Hae
Roosa Blom

Lapselle säästäminen on turhaa

lapselle säästäminen on turhaa

Omasta mielestäni lapselle säästäminen on turhaa, emmekä me säästä meidän lapselle. On mielenkiintoista nähdä eri näkökulmia tähän asiaan. Me vanhemmat  säästämme ja sijoitamme omiin salkkuihin kylläkin. Sijoitamme tällä hetkellä rahastoihin ja suoriin osakkeisiin ja meillä on myös yksi sijoitusasunto. Toivottavasti lähitulevaisuudessa myös muutama lisää. Lapselle me emme kuitenkaan säästä kuukausittain tai laita rahaa säästötilille ollenkaan.

Innostuin kirjoittamaan tämän postauksen Tehtävänimikkeenä Laura blogikirjoituksen inspiroimana. Mietin tätä aihetta todella paljon ja olemme myös miehen kanssa puhuneet tästä monesti. Olen lukenut muiden kokemuksia ja tiedän, että monet säästävät lapselle rahaa joka kuukausi. Aina, kun kuulen, että joku säästää lapselle/lapsilleen lapsilisät joka kuukausi niin sisälläni alkaa kiehumaan. Tukia leikataan aina yksinhuoltajilta ja vähävaraisilta, mutta sitten jotkut pystyvät säästämään tämän rahan lapsilleen. Jotain vikaahan tässä tukimuodossa on ja sitä pitäisi tarkastella uudestaan.

Mielestäni lapselle säästäminen on hyvä asia, mutta silti minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset siihen. En usko, että tässä(kään) on oikeaa tai väärää tapaa. On vain erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia.

Ensiasunnon käsiraha vai hyvät bilerahat?

Näin yrittäjäperheenä haluan opettaa lapselleni sen, että raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä. Jos jotain haluaa niin sitten se on ansaittava omalla työllä. Mikään ei tule ilmaiseksi tai tuoda hopeatarjottimella eteesi. Ajattelen myös, että rahaa pitää osata arvostaa.

Haluan vielä nostaa sen huomion, että jos vanhemmilla on paljon omaisuutta niin jossain kohtaa verotuksellisesti on syytä siirtää sitä jo ennakkoon ennen kuolemaa lapsille. Mutta en tässä nyt huomioi tätä näkökulmaa.

On mielestäni todella kaunis ajatus säästää lapselle käsiraha ensiasunnon ostoa varten tai isompi puskuri joka mahdollistaisi esimerkiksi ulkomailla opiskelun ja lukukausimaksujen maksamisen. Kaunis ajatus todellakin, mutta en tunne ketään joka olisi vanhempien säästämät rahat käyttänyt näin. Kaikki ketä tunnen ovat parikymppisenä juoneet ne rahat tai törsänneet muuten. Nyt, kun ikää on tullut lisää ja moni on ostanut tai ostamassa ensiasunnon niin siihen on säästetty rahat ihan itse alusta alkaen, koska säästöjä ei enää ole ollut. Julkisesti mm. yksi sijoittajapariskunta on kertonut että heille kävi just näin. Nyt he omistavat alle 30-vuotiaana lähes 50 sijoitusasuntoa, jotka ovat hankkineet omalla työllä ja aloittaneet nollasta.

Lapsen omat rahat

Vaikka sanon, ettemme ole säästäneet lapselle niin silti lapsella on oma säästötili ja oma osakesalkku. Olemme säästäneet lapsen omia lahjaksi saatuja rahoja kuten ristiäis-, synttäri- ja joululahjarahoja säästötilille. Osan rahoista laitamme myös matalariskisiin rahastoihin, jottei inflaatio syö pottia kokonaan. Meidän lapsi on 2,5-vuotias joten hän ei vielä ole ”tarvinnut” lahjarahoja ja ne on siksi laitettu säästöön. Myöhemmin, kun hän kasvaa niin saa käyttää itse lahjarahojaan (ei siis niitä nyt säästössä olevia vaan niitä mitä sinä hetkenä saa). Hän saa opetella itse rahan käyttöä ja arvoa ja ostaa sillä sitten just sitä mitä haluaa tai säästää isompaa hankintaa varten. Toki jos lapsi saa lahjaksi ison summan rahaa kerralla niin laitamme osan siitä säästöön.

Näin lapselle kertyy hieman huomaamatta omalle säästötililleen rahaa. Summa kasvaa siellä pikku hiljaa ja varmasti täysi-ikäisyyden kynnyksellä sinne kertyy sopiva potti. Mielestäni jotain tuhansia on varmasti ihan hyvä summa, mutta en näe järkeä säästää lapselle kymmeniä tuhansia euroja. Eihän sitä tiedä jos lapsi vaikka saisi jonkun ison perinnön, mutta ne on asioita mihin en voi vaikuttaa.

Lasta voi tukea taloudellisesti tarvittaessa

Ajattelen, että me vanhemmat voimme tarvittaessa tukea lasta taloudellisesti jos hänellä on tiukkaa esimerkiksi opiskellessa. Voimme maksaa silloin tällöin ruokakauppalaskun, tankata auton tai maksaa jonkun vakuutuslaskun. Niin, että nuori on itse vastuussa taloudestaan, mutta se on pieni extra tai helpotus että silloin tällöin ja tarvittaessa jelppaamme. Tai jos nuorelle tulisi joku yllättävä parin tonnin lasku voisimme lainata hänelle rahaa ja hän lyhentäisi tätä velkaa sovitusti. Näen myös, että voimme tarvittaessa toimia ensiasunnossa takaajina.

Ajatukseni on, että olemme taustalla auttamassa, mutta ei ole ole oletusarvo, että me maksamme asioita. Me emme maksa suoraan kaikkea ja nuori joutuu myös itse tekemään töitä asioiden eteen.

Ajattelen tässä samaa, miten itselläni on ollut. Pärjäsin aina pienellä enkä koskaan pyytänyt rahaa. Äiti saattoi joskus heittää kauppaan ja maksaa ostokset ja iskä taas antoi rahaa junalippuihin tai tankkasi autoa. Hän sanoi, ettei minun tarvinut vähistä rahoista maksaa siitä, että käyn häntä katsomassa. Tällöin kuljin Hämeenlinnasta Keski-Suomeen, joten junalippuihinkin kului rahaa, joka näkyi muutaman satasen kuukausibudjetissa. Omat vanhemmat on myös tukeneet jotain reissuja esimerkiksi lähdin yläasteen jälkeen 3 viikoksi kielikurssille Englantiin. Reissu maksoi 1700 euroa. Voitin silloin EF:lle 500 euron lahjakortin ja loput maksoin rippirahoistani. Vanhemmat antoivat sitten hieman käyttörahaa.

Säästetäänkö teillä lapselle ja millä tavalla?

Mitä ajatuksia tämä herättää?


Millaista on yrittäjäperheen arki?

yrittäjyys ja vauva, yrittäjä-äiti, yrittäjäperhe

Yrittäjäperheen arki

Yrittäjäperheen arki on ihanaa, kamalaa, vapauttavaa, kaaottista ja kaikkea siltä väliltä. En silti vaihtaisi tätä mihinkään. Olen sanonut jo vuosia ennen kuin meidän esikoinen syntyi, että näen meidät yrittäjäperheenä. Silloin mies vielä teki reissuhommia eikä hänen ollut tarkoitus perustaa yritystä. Mies on yrittäjäperheestä ja itse tavallisesta duunariperheestä.

Olen aloittanut päätoimisena yrittäjänä 19-vuotiaana, joten yrittäjävuosia on kertynyt jo ”muutama”. Yrittäjyys on itselleni vahva osa identiteettiä enkä tiedä osaisinko olla palkkatöissä. Meidän esikoinen syntyi kesällä 2018. Mies laittoi toiminimen pystyyn saman vuoden tammikuussa. Kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa irtisanoi itsensä vakiduunista ja hyppäsi yrittäjäksi. Tiedän, että monet kauhistelevat tätä ja tämähän kuulostaa ihan järjettömältä. Mies ei saanut edes starttirahaa, koska oli pistänyt toiminimen pystyyn ennen, kuin alkoi päätoimiseksi yrittäjäksi. Hänen ei kuitenkaan ollut tarkoitus hypätä yrittäjäksi, mutta yksi asia johti toiseen ja tämä on lopputulos. Itse kannustin miestä koko ajan. Sain äitiyspäivärahaa vauvan syntymän jälkeen 9 kuukauden ajan, joten ajattelin että meillähän on nimenomaan hyvä tilanne. Joku säännöllinen ”palkka” napsahtaa tilille joka tapauksessa.

töitä Kotona lapsen kanssa

Kun pandemia iski ja ensimmäisenä keväänä koulut ja varhaiskasvatus oli kiinni kaksi kuukautta, oli monen arki kaaottista. Niin meilläkkin. Oli myös huoli taloudesta, koska monella yrittäjällä työt loppuivat kuin seinään. Saa olla todella kiitollinen, että meidän töihin se ei vaikuttanut merkittävästi. Päiväkotien ollessa kiinni toi se lisähaasteensa työntekoon. Kuitenkin meille on hyvin tuttua se, että töitä tehdään vielä kotona. Vaikka lapsi on päiväkodissa niin silti on paljon töitä, joita joudumme tekemään lapsen läsnäollessa. Mikä on välillä todella kurjaa, mutta yritämme välttää tätä aina, kun mahdollista.

Kerran, kun esikoinen oli vielä alle vuoden ikäinen muistan, kuinka puhuin puhelimessa ja hoidin rekrytointifirman kanssa työntekijöihin liittyviä asioita. Samalla syötin muksulle maissinaksuja ja yritin pitää hänet tyytyväisenä puhelun ajan. Ei myöskään ole montaa viikkoa takaperin, kun minulla oli puolen tunnin Zoom-palaveri ja laitoin sen ajaksi lapsen katsomaan kännykästä lastenohjelmia ja syömään vadelmia.

Meillä ei ole lähellä tukiverkkoa, joten lapsen hoitojärjestelyt vaativat aina sumplimista. Molempien vanhemmat asuvat lähimmillään 45 minuutin ajomatkan päässä ja käyvät töissä. Emme siis pysty pyytämään ketään hakemaan lasta päiväkodista tai hoitamaan lasta vaikka tunniksi tai kahdeksi. Yleensä lapsi onkin mummolassa hoidossa aina vähintään puoli päivää tai yön yli. Ennen, kuin lapsi meni päiväkotiin 10 kuukauden iässä palkkasimme lastenhoitajan pariksi kuukaudeksi hoitamaan vauvaa muutaman tunnin päivässä pari päivänä viikossa. Tämä tosin oli aika farssi, sillä lapsella oli eroahdistus menossa ja hän vain huusi ja itki lastenhoitajan kanssa. Hänellä oli vaihe, ettei mikään muu kelvannut kuin äidin tai isän syli tai tuli huutoa.

yrittäjyys ja vauva, yrittäjä-äiti, yrittäjäperhe

Aina töissä

Yrittäjä on käytännössä aina töissä, vaikka yrittäisi itse rajata työaikaa. Joku asiakas saattaa soittaa illalla tai viikonloppuna. Hommat on vaan hoidettava, oli mitä oli. Meillä esimerkiksi mies hoiti työasioita puhelimella sairaalasta, kun olimme synnytyksen jälkeen perhehuoneessa. Hän vastaili sähköposteja ja teki tilauksia niinä hetkinä, kun minä ja vauva nukuimme.

Itse olen hoitanut työasioita vauvan ja lapsen kanssa paljonkin. Olen ottanut esikoista mukaan tukkuun ostoksille, palavereihin ja tapaamisiin ja moneen muuhun. Yleensä vauvoihin ja lapsiin suhtaudutaan kaikkialla todella myönteisesti eikä se ole haitannut. Nimettiin meidän vauva myös yrittäjä-vauvaksi, koska hän on joutunut olemaan mukana työjutuissa ihan vauvasta asti.

Meidän perheessä kummallakin on omat päävastuut ja yrittäjänä meidän on joustettava molempien. Koska meillä on lapsi, tarvitaan joustoa vielä enemmän. Oma työni on pääasiassa läppärihommia, joita teen kotona. Minä siis pääasiassa vien ja haen lapsen päiväkodista. Mies taas on fyysisesti työmailla, joten hän ei pysty samalla tavalla järjestämään töitä kuin minä. Yleensä arkena mies menee 6-7 välillä töihin, riippuen työmaasta. Hän tekee 8-10 tunnin työpäivän työmaalla. Ei silti ole harvinaista, että työpäivä voi venyä. Yleensä on muutama rauhallinen viikko ja sitten taas jostain tulee hirveä hässäkkä ja kiire. Silloin mies saattaa tulla kotiin vasta illalla. Ei ole harvinaista, että joskus olen itse mennyt nukkumaan, kun toinen tulee töistä kotiin puolilta öin. Pahimmillaan työpäivät ovat voineet olla 16-18 tuntisia.

Kirjallisia ja toimistotäitä on molemmilla. Muutamana iltana viikossa saatetaan istua läppärit vastakkain keittiön pöydän ääressä ja tehdä töitä. Hoitaa laskutusta, kirjanpitoa ja muuta vastaavaa. Nämä työt yleensä aloitetaan kun lapsi on nukahtanut 20-21 välillä. Toimistohommia saattaa olla 1-3 tuntia tälläisinä iltoina. Lopetettuamme työt menemme suoraa nukkumaan sillä aamulla heräämme 6-7 välillä tai mies jopa viideltä.

Sairaspäivä on työpäivä

Yrittäjällä ei ole sairaslomaa. Ei omaa eikä lapsen. Näin yrittäjäperheen näkökulmasta on todella haastavaa, jos lapsi on kipeä. Ensimmäisenä päiväkoti-syksynä lapsi oli vähän väliä sairaana. Yhteensä näitä sairaspoissaoloja oli kuukauden verran ja pisimmät olivat viikkon putkeen. Muistan kun lähellä joulua lapsella oli viikon kestänyt todella paha tauti. Reppana oli todella kipeä. Olin viikon hänen kanssaan kotona ja aina, kun lapsi nukkui yritin tehdä töitä. Yrittäjä voi periaatteessa hakea saikkua ja saada Kelalta rahoja, mutta näissäkin on karenssipäivät eli ensimmäisiltä päiviltä ei kuitenkaan saa rahaa vaan ne pitää sairastaa omaan pikkiin. Ja jos sairasloma koskee lasta on taas on hieman eri. Nämä päivät menevät siis omasta pussista, jos töitä ei pysty tekemään.

Ollaa ne kel ei oo tuuraajaa.

(Me ollaan ne – Cheek)

Vaikka sairaslomaa saisi niin työt on hoidettava. Ei niitä voi kukaan muu hoitaa puolestasi.  Yritän aina jos mahdollista niin siirtää ei-pakollisia hommia hieman eteenpäin, koska yksinkertaisesti työnteosta ei välillä tule mitään jos samalla pitää hoitaa (kipeää) lasta. Kuitenkin on paljon hommia ja deadlineja, jotka puskee päälle ja ne on hoidettava. Siihen on vain keksittävä, että milloin. Yleensä illalla tai yöllä, jos ei muuta mahdollisuutta ole. Jos itse on sairaana niin läppäri on heti auki, jos pystyy istumaan ja silmät pysyvät auki.

yrittäjäperheen arki yrittäjyys ja lapsi

Yrittäjän vapaus

Vaikka yrittäjänä ei ole helppoa on sillä myös positiivinen kääntöpuoli. Yrittäjän vapaus. Se on yksi syy miksi nautin olla yrittäjänä. Itse voin tehdä töitä missä vain ja valita koska niitä teen. Voimme valita lomamme, koska haluamme tai pitää yhtäkkiä arkivapaan. Voimme yhdistää työreissuja ja vapaa-aikaa. Yleensä lomailemme sesonkiajan ulkopuolella. Silloin on vähemmän ruuhkia ja ihmismassoja ja hinnat myös alhaisemmat. Viimeksi olimme joulukuussa viikon loma-työreissulla Kolilla ja sitä edellisenä vuonna viikon lokakuussa Rukalla.

Meillä on myös vapaus siitä, että olemme tilivelvollisia tekemisistämme vain itsellemme ja tietenkin myös asiakkaille. Saamme kuitenkin itse päättää ketä asiakkaita otamme ja miten työt aikataulutamme.

Olemme valinneet, että lapsi on hoidossa vain 7 tuntia päivässä eli 80% hoitoaikaa. Yleensä haen muksun päiväkodista kolmelta. Viime kesänäkin kerkesimme tehdä iltapäivällä ja illalla koko perhe vaikka mitä. Kävimme veneilemässä, retkillä ja puuhasimme paljon. Aikaa jäi eri tavalla. Koska meidän ei ole ihan pakko niin emme ole halunneet laittaa lasta päiväkotiin täyttä tuntimäärää. Vaikka työmäärää meillä on paljon. Haluan keretä viettää aikaa lapsen kanssa arkisin ja puuhastella yhdessä. Tämä valinta on tuntunut meille parhaimmalta. Pidän tärkeänä sitä, että voimme muokata arjesta omannäköisen.

 

Yrittäjyys opettaa lasta

Toivon, että tulevaisuudessa vanhempien yrittäjyys antaisi lapselle erilaisia työkaluja ja avartaisi silmiä. Meillä puhutaan ruokapöydässä niin työntekijämaksuista kuin veroista. Ylipäätänsä rahasta keskustellaan avoimesti päivittäin. Toivon, että lapsi ymmärtäisi mm. millaisia kuluja yrittäjällä on ja miten verot toimivat. Koska vaikka yrittäjä saisi sata euroa niin se ei tarkoita, että siitä saisi satasen omaan taskuun.

Toisaalta toivon, että voisin opettaa yrittäjähenkisyyttä ja ratkaisukeskeisyyttä lapselle. Ehkä kuitenkin tärkein asia mitä haluan yrittäjyyden opettavan meidän lapselle on, että raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä. Toivottavasti meidän lapsi tulevaisuudessa näkisi yrittäjäperheessä kasvamisen rikkautena eikä ajattelisi, kuinka kurjaa on kun vanhemmat teki paljon töitä.

yrittäjäperheen arki yrittäjyys ja lapsi

Tavallinen yrittäjäperheen päivä

Tällä hetkellä kello on 21:38. Olen syönyt iltapalan samalla, kun olen kirjoittanut tätä postausta. Vein muksun aamulla kahdeksaksi päiväkotiin ja hain kolmelta. Aamulla nappasin yhdet sovitut lastenvaatteet tutulta ennen, kuin menin kotiin aloittamaan töitä. Iltapäivällä, kun hain lapsen päiväkodista niin kävimme yhdessä Löytötexistä ostamassa jätesäkkejä naapurille (hän pyysi, eikä omista autoa niin autetaan aina, kun voidaan♥), palautettiin kirjastoon kirjat ja lainattiin uusia. Sen jälkeen käytiin viemässä tavarat naapurille ja istuttiin siellä kahvilla höpöttelemässä. Oltiin menossa kotiin ja syömään, mutta muksu innostui olemaan pihalla. Syötiin kotona nopeasti ja mentiin takaisin ulos leikkimään. Kerittiin ulkoilla 1,5 tuntia. Sitten tultiinkin kotiin iltapalalle, pistettiin haalarit pesuun, koska ne oli ihan kuraiset ja soitettiin videopuhelua papalle. Iltapalan jälkeen tehtiin iltatoimet, luettiin useampi kirja, laitoin haalarit kuivumaan ja vein muksun nukkumaan. Sen jälkeen avasin läppärin ja tein iltapalaa. Tässä istun edelleen töitä tehden. Kello lähenee kymmentä eikä mies oli vielä tullut töistä. Hän meni aamulla seitsemäksi töihin. Tämän jälkeen aion pestä hampaat ja mennä nukkumaan. Sain viestin, että mies lähtee töistä klo 23 aikaan, joten on hieman ennen puoltayötä kotona. Itse olen varmaan silloin jo unessa.

Tänään on ollut hyvin tavallinen päivä ja itseasiassa tosi kiva päivä.

Monilla on töitä, opiskelua ja ruuhkavuodet tai muuten aikamoista palapeliä arki. Miten olette selviytyneet tai järjestäneet arjen?

 

Kuvat on ottanut pari kesää takaperin yksi mun lempparikuvaajista eli ihana Tiia Ennala


LUE MYÖS

Kun jäljelle ei jää mitään – uudet ylikompensoidut Jymy Taivas-jäätelöt

Kestovaipat – vinkkejä käytettynä ostamiseen

DIY Liukuvärjätty seinä

seuraa minua myös instagramissa

Löydät minut @roosablom