään selviä. En ole vielä keksinyt ratkaisua ja en kyllä hirveästi ole asian eteen tehnyt. Seuraavaksi varmaan googlettelen taas jotain ”diy socks” tai muuta vastaavaa etsien ratkaisua. Kerro siis kommenteissa jos sulla on jotain hyviä ideoita!

Päivä 57 – Siirtyminen valurautapannuun

Koin loppukuusta ahaa-elämyksen. Tajusin, että voin käyttää meidän isoa valurautapataa kuin tavallista kattilaa. Olin tekemässä ison kattilallisen keittoa ja usein meidän isoimmatkin perunakattilat tuppaavat olemaan liian pieniä. Kuitenkin haluan, että koko perhe söisi samaa ruokaa 2-3 ateriaa. Usein olen käyttänyt valurautapataa vain uunissa tehdessäni pataruokia. Tällä kertaa kuitenkin käytin sitä sähköhellalla, kuten tavallista kattilaa. Tuntui niin hyvältä keksiä tälle myös lisää käyttöä, vaikka toisaalta tuntui todella tyhmältä että miksi en ole aiemmin tajunnut.

Meidän perhe on siirtymässä nyt melkein kokonaan valurautaisten tuotteiden käyttöön nimittäin iso teflonpintainen paistinpannumme tuli tiensä päähän. Meillä on vielä pieni teflon-paistinpannu sekä lettupannu. Mies oli jo hankkimassa uutta paistinpannua, mutta suostui ostolakon myötä käyttämään jo omistamiamme pannuja. Tästä lähtien tulemme käyttämään arjessa pääsääntöisesti paistinpannuna valurautaistapannua. Meillä on vielä joku hyvin vanha pannu, joka painaa paljon. En tiedä mistä sen olemme saaneet ja ikääkin kyseisellä pannulla on jo kiitettävästi varmaan yli 10 vuotta.

Mietityttää kovasti miten arjessa tuolla valurautapannulla pärjää. Tarttuuko kaikki siihen kiinni ja miten paisto ylipäätänsä onnistuu. Voin raportoida tästä kokemuksia lisää ja osittain olen hieman skeptinen tämän suhteen. Pakko silti antaa mahdollisuus!

 


EDELLISET OSTOLAKKO-POSTAUKSET LÖYDÄT

Ostolakko-avaintunnisteen alta

 

LISÄÄ EKOJUTTUJA LÖYDÄT INSTAGRAMISTANI

Seuraa  @roosablom

7 kommenttia

  1. Ida kirjoitti:

    Valurautapannuun. Meillä ollut nyt pari vuotta teräs- ja valurautapannut. Ei enää teflonia. Pannuun ei jää ruoka kiinni kunhan hoitaa pannua eli ei pese saippuallla ja rasvaa sen tasaisin väliajoin. Kunnon rasvapoltto on ehdoton. Kun pannu on hyvin hoidettu on ruokaa miellyttävämpi tehdä.

  2. Saara kirjoitti:

    Onneksi kohta on kesä, eikä sukkia enää tarvitse 😁 !! valurautapannu on aina teflonia parempi vaihtoehto sillä teflon on myrkyllistä, sekä ihmiselle että ympäristölle. Meillä on valurautainen paistinpannu, jolla paistetaan kananmunat ja lämmitetään pienempiä annoksia, sekä iso valurautapata jossa tehdään kaikki kastikkeet, muhennokset, padat, yms. kumpaakin voi käyttää sekä liedellä että uunissa, omenapaistokset, sienipiirakat ja mustikkapiirakat tulee hyvin pienemmällä pannulla! pannut ovat vaivattomia huoltaa, eikä haittaa vaikka käyttäisi teräksisiä kauhoja ja lastoja niiden kanssa. ruokaa ei kanata niissä säilyttää, sillä se vie ne ruosteeseen. jos pannut ruostuvat, harjaan ne teräsvillalla ja teen rasvapolton, eli aitan uuniin kuumenemaan ja tulikuuman pannun kyllästän rasvalla.

  3. Satu kirjoitti:

    Mä olen alunperinkin rajannut lapsen ostokset pois ostolakon piiristä, ostan tarpeeseen. Se taapero kun tarttee uusia kenkiä ja muuta, ensin kirpparilta ja koetan ennakoida, mutta aina ei voi. Juuri ostettiin uudet kengät eilen kun vanhat puristaa.

    Tai ei se mulla ole ostolakko, mulla on harkitumman oston vuosi menossa. Pääosin siksi näin että mun viime kesän vaatteet on liian suuria. Mietin kuitenkin tosi tarkkaan mitä tartten ja metsästän kirpparilta. Kropan muuttuminen ei ole huono asia, mutta kun vaatteet pyörii päällä, niin uusia pitää jonkun verran hankkia.

    Jonka takia en myöskään osaa auttaa tohon sukkajuttuun, mä olen todennut että alusvaatteita saa ostaa kun vanhat hajoaa. Toistaiseksi ei oo vielä tullut vastaan, mutta eiköhän ne tässä vuoden aikana osa hajoa. Ei toivottavasti ihan kaikki kuitenkaan.

    Meillä on kanssa kestotalaouspaperia. On sitä ”oikeaakin” mutta kestolla on menty tosi hyvin useampi kuukausi. On tainnut sama talouspaperi paketti kestää nyt sen puolisen vuotta, siitä oon tosi iloinen.

  4. Jonna / Palasia arjestani kirjoitti:

    Jonkinlainen ostolakko voisi tehdä itsellekin terää. Täytyypä laittaa asia hautumaan korvan taakse, samoin kuin tuo valurautainen pannukin 🙂

    • roosa kirjoitti:

      Ostolakko on kyllä herätellyt tosi paljon tarkastelemaan ostopäätöksiä. Vaikka siinä ei onnistuisi ”täydellisesti” on se muuttanut jo omaa ajatustapaani 🙂

  5. Nora kirjoitti:

    Olen käyttänyt valurautapannua jo useita vuosia. Valurautapannu eroaa teflonpannusta ja muista, joissa tarttumaton pinta siinä, että siihen tarttuu ruokaa vähän enemmän, joten rasvaa joutuu käyttämään enemmän, mutta paistamisessa se on tosi hyvä pannu kunhan muistaa laittaa rasvaa tarpeeksi pannulle ja ettei paista liikaa ruokaa, esim. lettuja/pihvejä per puoli, ettei ne tartu kiinni. Teflonpannusta saattaa lähteä mustaa väriä ruokaan, varsinkin jos niiden pinta on jo hieman naarmuuntunut. Valurautapannua voi rauhassa mustuttaa ja raapia ja pestä eikä se mene miksikään. Ja jos putoaa lattialle, ei mene halki tai väänny kuten esim. kevyt teflonpannu saattaa.

    Itse olen yrittänyt olla ostamatta huiveja ja korvakoruja(olen niin sanottu huivi-ja korvakorufriikki), mutta huivien osalta tänä vuonna ei ole ihan mennyt putkeen, kun olen ostanut jonkun verran niitä, nyt kahdenviikon sisällä ostin 2 huivia (toisen tänään, yhdeltä kirpputorilta löytyi värikäs Marimekon huivi), mutta lohdutan itseäni, että huivit ovat sellaisia joita käytän useasti ja nämä kaksi viimeistä ostosta ovat myös sellaisia jotka tulevat jäädäkseen. Yleensä myös laitan, jos mahdollista yhden tai useamman huivin pois, kun hankin uuden, niin myös korvakorujen kanssa välillä. Viime kesänä alkoi mun tavaroiden vienti kierrätyskeskuksiin ja on jatkunut taas tänä vuonna. Vein esimerkiksi kaikki mun cd-levyt pois, kun en ollut kuunnellu niitä aikoihin(kuuntelen nykyään musiikkia lähestulkoon Youtubesta, joskus radiosta), kirjoja olen laittanut myös pois, ylimääräisiä koruja ja huiveja ja astioitakin aion katsoa. Nyt mulla on tiskiaineena (mulla ei astianpesukonetta) Ecover ja toinen mun käyttämistäni kasvorasvoista sekä shamppoista on ekokosmetiikkaa/luonnonkosmetiikkaa ja aion tässä joskus kokeilla myös yhtä palashamppoota, joka mulla on.

    Tuo on kyllä aika hankala, että on vuoden ostamatta myös sukkia ellei sitten sukkia ole alunperin jo tosi paljon, mutta sukat tuppaavat kulumaan nopeammin, varsinkin jos kuivat kantapäät ja/tai terävät kantapäät, jotka hiertävät sukkia ja jos kävelee paljon.

  6. Nora kirjoitti:

    Täydellistä vuoden ostolakkoa ei mulla vois olla (ruokaa ei tietenkään lasketa ja jos lemmikkejä ja lapsia, niin heidän asioitaan mitä he tarvitsevat), koska askartelen esimerkiksi kortteja (tuunailen myös valmiista korteista uusia) ja tarvitsen välillä jotain askartelumateriaalia kuten kartonkipahvia ja liimaa, jos edellinen liimapuikko loppu ja valmiita korttejakin ostelen välillä kierrätyskeskuksista ja itsepalvelukirppiksiltä ja hyödynnän myös niitä korttien teossa. Omistan myös ompelukoneen ja aikaisemmin joskus tuunailin vaatteita kotona ja joskus ompelin esim. pöytäliinoja ja verhoja. Nyt en ole omalla ompelukoneellani ommellut, mutta täällä pääkirjastossa Käsityöneuvonnassa olen käynyt välillä muokkailemassa mun vaatteita.

    Mullakaan ei ole varmaan vuoteen ollut talouspaperia ja olen pärjännyt hyvin. Ennen ajattelin, etten pärjäisi ilman, mutta esim. tiskipöydän kuivaaminen on sujunut ihan hyvin tiskiräteillä ja erilaisilla kankaisilla räteillä ja pyyhkeillä. Muovipusseja otan silloin tällöin kaupasta (yleensä kuitenkin paperikassi), jos ei ole mukana kassia mutta mulla on usein mukana pussi kotoa (joko kesto tai muovinen).

    Itse kierrätyskeskusmaailmaa myös työntekijän silmin nähneenä voin sanoa, että tavaraa ei maailmasta puutu ja esimerkiksi farkkujen ja varsinkin huonolaatuisten farkkujen lopputuleman olen hyvin läheltä nähnyt ja myös sen, että jotkut ihmiset käyttää kierrätyskeskusta jätteidenkäsittelylaitoksena (kaikenlaista tavaraa tulee eikä aina uskoisikaan minkälaista ja minkä kuntoista, tosin paljon hyvääkin/hyvälaatuista).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *