Hae
Roosa Blom

Miksi käyn psykoterapissa? – Minun tarinani

Tämä postaus on pyörinyt luonnoksissa jo kauan, lähes 1,5 vuotta. Olen jopa kirjoittanut postauksen valmiiksi ja ajatellut että julkaisen kun on sopiva hetki. Ei se kuitenkaan ollut valmis. Olen kirjoittanut lisää. On tapahtunut paljon tuossa ajassa. Olen aloittanut psykoterapian ja syksyllä tulee kuluneeksi vuosi. Aion hakea sille vielä jatkoa ainakin vuoden lisää. Haluan nytten jakaa oman tarinani siitä kuinka en halunut enää elää ja sain lopulta elämänilon takaisin kunnes yhtäkkiä elämältä meinasi kadota pohja uudestaan ja meinasin jäädä kotini vangiksi vakavien ahdistus- ja paniikkikohtausten takia.

Yläaste oli synkkää aikaa

Yläaste oli  vaikeaa aikaa. Jokainen etsii omaa paikkaansa, niin myös minäkin. En koskaan ollut sellainen massaan sulautuva. Hain vahvasti omaa tyyliäni ja kokeilin kaikenlaista. Kiertelin kirppareille, kaivelin mummon vintiltä vaatteita sekä opettelen tuunaamaan ja ompelemaan vaatteita itse. Tuohon aikaan kukaan ei käynyt kirppareilla. Kirppareiden valikoimakin oli erilainen ja kaipaan noita kirppareiden vanhoja hyviä aikoja. Kuitenkin silloin kaikki ostivat vaatteensa uutena. Ei tuolloin ilmastonmuutoksesta kukaan välittänyt. Itse kiinnostuin tuohon aikaan ekologisuudesta joka on siitä asti ollut osa elämääni. Tyylini oli hyvin värikäs kuten myös persoonani. Luovat aineet kuten käsityö oli yksi lempiaineitani koulussa. Niissä myös pärjäsin hyvin.

Kuitenkaan mulla ei ollut oikein hyvä olla missään. Kotona asiat olivat vähän huonosti ja koulussa kiusattiin. Jatkuvasti sain kuulla haukkumista, josta vieläkin tietyt sanat sattuvat. Tunnen edelleen lievää epävarmuutta asioista joista sain kuulla haukkumista yläasteella. Vaikka yritin puolustautua haukkumalla takaisin olin aina yksin poikia vastaan. Iltaisin itkin usein omassa huoneessani ja halusin kuolla. En nähnyt mitään elämäniloa tai valoa tunnelin päässä. Kävin juttelemassa koulukuraattorille, muttei hän tuntunut ymmärtävän ollenkaan. Hymyilin kauniisti ja sanoin heipat.

Muutto toiselle paikkakunnalle opiskelemaan

Hain opiskelemaan toiselle paikkakunnalle vaatetusalaa ja onnekseni pääsin sinne. Koululla oli ilmainen asuntola johon muutin yläasteen jälkeen. Hurjaa ajatella, että olin vain 15-vuotias. Halusin aloittaa elämän puhtaalta pöydältä ja se tuntui hyvältä. Ammattikouluaika meni oikeastaan ihan hyvin. Se oli kasvamista, oman elämän opettelua ja vastuunottoa. Tuntui, että pystyin jälleen hengittää ja irrottautua siitä kaikesta vanhasta joka vei elämänilon. Vaikken toisaalta pitänyt paikkakunnasta jossa asuin ja tuntui, että elin sellaista ”väliaikaista” elämää oli hyvää aikaa miettiä minne suuntaan halusin elämässä. Tutustuin luokallamme tyttöön, josta tuli paras ystäväni ja olimme kämppiksiä tuon 3 vuotta. Hän on edelleen hyvä ystäväni ja lapseni kummitäti. Vaikka asuin pois kotoa niin suoritin koulun silti kunnialla ja olin muutenkin vastuuntuntoinen ja kunnolla. Yritin tuona aika hakeutua juttelemaan psykologille, mutta en koskaan päässyt. (Pitkä tarina) Yritin setviä omia ajatuksiani yksikseni ja onneksi ihana kämppikseni myös kuunteli aina ja olimme toistemme tukena.

 

OPISKELUT OHI JA yrittäjyyden aloitus

Opiskelun jälkeen hetkellisesti tuntui jo, että elämä oli jaloillaan. Muutin valmistumisen jälkeen poikaystäväni kanssa yhteen, tein kesätöitä huvipuistossa ja sen jälkeen kaupan kassalla. Se oli oikein kivaa. Syksyllä myös olin 2 viikkoa vapaaehtoistyössä Etiopiassa. Se oli ihan mahtava reissu ja kaipaan edelleen välillä takaisin. Valmistuin keväällä 2013 ja tammikuussa 2014 aloitin päätoimisena yrittäjänä. Rakastin ja rakastan työtäni. Ja koen, että menestyin urallani  nuoresta iästäni huolimatta hyvin.

Elämä veti maton jalkojen alta

En muista enään tarkkaa, mutta 2015-2016 yhtäkkiä aloin saamaan ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Ensimmäinen alkoi kun menin ystäväni kanssa elokuviin ja tuli olo, että mun on pakko päästä täältä pois. Minä joka rakastin matkustella, mennä ja olla. Viihdyin ihmismassoissa ja julkisissa. Asiat pahenivat ja menin todella huonoon kuntoon. Ahdistukset alkoivat tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta – ihan yhtäkkiä. Ensimmäisten kohtausten jälkeen aika nopeasti ahdistukset lisääntyivät ja muuttuivät joka päiväiseksi. Kärsin ahdistuksista jokaikinen päivä monta kertaa päivässä.

Kotoa poistuminen oli todella vaikeaa. Jos halusin poistua kotoa jouduin psyykkaamaan itseni, jotta pääsin lähtemään. Puin vaatteet ja kaikki tavarat valmiiksi, Kävin viimeisen kerran vessassa. Sen jälkeen hengitin syvään, kirjaimellisesti laskin kolmeen ja lähdin ovesta ulos. Kävellessäni bussipysäkille yritin vain keskittyä suorittamiseen ja jos olisin pysähtynyt olisin romahtanut maahan itkemään. Koko keho tärisi, itketti, sydän hakkasi, oli kuuma ja kylmä yhtäaikaa.

Ahdistusta aiheutti arkipäiväiset asiat kuten julkisilla liikkuminen, auton parkeeraaminen, kaupassa käynti, ihmismassat, festarit ja baarit, jonottaminen, soutuveneellä soutelu. Paikat, jossa jouduin olemaan ja poistuminen ei onnistuisi, olisi ”noloa” tai en saisi helposti apua jos saisin paniikkikohtauksen. Asiat joista ennen nautin eikä ollut mitään ongelmia saivatkin yhtäkkiä aikaan voimakkaan ahdistuksen. Ja kun puhun ahdistuksesta en puhu mistään pienestä epämukavuuden tunteesta tai perhosista vatsanpohjassa. Vakava ahdistus tuntuu siltä, että rintaa puristaa, sydän hakkaa, pyörryttää, hikoiluttaa, palelee ja mahassa vääntää. Tekisi mieli lähteä pois juosten, koska oikeasti ei pysty olemaan. Ja sen jälkeen vaan romahtaa mahaan itkemään. Se on lähellä paniikkikohtausta. Sitä on vaikea selittää ihmisille, jotka eivät sitä ole kokenut. Ahdistukselle ja paniikkikohtaukselle ei voi mitään. Itkettää vieläkin kun ajattelen näitä parin vuoden takaisia tilanteita, jotka hallitsivat elämääni.

Koska käytännössä kaikki arkipäiväiset asiat saivat aikaan vakavia ahdistuksia aloin välttelemään kotoa poistumista. Oli todella kuormittavaa taistella monia kertoja päivässä ahdistuksia vastaan. Ja se, että arkiset asiat kuten kaupassa käynti tai kotoa poistuminen ylipäätänsä oli valtavan taistelun takana. Se vei paljon voimia, jonka vuoksi olin väsynyt ja uupunut. Jokainen päivä oli arjesta selviytymistä ja taistelua.

”Eihän sulla nyt oo mitään hätää.”

Ahdistukset tulevat usein tilanteissa, joissa muiden silmiin ”ei sulla ole mitään hätää”. Muut eivät välttämättä huomaa jos mua ahdistaa. paitsi että saatan pari kertaa hengitellä syvään, valahtaa kalpeaksi, olla levoton; vilkuilla kelloa tai katsella vessan suuntaan tai alan puhumaan jostain ihan randomista asiasta. Tällä yritän keksiä muuta ajateltavaa. Muuten yritän koota itseni epätoivoisesti.

Ahdistus- ja paniikkikohtaukset ovat itselleni olleet todella kova paikka sillä olen ollut aina todella menevä. Olen aina suhaillut julkisilla ees taas sekä matkustellut mm. Etiopiaan. Näissä tilanteissa en ole kokenut samanlaista ahdistuneisuutta. Oireet alkoivat yhtäkkiä. Moni asia josta haaveilin ennen kuten vaikkapa reilaamaan lähtäminen ei enään onnistunut. Pelkkä ajatus siitä sai voimakasta ahdistusta ja itkettää. Sen jälkeen itkettää se, että kehoni yrittää tehdä minulle vankilan.

Ahdistus- ja paniikkikohtaukset vaikeuttivat elämääni suunnattomasti. Jouduin tekemään oman pääni kanssa suunnitelmia ihan kaikesta kauppareissuista alkaen. Kävin ennen jokaista kotoa poistumista läpi itseni kanssa minne menen, kauanko olen poissa, onko lähellä vessaa, jos saan paniikkikohtauksen – pääsenkö helposti kotiin tai onko apua saatavilla ja muut asiat. Joskus ahdistukset tulivat niin pahoiksi etten vain pysty lähtemään jonnekkin vaikka haluaisin. Paniikkikohtaukset taas pistävät koko päivän ja kropan sekaisin; kerran kun sain paniikkikohtauksen Helsingissä en pystynyt menemään kouluun seuraavana päivänä koska maha oli niin sekaisin edellisillan paniikkikohtauksesta. Lopulta äitini sattui oleen Helsingissä ja ajoi mut mun autolla kotiin, koska en itse yksinkertaisesti vain pystynyt.

Koin olevani koko ajan väsynyt. Jos en viikkoon laittanut herätyskelloa soittamaan aamulla nukun noin 10 tuntia yössä. Alle 8 tunnin yöunet ei tulleet kysymykseenkään. Nukuin huonosti, heräilin pitkin yötä. Näin painajaisia tai sitten unia liittyen työhöni, ahdistukseen tai muuta sellaista ja tuntui, että aivot vain pyörittivät ajatuksia eivätkä levänneet ollenkaan. Päivisin olin todella väsynyt enkä jaksanut tehdä mitään. Hommia jäi rästiin ja tekemättömät työt kasaantuivat. Enkä saanut mistään otetta niiden purkamiseen.

 

Nykytilanne

Kaksi vuotta taistelin ahdistuksen kanssa yksin ja voin sanoa, että olen kokeillut kaikkea mitä vain omin avuin pystyn. Päivärytmiä, säännöllistä ruokailua, urheilua, erilaisia hengitysharjoituksia, meditaatiota, rukoilua, musiikkia…. lista on loputon. Terveellisten elämäntapojen pitäisi vähentää ahdistusta, mutta kesällä yhden viikon ajan urheilin joka aamu noin 15-30 minuuttia. Koko homma eskaloitu siihen, että sain paniikkikohtauksen. Sitten taas palattiin lähtöruutuun. Tilanne oli niin paha, että en pystynyt selviytymään arjesta ja jos sain edes jotain syötyä oli sekin jo puoli voittoa.

Väsyneenä ahdistukset tulevat arjessa suurempina. Tällä hetkellä käyn Kelan tukemassa psykoterapiassa ja kohta ensimmäinen vuosi on takana. Haen jatkoa seuraavalle vuodelle. Tuntuu, että vasta on päästy vauhtiin. Lääkitykseksi olen saanut vuosi sitten verenpainelääke Propanolin, jonka pitäisi lievittää fyysisiä oireita. Sain myös reseptin vuosi sitten masennuslääkkeeseen, mutta sain itse valita aloitanko sen vai en. En ole tällä hetkellä aloittanut sitä.

Tällä hetkellä ahdistus- ja paniikikohtaukset eivät ole enää joka päiväisiä. Pystyn jopa käymään kaupassa tai ulkona viihteellä – ja nauttimaan siitä. Hetkittäin tuntuu jo ihan normaalilta. Silti työtä on vielä tehtävä ja vielä esimerkiksi yksin Helsinkiin meneminen on aikamoisen taistelun takana. Joudun psyykkaamaan itseäni ja käymään päänsisäistä keskustelua, jotta pääsen sinne.

Yhteenvetona voisin sanoa, että täysin ”parantunut” en ehkä ole enkä tulekkaan, mutta nyt on jo helpompi hengittää ja pystyn jopa nauttimaan arjesta.

 

Onko siellä ruudun toisella puolelle muita ahdistus- ja paniikkikohtauksista kärsiviä?

Iso hali teille ja muistakaa, ettette ole yksin ♥

 


LUE MYÖS:

Tehokas ja halpa kotitekoinen pyykinpesuaine

DIY Hiusgeeli

Palashampooseen vaihtaminen – käyttö & kokemuksia

 

SEURAA SOMESSA!

Instagramissa @roosablom

Tykkää myös Facebookissa

Näitä ekopesuaineita käytämme (update 2019)

*Sisältää mainoslinkkejä

On vierähtänyt reilu kaksi vuotta, kun kirjoitin postauksen ”Mitä ekopesuaineita meillä käytetään?”. Törmäsin tuohon kirjoitukseeni, kun selasin vanhoja postauksia. Huomasin, että lista on muuttunut aika paljon. Oikeastaan lähes kokonaan. Suurinosa nykyisistä pesuaineista on ollut käytössä jo pitkään ja tuo postaus tuntuu kaukaiselta. Vaikka ei 2 vuotta niin pitkä aika kuitenkaan ole. Paljon on menty eteenpäin ja se on hienoa.

Käytän ainoastaan aidosti ekologisia tuotteita ja jos en ole täysin varma ekologisuudesta ostan vain Ecosert-sertifikaatilla varustettuja ekopesuaineita. Valitettavasti monet muut sertifikaatit eivät takaa aidosti ekologisuutta (esim. Ecolabel). Arvostan tuotteissa ekologisuuden lisäksi toimivuutta. Ihan sama kuinka ekologista on, jos tuote ei vaan toimi ja on huono. Sen lisäksi isot pakkauskoot, muovittomuus ja monikäyttöisyys ovat asioita, joita arvostan ostaessani ekopesuaineita.

Käsienpesu vessassa

Vessassa olemme siirtyneet palasaippuan käyttöön. Tällä hetkellä käytössä on marseille-palasaippua. Palasaippuat ovat paljon ekologisempia ja riittoisampia kuin nestemäiset. Aluksi syy miksi vaihdettiin nestesaippuasta palaversioon oli se, että meillä oli kaapissa muutamia erilaisia palasaippuoita. En ole ostanut ainakaan yli kahteen vuoteen vessaan käsienpesuun saippuaa. Yhdessä vaiheessa olin jo ostamassa kunnes muistin, että meillä on marseillesaippuaa, josta leikkasin palan. Ja meillä on vieläkin yksi pieni palasaippua kaapissa odottamassa. Luultavasti vielä seuraavaan vuoteenkaan ei tarvitse uutta ostaa. Marseille on monikäyttöinen ja edullinen tuote. Ostan sitä Ruohonjuuresta ja se maksaa alle 4 eurolla ison 300g palan ja siitä riittää moneen asiaan.

Marseille-saippuan ostamisessa kannattaa olla tarkkana. Esimerkiksi Prismassa myytävä Le Cat ”kissasaippua” ei ole aito marseillesaippua.

Tiskiaineet

Keittiössä käsitiskille käytän marseille-palasaippuaa ja nestemäistä Castille-saippuaa*. Olen kirjoittanut postauksen tiskaamisesta muovittomasti ja palasaippuan käytöstä. Olin kokonaan unohtanut, että kaapissa oli Dr. Bonner’s Castille -ruususaippuaa* (saatu), mutta kyseinen tuotehan on ihan mielettömän kätevä. Kuten marseille niin myös tämä käy käytännössä kaikkeen. Ruusuinen castillesaippua ei tuoksu juurikaan nenääni, mutta sitä on saatavilla myös hajusteettomana*. Lapsen synttäreiden jälkeen kokeilin tätä ekan kerran, kun tiskasin kaikki astiat käsin. Normaalisti tiskaan käsin ehkä kerran kuukaudessa yhden viinilasin tai kulhon. Nyt tiskattavaa oli enemmän ja nestemäistä castille-saippuaa oli helppo annostella muutamia tippoja tiskiveteen. Yllätyin kuinka hyvin ja helposti tuli puhdasta. Tuote jäi heti käyttöön.

Pääosin silti meillä pestään kaikki astianpesukoneessa. Ja siellä pyörähtää kaikki juomalaseista paistinpannuihin. En vain jaksa tiskata käsin. En myöskään juurikaan esihuuhtele astioita ennen astianpesukoneeseen laittamista. Kaavin kyllä biojätteeseen sen mitä saa, mutta muuten astian menevät täysin likaisena. Käytössä on tällä hetkellä Ecoverin all-in-one -konetiskitabletit*, mutta koska Ecover ei ole enään aidosti ekologinen brändi sekä myyty jätti-pesuainefirmalle en kyseisen merkin tuotteita enää osta. Seuraavaksi aion ostaa Ecodoon konetiskitabletteja*, joita olen ostanut jo aiemmin testipakkauksen ja todennut erittäin hyväksi. Molemmilla merkeillä puolikas tabletti riittää.

Pyykinpesu

Käytämme kestovaippoja ja niiden pesuun ei sovellu kaikki pesuaineet. Pesuaineessa pitää olla mm. alle 5% saippuaa. Siksi olen valinnut Ecodoon nestemäisen pyykinpesuaineen. Sitä on saatavilla isossa 5L pakkauksessa. Pesuaine on triplatiivistettyä eli jopa 15ml riittää. Itse käytän 15-30ml, jonka annostelen suoraan pesupalloon ja rumpuun. Kyseinen pesuaine on mielestäni älyttömän riittoisa. Plussaa myös, että muovia on vähemmän. 5L pakkauksessa on 48g muovia, joka on paljon vähemmän kuin normaaleissa pesuainepurkeissa. Niissä on riippuen mitä ostaa keskimäärin 150-250g muovia. Meillä on tätä käytössä jo toinen pönikkä.

Nestemäisen pyykinpesuaineen lisäksi käytän myös itsetehtyä pyykkijauhetta. Ohjeen löydät tästä. Itsetehty pyykinpesuaine sisältää käytännössä marseille-saippuaa, soodaa ja suolaa. Yhtään vähättelemättä mutta tämä on ollut paras pesuaine mitä ikinä olen käyttänyt. Millään ei ole lähtenyt niin hyvin kaikki tahrat kuin tuolla. Myöskään tuon halvempaa pyykkiainetta en ole löytänyt mistään.

Huuhteluainetta en käytä, mutta huuhteluaineen tilalla käytän etikkaa. Ihan tavallista Rajamäen väkiviinaetikkaa. Outi Les Pyyn blogista löytyy kattava postaus miksi etikkaa kannattaisi käyttää huuhteluaineena. Suosittelen kyseisen postauksen lukemista. Etikkaa kaadan vain raakana huuhteluainelokeroon niin, että maksimi-merkki täyttyy. Karkea arvio on noin desin verran. Omaan nenääni etikka ei haise kuivasta pyykistä eikä mieskään sitä ole valittanut.

Tahranpoisto

Pienen lapsen äitinä valitettavasti aikaa ei ole aina niin paljon kuin haluaisi ja tarvitsisi. Siksi joskus on vähän oikaistava. Ecodoon tahranpoistosuihke on nopea ja helppo käyttää. Suihkin sitä likaisiin vaatteisiin ja heitän pyykkikoriin. Lähinnä lapsen vaatteet, jossa voi olla ruokatahroja, nurmikkoa tai mitä tahansa.

Kuitenkaan mikään ei voita sappisaippuaa. Voisi sanoa, että se on klassikko joka jokaisen siivouskaapista pitäisi löytyä. Se on tehokas tuote, joka myydään vielä palana (ja nestemäisenä). Kyseinen pala riittää about ikuisuuden ja maksaa muutaman euron. Sappisaippuan sijasta voi käyttää myös marseillesaippuaa, joka on yhtä tehokasta ja vegaanista.

Siivousaineet

Meiltä löytyy vielä muutamia epä-ekologisia siivousaineita. Pahimmat myrkyt on karsiutunut jo muutama vuosi sitten, mutta esimerkiksi mäntysuopa-purkki ei tunnu loppuvan ikinä. Olen itse kokenut järkevimmäksi käyttää pesuaineet pois ja sen jälkeen hankkia ekologisempia vaihtoehtoja tilalle. Olen myös antanut pesuaineita tuttaville, jos en itse ole niitä käyttänyt.

Siivouskaapissa ei ole juurikaan varsinaisia ekopesuaineita sillä suosin paljon ruokakaupan aineksia kuten soodaa, etikkaa, sokeria, suolaa ja sitruunaa. Mieheni vitsailee aina ”Tuleekos siihenkin soodaa ja etikkaa, haha”. Tämä ehkä kertonee siitä että ne käyvät aikalailla kaikkeen. Mainitakseni muutamia niin sokerilla puhdistaa uuniluukku helposti sekä lieden. Sitruuna sopii mikron ja leikkuulautojen puhdistukseen. Sooda ja etikka toimivat yhdessä ja yksinään. Soodalla irtoaa etiketit lasipurkeista, avautuu viemärit, puhdistuu uunipelti. Käytän soodaa myös itsetehdyssä deodorantissa. Etikasta olen tehnyt yleispuhdistussuihketta, jolla putsaan kaikki pinnat, vessan, syöttötuolin – käytännössä kaiken.

Universal Stone on monikäyttöinen ihmeaine. Se sopii myös lähes kaikkeen. Putsaan sillä vaikeat ja todella likaiset paikat kuten lavuaarin, lieden ja liesituulettimen. Se sopii kaikille pinnoille. Olen saanut sillä puhdistettu mm. teekupeista pinttymät ja naarmut. Kuten myös lautasista. Voitteko uskoa, että lautasista lähtee naarmut tällä aineella? En minäkään ennen kuin testasin. Astioista tulee kuin uusia. Universal Stone kestää about pienen ikuisuuden. Omani on ollut käytössä ainakin 5 vuotta ja olen käyttänyt siitä puolet. Muutenkin käyttö on helppoa. Kastellaan sieni ja hierotaan kosteaa sientä tai rättiä purkissa olevaan aineeseen.

Yleispuhdistukseen käytän myös Castille-saippuaa*. Samaa kuin tiskeille. Tämä sopii paitsi veteenlaimennettuna yleispuhdistussuihkeeksi myös mm. lattioiden ja vessan pesuun.

Mitä ekopesuaineita te käytette? Onko vinkata jotain mieletöntä tuotetta, jota pitäisi ehdottomasti kokeilla? Kerro kommenteissa!


LUE MYÖS:

DIY Yleispuhdistusaine

Tehokas ja halpa kotitekoinen pyykinpesuaine

Näitä asioita en osta enää

 

Seuraa somessa!

Instagramissa @roosablom

Tykkää myös Facebookissa