Mitä minimalismi tarkoittaa minulle?

Minimalismi, konmaritus, kodin raivaus, dowshiftaus ja pienentäminen on tällä hetkellä jollain tasolla kovasti pinnalla. Mielestäni on hienoa, että normeja kyseenalaistetaan. Meidän kuuluisikin aina tasaisin väliajoin tarkastella tapaa jolla elämämme ja miettiä onko se järkevää. Joskus voimme tulla lopputulokseen, että kyllä se on juuri sitä mitä haluan. Mutta joskus lopputulos voi olla eri. Toisinaan voi helposti vain suorittaa arkea päivästä toiseen.

Skandivaaninen sisustus on mielletty minimalistikseksi ja itselleni se on ollut ensimmäisiä kosketuksia minimalismiin. Skandinaavinen sisustustyyli mielletään pelkistetyksi, väreiltään neutraaleiksi ja vaaleaksi, jossa jokainen huonekalu ja esine korostuu. Ylimääräisiä koriste-esineitä ei ole. Tykkään jonkin verran kyseisen tyylisuuntauksen sisustuksesta, mutta nykyään haluan itse sisustukseen enemmän lämpöä ja persoonallisuutta. Rakastan myös värejä ja meidän ruokailuhuone on maalattu vaaleanpunaiseksi. Se on ihana!

Minimalismi on itselleni sitä, että jokaiselle tavaralle on paikka. Kaapit eivät pursua ja tavaraa on sopivasti muttei liikaa. Minimalismissa ei ole määritelty, että vain esimerkiksi alle 1000 tavaraa omistavat ovat minimalisteja. Eikä myöskään listaa, että minimalistin pitää omistaa tietyt tavarat, mutta taas toisia ei. Meidän jokaisen elämäntyyli on erilainen. Leipojalla voi keittiötarvikkeita olla enemmän kuin remontoijalla. Omakotitalossa asuessa tarvitsee haravaa, ruohonleikkuria, lumikolaa ja montaa muuta asiaa kun taas kerrostalossa. Yksin asuvan ja neljän hengen perheen kotien tavarat voivat poiketa toisistaan.

Omasta mielestäni minimalisti on se, joka kokee olevansa minimalisti ja on tietoisesti karsinut ympäriltään turhaa tavaraa.

Rakastan monikäyttöisiä tuotteita kuten Castille- ja marseillesaippuaa, jotka korvaa about kaikki muut pesuaineet.

Miksi tavoitteeni on minimalismi?

On syitä minkä takia haluan olla minimalisti.  En ole koskaan ollut mikään tavaran hamstraaja ja ostanu aina todella harkiten. Olen ollut jopa hieman aliostaja. Silti ylimääräistä tavaraa on kertynyt. Olen miettinyt, että miten sitä salakavalasti oikein kulkeutuu kotiin. Yksi ihan selkeä on muut ihmiset. Joulut, syntymäpäivät, tuliaiset ja juhlat ovat sellaisia, että annetaan lahjaksi usein aina tavaraa. Kun joka vuosi saa muutaman lahjan syntymäpäivinä ja jouluna kertyy siitä jo hieman. Sen lisäksi meidän elämässä on tapahtunut viime vuonna paljon ja ollaan saatu tuparilahjoja, kihlajais- ja häälahjoja, muutama lahja kun esikoinen syntyi, ristiäislahjoja, pojan syntymäpäivälahjoja ja sen lisäksi tuliaisia läheisten reissuilta. Kyllähän siinä on kertynyt tavaraa. Ja jos joskus edes ostaa jotain kivaa, vaikka edes kirpputorilta on tavaraa kertynyt reilusti.

Toivon ja tiedän, että minimalismin myötä siivoaminen helpottuu. Olohuoneessa minimalismi näkyy jo mielestäni aika hyvin ja olen lähellä tavoitetta. Vaikka yli puolet meidän taaperon leluista on olohuoneessa ja hän leikkii niillä päivittäin menee olohuoneen siivoamiseen alle 30 sekunttia. Toki opettelemme taaperon kanssa yhdessä siivoamaan leluja jo paikalleen. Olohuoneessa ei käytännössä ole mitään muuta ja kun täytyy imuroida, pestä lattiat ja pyyhkiä pölyt ei siihen mene kauaakaan. En pidä siivoamisesta ja usein keksin kaikkea muuta tärkeämpää kuin siivota. Taapero tuo oman lisänsä tähän siivoamiseen sillä ruokailut tuovat omat sotkunsa, kun hän opettelee syömään haarukalla ja välillä pottailuissa huolimatta vahinkoja tulee lattialle. Kaikki ne kuuluvat elämään, mutta laiskana ihmisenä mietin miten voisin helpottaa arkeani siitä huolimatta. Olen vakavasti harkinnut siivoajan palkkaamista tai robotti-imurin hankkimista. Mutta toistaiseksi kumpikaan vaihtoehto ei meille sovi rahallisista syistä.

Koen, että ylimääräinen tavara kuormittaa arkeni. Jos on tavaraa tarvitsee niistä huolehtia. Pestä, puhdistaa ja korjata. Tavaroille täytyy olla omat säilytyspaikkansa. Kuitenkin sellaiset, että tavarat pysyvät hyväkuntoisina ja eivät säilytyksessä vahingoitu. Tavaran omistamiseen liittyy paljon asioita, jotka mielestäni vain kuormittavat elämääni. Tykkään kauniista kodista ja hienoista tavaroista.

Zero waste vaatii tavaroita ja omistamista

Ekologisuus on itselleni yksi tärkeimmistä arvoista, joka ohjaa arkea ja elämääni. Kuitenkin ollakseni ekologinen vaatii se omistamista. Jotta voin korjata tavaroita tarvitsen työkalun korjaamiseen. Joitakin tavaroita voi lainata, mutta on monia mitä joutuu omistamaan. Ompelukone on yksi isoin asia mitä käytän viikottain. Sen voisi korvata neulalla ja langalla, mutta ompelukoneella saa usein paljon siistimpää jälkeä ja nopeammin. Ompelukone vaatii lisäksi lankoja, nappeja, kuminauhoja ja muuta pientä mitä usein tarvitsen korjaukseen, mutta jota en hanki joka kerta erikseen. Ompelukone ei tunnu raskaalta omistaa sillä nautin ompelemisesta ja valmiista lopputuloksesta. Se tuo iloa elämääni ja säästää myös kukkaroa.

Rinnastan ompelukoneen astianpesu- ja pyykinpesukoneeseen. Kuivausrumpua en omista. Ennen lapsemme syntymää ajattelin, että nyt hankimme kuivausrummun. Varsinkin, kun kestovaippailimme (mutta kestovaippoja ei saa kuivata kuivausrummussa). No vauvasta on tullut taapero ja kuivausrumpua ei ole hankittu. En koe työlääksi ripustaa pyykkejä kuivamaan. Olen yrittänyt järjestää pyykkihuoltoa niin, että meillä pestään käytännössä aikuisten pyykkiä kerran 1-2 viikossa ja taaperon vaatteita ja vaippoja koneellinen 4 päivän välein.

Zero Waste vaatii myös tiettyjä asioita ja tavaroita. Erilaiset kestotuotteet kuten rätit, siteet ja vaipat vaativat myös tilaa kaapista. Itse olen saanut tähän asiaan rauhan ja selkeyden. Juurikin tuosta lauseesta, että kyse on siitä vapaudesta valita mitä haluat omistaa. Tällä hetkellä tuntuu, että en voi itse sitä valita vaan muut ihmiset tuovat minulle tavaroita joita en halua. Tässä on vielä työmaata tehtävänä, vaikka paljon olen yrittänyt jo tehdä.

Korulipas ei ole niin minimalistinen kuin haluaisin, mutta vielä joku päivä varmasti on.

tavoitteeseen pääseminen tuntuu työläältä

Minimalismi on tavoite, mutta siihen pääseminen ei ole helppo tie. Helppoksi sen tekisi jos kippaisi kaiken kaatopaikalle tai lahjottaisi hyväntekeväisyysjärjestöille. Itselläni vaan omatunto ei anna myöten, että tekisin niin. Olen sitä mieltä, että minun kuuluu hankkiutua vastuullisesti eroon kaikesta tavarasta mitä omistan. Jos olen tavaraa kotiini päästänyt on se siirtynyt minun omistukseeni.

Karsimisesta ei tee ainoastaan työlästä tavarasta eroon pääseminen. Osaan tavaroista on vahva tai vähemmän vahva tunneside, joka vaikeuttaa tavaran näkemistä realistisesti. Esimerkiksi ajatuksia siitä, että olen saanut jonkun tavaran lahjaksi ja mietin suuttuuko lahjan antaja, jos myyn tavaran eteenpäin. Toinen ajatus on vahvat muistot tiettyihin tavaroihin. Esimerkiksi itselläni on kasa CD-levyjä. Olin aikoinaan kova Gimmel-fani. Minulla on heidän levynsä (ja monien muiden artistien), joihin liittyy vahvoja tunteita. En omista mitään millä voisin edes levyjä kuunnella, mutta tuntuu jotenkin kamalalta ajatukselta vain heittää ne roskiin. Kuitenkin taas tälläisiä esineitä on muutama laatikollinen ja ne vievät turhaa kaappitilaa. Kyseisten artistien kappaleita kuuntelen nykyään aina vain Spotifysta. Olen hieman päässyt näistä ajatuksista eteenpäin vaikka työtä sen suhteen on. Olen huomannut, että mitä enemmän karsii sitä helpommaksi se tulee. Ensimmäisellä karsintakierroksella ei pääse haluttuun lopputulokseen vaan se voi vaatia niitä useita. Itse olen karsinut tavaraa kotoa pois jo pari vuotta ja työtä riittää.

Kolmas haaste kohti minimalismia on elämäntilanteen muuttuminen ja lapsen kasvaminen. Lapsi kasvaa ja täytyy hankkia isompaa vaatetta ja laittaa pienempiä eteenpäin. Sen lisäksi kiinnostuksen kohteet muuttuvat ja osa vauvaleluista saa siirtyä pois ja tilalle tulee (meille) uusia leluja. Yritän lapsenkin leluissa pysyä minimalistisena ja kohtuullisena. Niin, että siivoaminen on helpompaa niin aikuisille kuin lapselle.

Karsimisen ei kuulu olla helppoa

Koen, että jos karsiminen olisi helppoa ei suhtautumisemme tavaraan muuttuisi. Kun tavarasta on vaikea päästä eroon miettii tarkemmin myös tavaraa mitä tulee sisään. Alkaa tekemään harkitumpia ostopäätöksiä ja myös kiinnittämään huomiota lahjaksi saataviin tavaroihin. Niitä ainakin meille tulee jotenkin vaivihkaa. Enkä vielä ole oppinut sanomaan täysin ei kiitos. Olen välillä jopa riidellyt lähipiirin kanssa lahjojen antamisesta. Tavaraan ja lahjoihin liittyy kulttuurissamme paljon tunteita. Tavara ei kuitenkaan saisi olla taakka. Siltä minusta tällä hetkellä tuntuu.

Minimalismi toivottavasti tuo kotiimme selkeyttä, siisteyttä ja säästää aikaa ja rahaa. Jotta kaiken sen ajan mitä käytämme turhien tavaroiden huolehtimiseen voisi käyttää itselle rakkaiden ihmisten kanssa olemiseen ja itselle tärkeiden asioiden tekemiseen.

Mitä ajatuksia teillä on tavaroista, lahjoista ja omistamisesta?

LUE MYÖS:

Mitä olen myynyt tonnilla kuukaudessa kotoamme pois?

Emme rakasta tavaraa tarpeeksi

Kurkistus keittiön kaappien sisältöön

MIKSI PIENET EKOTEOT OVAT MERKITYKSELLISIÄ?

Pienet ekoteot aiheuttavat välillä ristiriitaisia keskusteluita. Toisinaan lasketaan kuinka paljon muovipusseja tai -pillejä säästyy jos jokainen vaihtaa ne kestoversioihin. Toinen ääripää taas sanoo kuinka pienillä teoilla ei ole väliä jos muuten on todella epäekologinen ihminen ja esimerksi syö lihaa ja yksityisautoilee. Mikä on oma mielipiteeni ja miksi?

On totta, että kaupassa kestokassin käyttäminen on vain pieni kärpäsen kakka tätä ilmasto-ongelmaa ja suurempia asioita ovat mm. asuminen, liikkuminen ja syöminen. Mutta kulutustottumuksemme ovat myös isossa osassa ilmastonmuutosta. Kulutamme aivan liikaa. Todellisuudessa meidän täytyisi vähentää kulutustamme radikaalisti.

Mutta miksi kuitenkin haluan, että pienet ekoteot nähtäisiin positiivisena asiana? Koska monen on vaikea muuttaa elämäänsä yhdessä yössä tai sormia napsauttamalla. Se voi toimia jollakin, mutta aika harvalla. Ongelma on sama kuin pikadieettien kanssa; vain harva saa tehtyä elämäntapamuutoksen ja muutettua käytöstä ja ajatusmalliaan. Ja kuten pikadieeteissä usein käy on tässäkin asiassa lopputulos helposti sama; alkuinnostuksen jälkeen palataan vanhaan. Siksi en kannusta ketään ryhtymään ekologiseksi yhdessä yössä.

DIY yleispuhdistusaine on myrkytön ja kestotiskirätit voi heittää käytön jälkeen pesukoneeseen.

Lasipurkki on kiva tavoite, mutta ei motivoi suurinta osaa

Eva Koivula (@passioncompassionhumorstyle) oli kirjoittanut hyvin Zero Waste Finland ryn Instagramissa. Hän vertasi zero waste elämäntyyliä judo-harrastukseen. Zero Waste on tunnettu siitä kuinka vuoden tai pidemmän ajan roskat on saatu mahdutettua lasipurkkiin. Se on hyvä tavoite ja nostan hattua kaikille ketkä siihen pystyvät. Onhan sekin jo todella iso ja merkittävä ekoteko. Sekajätteiden mahdutus lasipurkkiin ei ole kuitenkaan mahdotonta. Siksi lajittelemalla voi jokainen meistä saada vähennettyä radikaalisti sekajätteen määrää, vaikkei lasipurkkiin saisikaan niitä mahdutettua. Palatakseni takaisin Evan vertauskuvaan hän kirjoitti, että zero wastessä lasipurkki on kuin judossa musta vyö. Vain harva pääsee siihen tavoitteeseen ja saadakseen mustan vyön on ensin aloitettava helpommista ja askel askeleelta kohti vaikeampaa vyöarvoa.

Tämä sama koskee ekologisuutta. Jokaisen on otettava ensiksi pieniä askeleita ja kun ne sujuvat on helpompi ottaa seuraavia steppejä eteenpäin. Yhtäkkiset isot muutokset ovat suurimmalle osalle meistä hyvin hankalia ja niin saavuttamattomissa ettei niitä viitsi edes tavoitella. Kaikkien tavoite ei ole mustavyö tai mahduttaa roskia lasipurkkiin. Ekologisuus ja siihen pyrkiminen ei saisi olla toisten elämän tökkimistä ja kyyläämistä. Tarkoitan sitä, että jos joku kertoo tehneensä jonkun ekoteon niin siitä pitäisi iloita ja kannustaa eikä mennä moittimaan niistä asioista jotka henkilö tekee epäekologisesti.

Zero waste sheiveri ja sheivaussaippua

Liian tiukat rajat ekologisuudelle ei ole hyvästä

Vertaan nyt ekologisuutta ja veganismia tässä sillä ne kulkevat käsi kädessä ja ovat hyvin samankaltaisia ajatusmaailmalta ja tavoitteeltaan. Ylioppilaslehdessä 2015 on artikkeli, jossa sanotaan että veganismismi tarvitsisi enemmän ”löysiä”-vegaaneja puolustamaan sitä. Niitä, jotka syövät vegaanisesti, mutta sallivat pari siivua juustoa joskus. Ja kyllähä me jokainen sen tiedämme, ettei joskus syöty pieni pala juustoa tai lihaa tätä maailmaa tuhoa. Kyse on kokonaisuudesta. Veganismi ja ekologisuus asetetaan niin tiukkoihin rajoihin, että monen ummikon on vaikea siihen päästä mukaan. Itse olen vasta viimeisen parin vuoden aikana tutustunut soijaan, linsseihin ja papuihin. Luulin pitkään, että proteiinia saa vaan lihasta ja kalsiumia maidosta. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.

”Liiallinen tiukkuus vaatimalla jokaisen E-koodin tarkistamista ennen kuin saa kutsua itseään vegaaniksi estää veganismin lopullisen valtavirtaistumisen”, Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara sanoi tammikuun Kulttuurivihkoissa 2015. (Lähde)

Välillä tunnen häpeää siitä, että ”mainostan” olevani ekologinen, mutten kuitenkaan ole vegaani. Tuntuu, että jokaisen ekoihmisen on oltava vegaani. Ja jos sanot, että olet sekasyöjä se kuulostaa pahalta. Vaikka todellisuudessa söisi 95% vegaanisesti. On tietenkin eri asia mikä pohjalla oleva oma syy on. Esimerkiksi vegaaniudessa osalla se on, ettei halua syödä eläimiä ja toisille taas ympäristö ja ilmastonmuutos ovat ne tärkeämmät syyt.

Lopuksi voisin todeta, että on turha tulla arvostelemaan muiden sotkuista kotia, jos ei osaa pitää edes omaa huonetta siistinä. Muistetaan siis kannustaa, auttaa ja tukea toisiamme sillä kaikki meistä olemme vasta matkalla. Toiset pidemmällä ja toiset vasta alussa.

LUE MYÖS:

Zero Waste syyskuu – nappaa tästä vinkit