Hae
Roosa Blom

5 vinkkiä aloittaa dyykkaaminen

Vieraskynäkirjoitus: @toinen_kierros

Mä olen keskiverto monella tapaa. Keskituloinen, keskiluokkainen, kohta varhaiskeski-ikäinen kahden lapsen vanhempi Helsingistä. Yksi ero mulla ja naapurin rouvalla on. En ole noin kuuteen vuoteen ostanut kaupasta leipää tai banaania, jogurttiakin todella harvoin. Ei sillä etteikö näitä meillä syötäisi joka päivä. Toisin kuin moni muu perheenäiti, mä en kurvaa perjantaina Prismaan isoille ruoka-ostoksille vaan käyn tilaisuuden tullen ilta-aikaan availemassa erään ruokakaupan bioroskiksia. Syön ja syötän perheelleni siis dyykattua ruokaa.

Lisäjännitystä elämääni tuo vielä päivittäiset vaunulenkit jotka tilaisuuden tullen suunnittelen niin että pääsen kurkkailemaan roskalavoille. Dyykkaan niiltä kaikkea maan ja taivaan väliltä omaan käyttöön sekä tutuille ja kierrätykseen. Tein joku aika sitten instatilin @toinen_kierros jossa esittelen löytöjäni. Roosa pyysi minulta vinkkejä miten aloittaa dyykkaaminen joten tässä olkaa hyvä!
”Tästä se kaikki alkoi. Sekajätteessä olisiko ollut v. 2011 törrötti lampunjalka. Mies vei roskat ja sanoi että oli makea jalkalamppu mutta ei jaksa nähdä vaivaa ja kaivella. Menin katsomaan ja en meinannut kehdata tonkia lamppua joka oli muutamassa osassa. Mutta kehtasin kumminkin. Kotona koottiin valaisin ja tunnistettiin Ilmari Tapiovaaran maijamehiläiseksi. Välillä sitä miettii mitä tällaisen arvokkaan kaunokaisen heivaajalla on ollut mielessä. #ekadyykki #toisellekierrokselle”

1. Katso lähellä olevia roskiksiasi

Ensimmäinen neuvo on katsoa tarkemmin lähellä olevia dyykkausmahdollisuuksia. Jos asuu kerros- tai rivitalossa ja jakaa roskakatoksen naapureiden kanssa, kannattaa vilkuilla aina roskia viedessä kaikkiin roskiksiin. Esimerkiksi metalliroskiksesta tai lasiroskiksesta voi löytää säilytysrasioita, lamppuja, kelloja, purkkeja, aterimia tai juomalaseja. Pahvi-ja paperiroskiksista saa aineksia biopussien tekoon, askarteluun, posti- ja lahjapakettien käärimiseen tai ihan vaan itselle uutta luettavaa. Sekajätteessä voi olla ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä, esimerkiksi vaatteita, dvd-leffoja, huonekaluja ja koruja. Itse olen löytänyt oman taloyhtiön sekajätteestä arvokkaimman dyykkilöytöni, kotimaisen design-valaisimen. (Kuva yläpuolella) Myös työpaikan tai koulun roskiksista voi löytyä käyttökelpoista tavaraa, itse olen löytänyt toimistotarvikkeita sekä piirrustuspaperia lapsille.
”Aamulenkki. Tää kuva lähti miehelle kuvatekstillä hot or not. Vastasi hot hot hot. Hionta, maalaus ja taaperon tuoli ruokapöytään on valmis. #toisellekierrokselle”

2. Yritä bongailla potentiaalisia jätelavoja

Toinen vinkki on tiirailla aina ulkona liikkuessa potenttiaalisia sekajäteroskalavoja alias asukaslavoja. Taloyhtiöt tilaavat asukaslavoja erityisesti keväisin, mutta putkiremonttien tai kuolinpesätyhjennysten yhteydessä muihinkin vuodenaikoihin. Näille roskalavoille asukkaat tyhjentävät kaiken itselleen tarpeettoman, joten joukossa on paljon rahan arvoista käyttökelpoista ja ehjää tavaraa. Toki moni vie parhaimmat turhat tavarat kierrätykseen mutta valitettavan moni kärrää kamat lavalle. Itse lenkkeilen paljon jalan ja pyörällä ja roskalavoja nähdessäni painan paikan mieleen tai kurkkaan laidan yli saman tien. Jos lavalla on jotain mikä miellyttää silmää, kannattaa se noukkia saman tien talteen koska kokemukseni mukaan lavoilla käy (onneksi) aikamoinen kuhina ja hyvä tavara päätyy usein kiertoon. Lavoilta olen dyykannut mm. huonekaluja, sisustusesineitä, vaatteita, leluja, kirjoja, mattoja, soittimia, astioita ja elektroniikkaa. Kerran löysin hyvännäköisen miehen ja koska olen päättänyt etten ota mitään mille ei ole tarvetta niin jätin hänet sinne koska kotoa löytyi samanmoinen vanhempaa mallia vaan. Mutta en keksi mitään mitä ei lavalta voisi löytää! Jos et vielä ole liittynyt facessa paikalliseen roskalavaryhmään, suosittelen lämpimästi!

”Pakkassää on helpoin dyykkaamiseen: luderiski on 0% jos dyykattavat on olleet yön yli ulkona 👍 tämä Rukan sadetakki on niin kaunis että vien edellisen sadetakkini kierrtykseen ja otan tämän käyttöön 💛 #toisellekierrokselle”

3. varo luteita ja tarkista tuotteet huolellisesti

Roskalavoihin voi liittyä luteet, jotka on pieniä tuholaisia ja joista on hyvin vaikeaa päästä eroon. Itse en ole koskaan törmännyt luteisiin vaikka dyykkaan paljon, mutta koska ne ovat niin valtava riesa ja tuhoavat koko kodin irtaimiston, on niihin suhtauduttava vakavasti. Kun lavalta tekee löydön, esimerkiksi jakkaran, kannattaa se tarkistaa silmämääräisesti heti paikan päällä. Luteen ulosteet voi bongata paljaalla silmällä, itse luteet pötkivät vikkelästi piiloon ja tulevat esiin vasta pimeällä. Kotona tavarat kannattaa pakastaa vuorokaudeksi, tai saunottaa useamman tunnin ajan korkeassa lämpötilassa. Mutta kuten sanottu, itse en ole vielä koskaan törmännyt luteisiin ja ne on mahdollista hävittää, joten tuholaisten pelossa ei kannata jättää aarteita lavoille, kunhan käsittelee tavarat asianmukaisesti kotona.

”Kaupassakäyntipäivä ja samalla dyykkipäivä. Tässä dyykkisaalis. Paljon kasviksia 💛🍌 ja kissoille lihaa. Noita minijogurtteja mietin otanko, ovat epävegaaneja sekä sokerillisia. Ollaan käytetty epävegejä tuotteita dyykattuina ja noi toimii lapselle hiihtolenkin kannustimena kun saa pitää herkkuhetken puolessa välissä niin otin nyt nekin. Pullat sentään maltoin jättää ettei ihan mene överiksi. Dyykkaaminen kyllä monipuolistaa ruokavaliota meidän perheellä, ei tulisi mieleen ostaa helmikuussa mansikoita kaupasta. #toisellekierrokselle”

4. ruokaa voi syödä yli päiväyksen

Ruoan dyykkaaminen on tehty nykyaikana haastavaksi muttei mahdottomaksi. Itse en murtaudu kauppojen roskiksille vaan käyn muutamalla pikkukaupalla jossa on vielä avoroskis. Kannattaa etsiä oman asuinalueen kaupat ja käydä vaikka pyörällä lenkki kauppojen takapihoilla. Bioroskiksissa lukee ”ei ihmisravinnoksi” mutta se on bullshittiä. Kaupat heittävät useimmiten ilta-aikaan kauppojen sulkeuduttua päiväysvanhat tuotteet pois. Parasta ennen-päiväys on ihan hyvää päiväyksen jälkeenkin, esimerkiksi kananmunat, leipä ja hapanmaitotuotteet säilyvät usein pitkälle yli päiväyksen. Meille on ostettu pakastin dyykkiruokia varten, eniten siellä on leipää, lihaa kissoille ja banaania smoothieen. Myös ravintoloiden ja tavaratalojen roskiksista löytää käyttökelpoisia ruokia.
”Joskus, tai usein, käy niin että mietin jonkun asian hankkimista mutta en saa aikaiseksi tai päätän että pärjään ilman. Ja sitten simsalabim se asia löytyy dyykatessa! Kuten äsken tämä metallinen höylä. Mukana oli teriä mutten ole ihan varma onko ne käyttämättömiä niin en uskalla käyttää niitä, pitää ostaa uusia alkaa harjoitella. #toisellekierrokselle

5. Dyykkaaminen ei ole noloa

Sitten viimeinen juttu. Dyykkaamisen vaikeus, ei siksi ettei löytäisi sopivaa paikkaa, vaan siksi että hävettää tai pelottaa. Mitä jos joku näkee tai sanoo jotain juuri kun itse on sukeltamassa roskikseen? Muakin aluksi pelotti ja mietin muiden mielipiteitä. Mutta uteliaisuus tai ahneus tai mikälie vei voiton vuosia sitten kun aloitin enkä enää välitä jos joku katsoo pitkään. Yleensä hymyilen nätisti tai moikkaan, johon katsoja vastaa ja jatkaa matkaa tai jää kyselemään mitä löytyy.

Dyykkaamalla voi säästää tuhansia euroja

Dyykkaaminen on fiksua luonnon kannalta, kun tavara tai ruoka päätyy roskiksen sijasta kiertoon. Rahallisesti dyykkaaminen säästää sievoisen summan, varovainen ja alakanttiin heitetty veikkaus on, että meidän nelihenkisellä perheellä säästyy vuodessa rahaa vähintään 1000€ ruokalaskussa dyykkauksen ansiosta. Lisäksi saadaan liikuntaa, jännitystä ja valtavat riemut kun roskalavalta paljastuu jotain tosi hienoa, kuten poikani löytäessä todella vanhan Aku Ankan vuosikerran tai mieheni löytäessä kotimaisen Valmetin seinäkellon. (Kuva yläpuolella) Aarteensa kullakin.
Toivottavasti sait kipinän kokeilla dyykkaamista. Mun löytöjä voi seurata Instagramissa @toinen_kierros ja samassa paikassa voi esittää kysymyksiä, jos jokin jäi askaruttamaan!

 


LUE MYÖS:

Ekoperheet: Zero Waste -elämää Oulussa

DIY: Yleispuhdistusaine

Kotitekoinen deodorantti 2.0

Ekoperheet: Zero Waste -elämää Oulussa

Tässä postaussarjassa esittelen erilaisia ekologisesti eläviä perheitä. Perheet voivat olla mitä vain yhdenhengen talouksista suurperheisiin. Ekologista elämää voi elää niin monella eri tavalla ja eri paikoissa niin kaupungin sykkeessä kuin maaseudun rauhassa. Toivon, että näistä postauksista löytyisi inspiraatiota muille. Esittelyitä julkaistaan aina kuukausittain. Edelliset esittelyt löytyvät Ekoperheet -tägin alta.

***

Tällä kertaa pääsin haastattelemaan ihanaa ja inspiroivaa Ainoa. Hän 23-vuotias merkonomi ja asuu Oulussa.

 

ZERO WASTE HAASTAA JA OPETTAA

Tykkäsin ennen shoppailusta ja täytin jokaisen tylsän hetken nettikauppojen selaamisella. Tein myös paljon heräteostoksia ja laadun ja tuotteen alkuperän sijaan välitin vain määrästä ja halvasta hinnasta. Muistan usein ostosta tehdessä ajatelleeni ”Tämä menee kyllä heti rikki, mutta onneksi saan tämän halvalla”. Yksi isoimmista muutoksista oli vegaaniksi ryhtyminen joka käynnisti ajatustyön kohti zero wastea. Kaikista isoin muutos onkin tapahtunut omassa ajatusmaailmassa. Mun ajatukset esimerkiksi ruokavaliosta ja kulutustottumuksista ovat tehneet täydellisen kuperkeikan, ja hyvä niin.

Ekologisuus näkyy arjessani pieninä arkisina valintoina. Ryhdyin vegaaniksi noin kolme vuotta sitten, ja siitä alkoi lumipalloefekti kohti ekompaa elämää. Tutustuin zero waste -elämäntapaan Youtube -videoiden kautta ja halusin kokeilla sitä itsekkin. Ekologinen elämäntapa on opettanut mua ennakoimaan. Esimerkiksi tekemään eväitä mukaan ja kuljettamaan repussa aina mukana kestopusseja ja tarvittaessa mm. sporkkia. (=lusikkahaarukkaa) Olen myös oppinyt kärsivällisyyttä, ja mua ei haittaa vaikkapa leipoa itse leipää tai pizzapohjaa sen sijaan, että ostaisin sen valmiina kaupasta.

Asun pienessä yksiössä sillä en tarvi itselleni kauheasti tilaa. Asuntoni on melko kylmä talvisin, mutta puen mielummin lisää vaatetta kuin vääntelen pattereita. Kierrätän ja käytän vettä ja energiaa säästellen. Siivoan myös asuntoni luonnollisilla siivoustuotteilla. Kodin siivoamisesta on tullut paljon mielekkäämpää kun vaihtoi rumat siivousainepullot pariin luottotuotteeseen. Marseillesaippua on mun luottotuote siivouksessa. En osaa nimetä yhtäkään kestotuotetta joka ei voittaisi kertakäyttöistä vastustajaansa sata-nolla!

Pienet arkiset ekoteot kuten kestokassien käyttö on ollut helpointa. Zero waste-elämä vaatii kovasti suunnittelua ja ennakointia, ja se on mulle joskus hankalaa. Koitan tehdä eväitä mukaan etukäteen, kantaa mukana kestokasseja ja omia aterimia, pyytää ruokani ja juomani ilman pillejä ja muovikippoja ja niin edelleen, mutta kaikkea ei voi muistaa ja joskus omat ennakoinnit pettää. Silloin täytyy vaan muistaa, että zero waste ei ole täydellisyyden tavoittelua vaan parhaansa tekemistä.

VÄLTTELEN PAKATTUJA RUOKIA

Mun ostoskori on aina vegaaninen, mutta muut ekologiset valinnat ruokakaupassa eivät aina ole niin mustavalkoisia. Suosin kuitenkin aina pakkaamattomia tai kierrätettävään pakkaukseen pakattuja elintarvikkeita. Ostan ruokaa vain sen verran kuin tarvin välttääkseni ruokahävikkiä. Syön vegaanisesti, sesonkien mukaan ja vältän prosessoitua ruokaa. Kiinnitän huomiota eri kauppojen valikoimiin esimerkiksi pakkausmateriaalien suhteen, ja saatan napata ostokset parista eri kaupasta jotta välttyisin pakkausjätteeltä.

Mun ruoanlaitto on usein sitä, että kerään yhteen mitä kaapeista sattuu kulloinkin löytymään, harvoin siis suunnittelen aterioita etukäteen.  Täytän mun jääkaapin sesonkivihanneksilla ja kokoan niistä erilaisia annoksia. Mun keittiöstä löytyy sesonkivihannesten lisäksi aina papuja, perunaa, sipulia ja kauramaitoa. Harvinaisempia herkkuja ovat tofu, vegaanijuustot sekä avokadot.

kirpputori hankintoja ja minimalistinen meikkipussi

Kuluttaessa mun tärkein arvo on vastuullisuus, ja tahdon tehdä hyviä ja harkittuja ostopäätöksiä. Pyrin ostamaan käytettynä kaiken mitä voin ja koitan löytää kaikki tarvitsemani käyttötavarat kirppareilta. Jos olen ostamassa vaikkapa vaatteita (käytettynä), ensimmäinen kriteeri on hyvä laatu ja materiaali. Vaatteen on kestettävä aikaa ja käyttöä, sen tulee olla tehty luonnonmateriaaleista (jätän tekokuituiset vaatteet ostamatta) ja kotimaisuus on tietysti plussaa.
Löysin hiljattain alunperin varmasti todella kalliin merinovillaisen merkkivillatakin kirpputorilta kolmella eurolla. En kannata kyseistä merkkiä, enkä osta villaa uutena, joten oli mahtavaa löytää laadukas ja monikäyttöinen vaate käytettynä ja aivan huippuhalvalla. Ostin Globe Hopen repun uutena, sillä halusin panostaa kestävään reppuun. Samalla periaatteella olen myös harkinnut kenkien ostamista uutena, sillä käytettynä on joskus hankalaa löytää esimerkiksi kestäviä lenkkareita. Uudet kengät ovat tosin vielä mietinnän alla, ja pohdin kovasti millaista yritystä tahdon kannattaa.

Zero waste taipaleeni alussa annoin pois koko meikkivarastoni ja tällä hetkellä omistan vain pari meikkituotetta; kulmakynän ja pari käsintehtyä zero waste huulipunaa. Koitan tulla toimeen mahdollisimman vähällä määrällä purkkeja ja purnukoita. Suihkussa käytän palashampoota ja -saippuaa ja sheivaamiseen safety razoria. Hygienia- ja kosmetiikkatuotteita ostan luonnontuotekauposta tai teen itse. Esimerkiksi tällä hetkellä mulla on käytössä itsetehty vartalorasva ja dödö.

ARJEN LUKSUSTA JA kotimaan matkailua

Hemmottelen itseäni aina välillä. Rakastan kahvia, mutta olen koittanut rajoittaa sen juomista merkittävästi. Herkuttelen myös silloin tällöin prosessoidulla ruoalla vaikka voisin siinä tilanteessa valita ekologisemminkin. Mun ohjenuora ekologisessa elämäntavassa on, että sen pitää olla mielekästä jotta sitä tahtoo ylläpitää. Joten joskus pitää voida myös joustaa jottei elämästä tule liian tiukasti rajattua.

En ole käynyt ulkomaan lomilla vuosiin, eikä sellaista ole suunnitelmissa lähitulevaisuudessakaan.  Matkustelen Suomen sisällä usein musiikkitapahtumien perässä, ja koitan samalla reissulla käydä myös kirppareilla ja muissa mua kiinnostavissa paikoissa. Tähän mennessä olen siis matkustellut enemmän Etelä-Suomessa, ja Lappiin reissaaminen onkin mulla vielä toivelistalla. Tänäkin kesänä on festareita luvassa. Reissaan Suomen sisällä yleensä junalla ja busseilla. Vapaa-ajalla kiertelen paljon kirpputoreja ja katselen leffoja ja dokkareita kavereiden kanssa.

 

AINON EKOVINKKI

Haluaisin kannustaa kaikkia menemään kirppareille ja syömään enemmän kasviksia. Myös mulle se ajatus, että mun ei tarvitse reagoida kaikkiin (tai mihinkään) näkemääni ja kuulemaani mainokseen, on todella vapauttava. Se auttaa mua tarkastelemaan mun omaa kulutusta kriittisesti. Ja viimeisenä kannustaisin kaikkia viettämään enemmän aikaa luonnossa mietiskellen ja kuljeskellen.

SEURAA AINOA SOMESSA

Instagram: @ainowonders

 

***

Kiitos Aino mielenkiintoisesta haastattelusta! Seuraava Ekoperheet -postaus julkaistaan heinäkuussa, jossa taas erilainen perhe haastateltavana. Pysykää kuulolla!

Onko mielessäsi joku henkilö tai perhe ketä pitäisi ehdottomasti haastatella tähän sarjana? Kerro kommenteissa!

 


LUE MYÖS:

Ekoperheet: Nuuka ja ekologinen mummoni

Ekoperheet: Lapsiperhe ostolakossa