Hae
Roosa Blom

Ostolakkoa takana kaksi viikkoa

 

Kerroin kuukauden alussa, että aloitimme koko perhe vuoden kestävän ostolakon. Ostolakkoa on nyt takana kaksi viikkoa. Aloitimme ostolakon ns. kylmiltään eli ei tehty joulun jälkeen mitään viime hetken hankintoja ja hamstrattu tavaraa kaapit täyteen ennen ostolakon aloitusta. Kaksi viikkoa ennen vuoden vaihtumista vain päätin yhtäkkiä, että aloitetaan ostolakko. Ostolakko on herättänyt paljon tunteita muissa ihmisissä. Olen saanut kommentteja laidasta laitaan. Monet ovat ottaneet tämän meidän ostolakon hirveän vakavasti. Olenkin saanut kommentteja, että jos joudun vuoden aikana hankkimaan jotain lapselleni niin en silloin ole ostolakossa. Olen osittain samaa mieltä, mutta haluan kuitenkin ajatella, että voin sanoa olleeni vuoden ostolakossa vaikka olisin hankkinut lapselleni yhden tai kaksi asiaa (käytettynä) tulevan vuoden aikana. Onhan sekin jo aika iso saavutus. Vähän sama ajatus kun, että olet vuoden herkkulakossa ja koko vuoden aikana syöt yhden keksin niin silloin koko vuoden saavutuksella ei ole mitään väliä.

Ei pidä unohtaa, että yksittäisilläkin teoilla ja valinnoilla on iso merkitys.

Sain myös kommentteja, että ostolakot ovat turhia ja tylsiä. Ei sillä ole mitään väliä suuressa mittakaavassa onko ostamatta yhden kosmetiikkapurkin vai ei. Tämä on osittain totta ja osittain ei. Kuluttajien yksittäisillä valinnoilla on oikeasti iso merkitys. On totta, että isoihin linjoihin pitäisi puuttua, mutta silti ei pidä väheksyä pienten tekojen merkitystä.

No mitä me ollaan puuhattu kuluvat viikot ja miten ostolakko on sujunut?

Ollaan ulkoiltu päivittäin ja tehtiin lumiukko

ostolakko #ostolakko2020 vaatelaastari

Taaperon haalari korjattu Vaatelaastarin heijastin-paikoilla

 

1. päivä – vastoinkäyminen

Ostolakko iski heti ensimmäisenä päivänä vasten kasvoja. Meidän taaperolla on yksi todella hyvä (käytettynä ostettu) välikausihaalari. Haalarin alaosa on kuraosaa eli samanlaista materiaalia, kuin kuravaatteissa. Kävimme luistelemassa ja haalarin molempiin polviin tuli vekit sekä haarasauma repesi. Onneksi olin saanut syksyllä Vaatelaastareita. Korjasinkin haalarin Vaatelaastarin heijastavalla paikalla, josta leikkasin repeämiin sopivia paikkoja. Vaatelaastarit ovat käteviä, kun niitä ei tarvitse ommella ollenkaan. Riittää, kun vaan painelee paikoilleen. Haarasauman ompelin sisäkautta kiinni.

Olin myös välipäivinä alustavasti keskustellut Facebookissa halkiohousujen ostamisesta käytettynä. Kuitenkin päätin ostolakon hengessä kieltäytyä niiden ostamisesta. Päätin, että jos hankin pojallemme halkiohousut niin voin ommella ne itse.

 

Taaperon huoneen maalausta.

Seinä maalattu Domus Natura savimaaleilla (maalit saatu)

3. Päivä – ostolakon rikkominen

Kolmantena päivänä rikoin ostolakkoa ja ostin lapsellemme käytettynä ohuet Ruskovillan villatumput. Taaperolla on ulkoillessa aina kädet kylmät. Olemme kokeilleet kaikkea. Yritin myös itse ommella vanhasta villahaalarista tumppuja, mutta siitä ei tullut mitään. Tumput ovat kooltaan noin kämmeneni kokoiset, joten en vain onnistunut ompelemaan niin pientä piiperrystä. Kuitenkin ostolakkoa tärkeämpi on se, että lapsemme voi ulkoilla lämpimästi ja kuivasti.

Kolmantena päivänä maalattiin myös taaperon huoneen seinä myrkyttömillä Domus Naturan savimaaleilla. Olin saanut loppuvuodesta maalit ilmaiseksi blogiyhteistyönä. (Huoneen esittely tulossa myöhemmin!) Samalla haettiin myös kaksi viherkasvia; peikonlehti ja banaani, jotka sain ilmaiseksi roskalava-ryhmästä.

 

Banaani ja peikonlehti viherkasvit saatu ilmaiseksi.

7. Päivä – fiiliksiä

Ensimmäinen viikko oli kulunut jotenkin helposti. Oli niin paljon puuhattavaa. Muistan, kun aloitin Vuosi ostamatta mitään -haasteen vuonna 2018 (joka kesti lopulta 4kk ja päättyi kun esikoisemme syntyi) niin sillon koin ”vieroitusoireita” ensimmäisten viikkojen aikana. Ahdistuin ajatuksesta, että en voi ostaa tavaroita joita ”tarvitsen” ja koska olohuoneemme sisustus ei ollut ”valmis”. Tarvitsin hyllyjä ja sitä, tätä ja tota. Tällä kertaa kyseisiä fiiliksiä ei tullut.

Olen huomannut ostolakon aikana yhden asian, joka on sama kuin viimeksi. Ostolakon aikana tulee luovemmaksi. Kun ilman ostalakkoa on päättänyt ostaa jonkun asian (vaikka käytettynä tai kestävästi hankittuna) tulee ostolakon aikana enemmän tehtyä itse ja korjattua vieläkin enemmän. Esimerkiksi mies käyttää muovisia kertakäyttöisiä hammaslankaimia päivittäin. Ne loppuivat ja hän otti käyttöön kaapissa olevan hammaslanka-purkin. Hän vaan ei tykkää käyttää pelkkää lankaa. Alettiin miettiä voisiko muoviosan säästää ja irrottaa ja vaihtaa hammaslangan siitä. Ei keritty vielä testaamaan tätä ideaa. Löysin myös The Humblen maissitärkkelyksestä valmistettuja vastaavia lankaimia. Toisaiseksi ollaan menty pelkällä hammaslangalla.

Jatkoin kotona myös tavaran karsimista. Vaikka ollaan ostolakossa haluan silti karsia kotoamme ylimääräistä tavaraa. Olenkin pistänyt taas kaksi ikeakassillista tavaraa eteenpäin. Tavoitteeni ei ole mikään täydellinen minimalismi tai joku tietty määrä kuten tuhat tavaraa. Kuitenkin karsiminen näkyy jo olohuoneessa ja taaperon huoneessa. Molemmissa huoneissa leikitään päivittäin. Se mikä näkyy itselleni ja on tavoite tällä karsimisella – siivoaminen on nopeaa ja helppoa. Taapero osaa itse laittaa leluja koriin ja yhdessä siivotaan lelut alle minuutissa takaisin paikoilleen. Matkaa kuitenkin vielä on, mutta nämä motivoivat jatkamaan!

 

ostolakko #ostolakko2020

Ilmaiseksi saadut kukkaruukut

8. Päivä – ensimmäiset tuotteet loppuivat

Ei päästy kuin reilu viikko ostolakkoa, kun mies ilmoitti hänen shampoonsa olevan loppu. Löysin onneksi kaapista ison ja puolillaan olevan suihkusaippua-pullon. Törkkäsin sen hänen käteen. En usko, että sillä on oikeasti mitään merkitystä peseekö mies hiuksensa shampoolla vai suihkusaippualla. Puhdasta tulee silti. Katsotaan tilannetta taas uudestaan, kun tämä purkki loppuu. Olen ajatellut seuraavaksi antaa marseille-palasaippuan. Kuten ostolakon alussa mainitsin niin katsotaan aina tilanteet uudelleen, kun ne tulevat eteen.

Hain myös roskalava-ryhmästä saatuja kukkaruukka ilmaiseksi.

 

Käytiin ystävien kanssa syömässä Naughty BRGRissa

11. Päivä – Saumurin korjaus ja ommeltavaa

Kaappini perällä on ollut saumuri, jonka olen hylännyt sinne rikkinäisenä. Se on käynyt muutama vuosi sitten huollossakin, mutta ei toiminut edelleenkään. En ole oikein viittinyt heittää sitä pois ja siksi vain jättänyt sen kaappiin odottamaan. Halusin kuitenkin ommella kestotalouspapereita (eli kankaisia riepuja). Saumurilla on sata kertaa nopeampi ommella kuin kotikoneella. Kaivoin koneen kaapista esille ja aloin googlettemaan. Aikaa siihen meni ja hyvin luova sai olla, mutta lopulta sain sen toimimaan. En tiedä onko tikki vieläkään aivan täydellistä, mutta näyttää ainakin riittävän hyvältä.

Saumurilla ompelinkin heti kestotalouspapereita vanhoista harsoista. Leikkasin harson neljään osaan ja ompelin aina kaksi palasta päällekkäin. Harsot ovat tulleet meille jo aikanaan käytettynä ja käytettiin niitä paljon vauvavuonna. Nyt ne jatkavat elämää kestotalouspaperina. Mahtavaa! Näitä riepuja käytetään päivittäin; niillä putsataan taaperon kädet, pyyhitään kaatuneet maitolasit ja pyyhkäistään pissavahingot. Pesen rievut 60-90 asteessa kestovaippapyykin mukana.

Käytiin myös ystävien kanssa syömässä Naughty BRGRissa, jossa testasin Aussie Burgerin. Oli hyvin erilainen, mutta todella hyvä vegaaninen burgeri. Suosittelen lämpimästi.

 

Saldo:

– 2 paria villatumppuja taaperolle (ostettu)

– 2 kasvia (saatu)

– Kukkaruukkuja (saatu)

 

Ostolakkoa takana 12 päivää!

 


LUE MYÖS

Meidän perheellä alkoi vuoden ostolakko

Näitä asioita en osta enää

DIY hopeashampoo

 

LISÄÄ EKOJUTTUJA LÖYTYY INSTAGRAMISTANI

Löydät minut @roosablom

Miksi me käytetään viittomia taaperolle?

Meidän lapsi on nyt 1,5-vuotias (postauksen kuvissa vasta 1-vuotias) ja käytetään hänen kanssaan tukiviittomia. Tämä sai hyvin paljon ihmetystä aikaan kun viittomat aloitettiin ja hehkutin sitä kun lapsi viittoi ekan kerran itse. Ihmisten ajatus oli jotenkin se, että lapsellamme on jotain kehityksellistä viivästymistä tai vikaa, kun hänelle viitotaan. Viittomakieli yhdistetään vahvasti (kuulo)vammaisuuteen mikä on harmillista. Tiedän itse somesta muutamia, jotka käyttävät viittomia lasten kanssa, mutta tuttavapiirissä ei ole ketään.

 Jos lapsesi osaa vilkuttaa, olet opettanut hänelle jo yhden viittoman.

Pyysin Instagramissa (@roosablom) myös teitä esittämään kysymyksiä liittyen taaperon kanssa viittomiseen. Yhdistelin osan kysymyksistä ja moni kysyi samoja asioita. Kiitos kun jaksatte olla aktiivisia ja kysyä ♥ Alla vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

 

Miksi käytätte viittomakieltä ja mistä sait idean tähän?

Lapsemme ollessa vauva törmäsin Instagramissa ja Facebookissa muutamiin henkilöihin, jotka käyttivät viittomia vauvoille ja taaperoille. Aloin lukemaan ja selvittämään asiaa lisää ja se vaikutti kiinnostavalta. En oikeastaan aluksi sen enempää tiennyt ”mihin lähdin”. Luin tukiviittomilla olevan paljon hyviä vaikutuksia mm. lapsen puheenkehityksen kannalta. Nyt kun ollaan viitottu jo pidemmän aikaan huomaan kuinka paljon hyviä vaikutuksia sillä on. Esimerkiksi arjessa helpottaa kun lapsi osaa viittoa asiansa mitä ei muuten pystyisi kertomaan tai näyttämään.

 

Viittooko lapsen isä tai isovanhemmat?

Lapsen isä ei oikein ole innostunut viittomaan, mutta hän kyllä osaa jonkin verran lukea pojan viittomia. Ainakin ne mitä lapsi käyttää kaikista eniten. Isovanhemmat tai muut lähisukulaiset tai tutut eivät viito. He eivät myöskään ymmärrä viittomia, mutta yleensä heille hoitoon viedässä olen näyttänyt pari yleisintä viittomaa mitä lapsi käyttää ja selittänyt mitä ne tarkoittavat. Päiväkodissa he käyttävät viittomia kaikille pienille lapsille.

 

Perustuuko viittominen ns. oikeaan viittomakieleen?

Kyllä ainakin meillä. Ensiksi haluan kyllä tehdä yhden täsmennyksen. Viittomakieli ei ole yksi kansainvälinen kieli vaan joka puolella viittomakieli on eri. Viittomakielessä on myös eri murteita. Me käytämme tukiviittomia eli puheenmukana viitotaan yksi tai muutama lauseen tai asian keskeinen sana.

Itsestäni on tuntunut helpoimmalta opetella Käsipuheen -videoista oikeita viittomakielen sanoja, koska en ole jaksanut alkaa keksimään viittomia itse. Päiväkodissa myös käytetään viittomia varsinkin pienille, joten on ollut hyvä, että joka paikassa käytetään samoja viittomia samoista asioista.

Olen huomannut, että taapero on myös itse keksinyt omia viittomia joita käyttää arjessa. Esimerkiksi koputtamalla pöytään, kirjaan yms tarkoittaa tikkaa. Molemmat kädet korvien päällä on kuulosuojaimet ja pään osoittelu kämmenellä tarkoittaa kypärää. (Huomaa hieman, että meillä tykätään kovasti koneista :D)

 

Osaatko itse entuudestaan viittomakieltä?

En osaa. Kiinnostuin aiheesta ja aloin Käsipuheen -videoiden avulla opettelamaan yksittäisiä sanoja. Ensiksi valitsin kolme arjessa paljon käytössä olevaa sanaa. Sen jälkeen olen lisännyt niitä pikku hiljaa, kun edelliset muistaa hyvin. Tällä hetkellä osaan ehkä noin 20 viittomaa.

 

Milloin aloititte viittomaan ja koska lapsi viittoi ekan kerran?

Aloitettiin viittomaan joskus noin 8-9 kuukauden iässä. Ensimmäiset viittomat olivat ”maito”, ”vesi” ja ”lisää”. Näitä sanoja käytettiin paljon arjessa. Oli myös helppo viittoa ja saada katsekontakti kun vauva istui syöttötuolissa syömässä. Käytettiin siis aluksi viittomia paljon varsinkin ruokailujen yhteydessä. Viitottiin ja viitotaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Eka itseäni alkoi turhauttaa kun lapsi ei viittonut takaisin. Kuitenkin alle vuoden ikäisenä (ehkä 11kk?) hän viittoi ensimmäisen kerran ”lisää” ja sen jälkeen alkoi viittoa selkästi enemmän.

 

Ootko huomannut että auttaa kielellisessä kehityksessä tai jotain muuta hyötyä?

Meidän lapsi alkoi sanomaan selkeitä sanoja noin vuoden iässä. Reilu 1-vuotiaana käytössä oli paljon ”äiti” ja ”isi”. Myöhemmin 1v 5kk sanavarastossa oli jotain kymmeniä sanoja. 1v 5kk iässä myös alkoi muodostamaan kahden sanan lauseita. Lisäksi monesta sanasta oli ensimmäinen tai viimeinen tavu kovasti käytössä. Esimerkiksi ”kuuu” = (joulu)kuusi ja ”kah” = kahvi. En osaa verrata kun en tiedä missä iässä ”pitäisi” oppia puhumaan, mutta ainakin meillä puhetta on alkanut tulemaan. Kun sanoja alkoi opettelemaan niin hän myös paljon sanoi ja viittoi yhtäaikaa sanan.

Viittomisesta on kyllä ollut paljon hyötyä. Ollaan (jonkin verran) vältytty arjessa konfilkteilta, kun lapsi osaa viittoa asiansa. Esimerkiksi kerran yläkerrassa ollessa lapsi kiukkusi ja en ymmärtänyt miksi. Sitten hän viittoi ”vesi”. Hain juotavaa ja tilanne oli ohi. Hänellä oli vain ollut jano. On myös niiiin ihanaa, kun lapsi kommunikoi takaisin ja vaikkei puhetta aina tule niin hän kertoo juttuja. Esimerkiksi viittoo kirjasta eläimiä. Kerran myös automatkalla yhtäkkiä kuului ”ah-haa, ah-haa” ja käsi heilui. Poika viittoi ja höpisi (vanhempien mielestä) selkeästi hevonen kun ajoimme hevoslaitumen ohi. Hän kertoo paljon mitä näkee ja havannoi ja se on ihanaa. ♥

 

Mitä viittomia lapsenne osaa?

Tätä postausta kirjoittaessa taapero on 1v 5kk iässä ja osaa ehkä noin 15 viittomaa. Osaisi varmasti enemmän jos vaan viittoisin hänelle uusia viittomia. Mutta en ota aiheesta stressiä ja jo nämä helpottavat huomattavasti arkea. Lisäksi hän on itse keksinyt omia viittomia eri sanoista ja käyttää toistuvasti tiettyä omaa viittomaa tiettyyn asiaan.

 

Kauanko käytette viittomia?

En osaa sanoa. Ainakin toistaiseksi. Niin kauan kun se tuntuu hyvältä, mutta luultavasti siinä vaiheessa kun puhe on jo selkeää ja lauseita muodostuu jää viittomat hieman sivuun.

 

Onko lapsen kanssa tukiviittomat tuttuja vai ihan uusi asia?


LUE MYÖS:

Näin saat marjatahrat irti vaatteista ilman pesuaineita

Näin puhdistat puisen syöttötuolin helposti

Vinkkejä päiväkodin aloitukseen + tarvikelista

 

LISÄÄ EKOJUTTUJA LÖYTYY INSTAGRAMISTANI

Löydät minut @roosablom