Oon ollut nuorempana todella ahkera kirppistelijä. Jaksoin Helsingissä ollessa laittaa herätyskellon soittamaan seitsemältä, jotta kerkesin Valtteri -kirpputorille. Se oli hyvä kirppis ja tein paljon hyviä löytöjä. Tietenkin myös budjetti ajoi kirppistelemään, koska ei ollut varaa ostaa kaupasta. Ketjuliikkeistä ostin uusia vaatteita todella harvoin ja ostoksia harkitsin tarkkaan. Tyylini koostui paljon kirppistelyistä ja myös tuunasin vaatteita ja ompelin itsekkin. Jotain harkittuja ja spessumpia vaatteita saatoin myös ostaa uutena. Itseasiassa kuvia katsoessa ei edes tule sellainen nolous vaan oikeasti mulla oli mielestäni kiva tyyli! Ehkä nykyään tyyli on vähän erilainen mutta voisin kyllä edelleen pitää monia vaatteita.

Sain ensimmäisen järkkärini keväällä 2011 ja se alkoi näkymään kuvien laadun paranemisessa. Ei voida puhua vielä, että kuvani olisivat olleet laadukkaita, mutta siihen aikaan kylläkin. Blogimaailma oli todella erilainen.

Nämä kuvat on otettu 2011 ollessani 16-vuotias. Kuvia otin paitsi kaukolaukaisimella ja kameran jalalla mutta myös pikkusisko, pikkuveli, silloinen kämppikseni ja poikaystävä joutuivat kameran taakse. Ja mies raukka joutuu vielä 8 vuotta myöhemminkin välillä samaan hommaan. Kuvat julkaisin silloisessa blogissani.

Bussikorttiläjä (12.4.2011)

”Tänään sitten viihdyin töissä tuollaisissa kuteissa. Paita on sunnuntain kirpparisaalis ja laihensi lompakkoa kahdella eurolla. (Oikeastaan kummin, koska olin siihen mennessä tuhlannu jo kaikki mun käteiset…hups :D) Legginssit oon ite tuunannut, koska polvessa oli valkoista maalia ja reikiä. Tosi toimiva asu, kun haluaa pukea jotain mikä ei kiristä ja purista.”

Linkki alkuperäiseen postaukseen.

Viimeiset Helsingin päivät 9.5.2011

”Takki, kengät ja paidat on Only, Pieces ja Veromoda. Työsuhde-etuna hommattuja 🙂 Laukku on palkinto yhdestä vinkistä. Pöksyt on kirpparilta. Kaulakoru kans kirppikseltä ja korvikset ostettu Desing messuilta. Mä oon niiiin rakastunu tohon laukkuun♥ Voisin luetella vaikka kui pitkän listan miksi se on täydellinen!”

Täytyy tähän väliin kertoa, että olin tuolloin työharjoittelussa Globe Hopella. Asuin harjoittelun ajan mun kummitädillä Helsingissä. Noi vaatteet oli lahjoitettu Globe Hopelle. En tiedä oliko ne myymättömiä vai mitä, mutta aivan ehjiä ja puhtaita. Sain sieltä ainakin ylläolevat kengät, paidan ja nahkatakin. Harmitti ihan pirusti kun tuo nahkatakki hukkui yksissä bileissä. Oli kuitenkin aitoa nahkaa vielä.

Linkki alkuperäiseen postaukseen

Perussettii 10.5.2011

”Tässä vähän reilu viikontakaista asukuvaa. Olin näil vaatteil pari tuntii töissä Lasipalatsissa, kunnes melki pyörtysin ja lähdin himaan. Haluisin kyl kaukolaukaisimen mun kameraan, kun toi itselaukaisin on 2 sekkaa ja se on tosi lyhyt aika juosta ja poseerata ja _saada tarkka kuva_. No mut housut ja takki työsuhde-etuna saatui, paita on ostettu huuto.netistä ja itseasias Merin vanha. Huivi on kirppikselt ja makso 20senttii :D”

Linkki alkuperäiseen postaukseen

I wanna be a rockstar 2.7.2011

”Oon rakastunu tohon asuun! Huivi on jostai random kaupasta Itäkeskuksesta. Laukku on kaverilta ostettu, vintagea 😉 Toppi on saman kaverin vanha, alkuperää JC ja shortsit kirpparilta. Rakastan♥ ja kengät New Lookista, Englannista viime kesältä! Ainii ja arskat on Seppälästä vuodelt nakki ja makkara.”

Pakko mainita sellainen kommentti että nää kuvat on muistaakseni ottanut mun pikkusisko. Hän oli tuolloin päiväkoti-ikäinen. 😀

Linkki alkuperäiseen postaukseen

Oot ettiny hänt kaikest tieteest ja taiteest 4.7.2011

”Pöö! Nyt kunnollista päivän asu-kuvaa taas. Pakotin veljen kuvaan mua ja yritin selittää et miks, mut eihän se nyt oikein tajunnu 😀 No mut asu koostuu siis Linkin Parkin bändipaidasta, joka on ostettu kesäkuun keikalta. Farkkuliivistä ja -legginsseistä, jotka molemmat on Valtterista 2e. Asusteina punainen huivi random kaupasta Itäkeskuksesta, laukku vintage ostettu kaverilta ja punaset conssit Englannista. Kylmän sään takia heitin myös nahkatakin päälle, kun käväisin kirjastossa. Ite ainakin tykkään täst kovasti ja oon iha rakastunu käyttään noita huiveja! Entäs te, mitäs pidätte?”

Linkki alkuperäiseen postaukseen

Kahden kuvan merkintä 9.7.2011

”Käytiin myös tsekkaa Tampereen Radio kirppis. Ite on kyseisestä kirppiksestä tykkää, koska siellä on tosi kalliit hinnat kirpparituotteiks ja siks siellä en kauheesti pyöri. Tietty jotain poikkeuksii saattaa löytyy. Ite löysin tuollaisen olkihatun 🙂 Vähän hassuu et hatus oli kaks hintaa 😮 Toises luki 1e ja toises 2,5e 😮 ja ne oli eri pöydän numeroita. No se myyjä myi ton mulle 2,5e vaikka luulin et se ois 1e ja en jaksanu alkaa kitistä siitä… No mut tykkään kuiteski! Kun tarviin Jamboreelle jonkun hatun, koska mun vanha kesähattu on liia pieni ja kulahtanu :(”

Täytyy tota asua kommentoida, että se on itseasiassa ihan kiva! Koko asu on ostettu kirpparilta ja hinnat jotain paria euroa kappaleelta ollut.

Linkki alkuperäiseen postaukseen

Ei uutta klubilla mitään vois bileet ulkona pitää 28.8.2011

Linkki alkuperäiseen postaukseen

Oon nähnyt naisii jotka kutsuu itseään kauniiks 30.8.2011

”Hola! Viikonloppu sujui mukavasti stadissa Jassun kanssa kuvaillen ja kirppistellen. Tosiaan meiän ei pitänyt löytää mitään kirpparilta ja lähdettii ison muovikassin kanssa… hups! Mutta pari ylikivaa juttua kyllä tuli löydettyy. Sunnuntaina sitten testasinkin jo yksiä pöksyjä, jotka nappasin itselleni kahdel eurolla! Topin alla on myös sellainen pieni pitsituubi, joka makso 4 egee. Mut ahh nää rakkautta♥”

Linkki alkuperäiseen postaukseen

Tämä on tylsä otsikko 10.11.2011

”Täs kuitenkin koulussa nopeesti kuvattu asu. Neule kirpparilt parin euron löytö, alkuperää Ginatricot. Sit toi toppi ja hassut korvikset (korvis) on H&M ja ihanat nahkapöksykät KappAhl (metsästin kissojen ja koirien kaa ja lopult nappasin 10e!!) Tää koru saapu postis vähän aika sit, ah rakastan! Youth vs. future -desing, suomalaista siis 🙂 Toi ihana avaintuplasormus on JC :)”

Linkki alkuperäiseen postaukseen

Löytyikö teidän suosikkiasuja? Tai joku ehdoton floppi?

Kommentoi jos haluat jatko-osan! Materiaalia nimittäin löytyisi lisää ja vielä erikoisempia asuja seuraavilta vuosilta, kun tyyliä kokeiltiin enemmän.

Mitä minimalismi tarkoittaa minulle?

Minimalismi, konmaritus, kodin raivaus, dowshiftaus ja pienentäminen on tällä hetkellä jollain tasolla kovasti pinnalla. Mielestäni on hienoa, että normeja kyseenalaistetaan. Meidän kuuluisikin aina tasaisin väliajoin tarkastella tapaa jolla elämämme ja miettiä onko se järkevää. Joskus voimme tulla lopputulokseen, että kyllä se on juuri sitä mitä haluan. Mutta joskus lopputulos voi olla eri. Toisinaan voi helposti vain suorittaa arkea päivästä toiseen.

Skandivaaninen sisustus on mielletty minimalistikseksi ja itselleni se on ollut ensimmäisiä kosketuksia minimalismiin. Skandinaavinen sisustustyyli mielletään pelkistetyksi, väreiltään neutraaleiksi ja vaaleaksi, jossa jokainen huonekalu ja esine korostuu. Ylimääräisiä koriste-esineitä ei ole. Tykkään jonkin verran kyseisen tyylisuuntauksen sisustuksesta, mutta nykyään haluan itse sisustukseen enemmän lämpöä ja persoonallisuutta. Rakastan myös värejä ja meidän ruokailuhuone on maalattu vaaleanpunaiseksi. Se on ihana!

Minimalismi on itselleni sitä, että jokaiselle tavaralle on paikka. Kaapit eivät pursua ja tavaraa on sopivasti muttei liikaa. Minimalismissa ei ole määritelty, että vain esimerkiksi alle 1000 tavaraa omistavat ovat minimalisteja. Eikä myöskään listaa, että minimalistin pitää omistaa tietyt tavarat, mutta taas toisia ei. Meidän jokaisen elämäntyyli on erilainen. Leipojalla voi keittiötarvikkeita olla enemmän kuin remontoijalla. Omakotitalossa asuessa tarvitsee haravaa, ruohonleikkuria, lumikolaa ja montaa muuta asiaa kun taas kerrostalossa. Yksin asuvan ja neljän hengen perheen kotien tavarat voivat poiketa toisistaan.

Omasta mielestäni minimalisti on se, joka kokee olevansa minimalisti ja on tietoisesti karsinut ympäriltään turhaa tavaraa.

Rakastan monikäyttöisiä tuotteita kuten Castille- ja marseillesaippuaa, jotka korvaa about kaikki muut pesuaineet.

Miksi tavoitteeni on minimalismi?

On syitä minkä takia haluan olla minimalisti.  En ole koskaan ollut mikään tavaran hamstraaja ja ostanu aina todella harkiten. Olen ollut jopa hieman aliostaja. Silti ylimääräistä tavaraa on kertynyt. Olen miettinyt, että miten sitä salakavalasti oikein kulkeutuu kotiin. Yksi ihan selkeä on muut ihmiset. Joulut, syntymäpäivät, tuliaiset ja juhlat ovat sellaisia, että annetaan lahjaksi usein aina tavaraa. Kun joka vuosi saa muutaman lahjan syntymäpäivinä ja jouluna kertyy siitä jo hieman. Sen lisäksi meidän elämässä on tapahtunut viime vuonna paljon ja ollaan saatu tuparilahjoja, kihlajais- ja häälahjoja, muutama lahja kun esikoinen syntyi, ristiäislahjoja, pojan syntymäpäivälahjoja ja sen lisäksi tuliaisia läheisten reissuilta. Kyllähän siinä on kertynyt tavaraa. Ja jos joskus edes ostaa jotain kivaa, vaikka edes kirpputorilta on tavaraa kertynyt reilusti.

Toivon ja tiedän, että minimalismin myötä siivoaminen helpottuu. Olohuoneessa minimalismi näkyy jo mielestäni aika hyvin ja olen lähellä tavoitetta. Vaikka yli puolet meidän taaperon leluista on olohuoneessa ja hän leikkii niillä päivittäin menee olohuoneen siivoamiseen alle 30 sekunttia. Toki opettelemme taaperon kanssa yhdessä siivoamaan leluja jo paikalleen. Olohuoneessa ei käytännössä ole mitään muuta ja kun täytyy imuroida, pestä lattiat ja pyyhkiä pölyt ei siihen mene kauaakaan. En pidä siivoamisesta ja usein keksin kaikkea muuta tärkeämpää kuin siivota. Taapero tuo oman lisänsä tähän siivoamiseen sillä ruokailut tuovat omat sotkunsa, kun hän opettelee syömään haarukalla ja välillä pottailuissa huolimatta vahinkoja tulee lattialle. Kaikki ne kuuluvat elämään, mutta laiskana ihmisenä mietin miten voisin helpottaa arkeani siitä huolimatta. Olen vakavasti harkinnut siivoajan palkkaamista tai robotti-imurin hankkimista. Mutta toistaiseksi kumpikaan vaihtoehto ei meille sovi rahallisista syistä.

Koen, että ylimääräinen tavara kuormittaa arkeni. Jos on tavaraa tarvitsee niistä huolehtia. Pestä, puhdistaa ja korjata. Tavaroille täytyy olla omat säilytyspaikkansa. Kuitenkin sellaiset, että tavarat pysyvät hyväkuntoisina ja eivät säilytyksessä vahingoitu. Tavaran omistamiseen liittyy paljon asioita, jotka mielestäni vain kuormittavat elämääni. Tykkään kauniista kodista ja hienoista tavaroista.

Zero waste vaatii tavaroita ja omistamista

Ekologisuus on itselleni yksi tärkeimmistä arvoista, joka ohjaa arkea ja elämääni. Kuitenkin ollakseni ekologinen vaatii se omistamista. Jotta voin korjata tavaroita tarvitsen työkalun korjaamiseen. Joitakin tavaroita voi lainata, mutta on monia mitä joutuu omistamaan. Ompelukone on yksi isoin asia mitä käytän viikottain. Sen voisi korvata neulalla ja langalla, mutta ompelukoneella saa usein paljon siistimpää jälkeä ja nopeammin. Ompelukone vaatii lisäksi lankoja, nappeja, kuminauhoja ja muuta pientä mitä usein tarvitsen korjaukseen, mutta jota en hanki joka kerta erikseen. Ompelukone ei tunnu raskaalta omistaa sillä nautin ompelemisesta ja valmiista lopputuloksesta. Se tuo iloa elämääni ja säästää myös kukkaroa.

Rinnastan ompelukoneen astianpesu- ja pyykinpesukoneeseen. Kuivausrumpua en omista. Ennen lapsemme syntymää ajattelin, että nyt hankimme kuivausrummun. Varsinkin, kun kestovaippailimme (mutta kestovaippoja ei saa kuivata kuivausrummussa). No vauvasta on tullut taapero ja kuivausrumpua ei ole hankittu. En koe työlääksi ripustaa pyykkejä kuivamaan. Olen yrittänyt järjestää pyykkihuoltoa niin, että meillä pestään käytännössä aikuisten pyykkiä kerran 1-2 viikossa ja taaperon vaatteita ja vaippoja koneellinen 4 päivän välein.

Zero Waste vaatii myös tiettyjä asioita ja tavaroita. Erilaiset kestotuotteet kuten rätit, siteet ja vaipat vaativat myös tilaa kaapista. Itse olen saanut tähän asiaan rauhan ja selkeyden. Juurikin tuosta lauseesta, että kyse on siitä vapaudesta valita mitä haluat omistaa. Tällä hetkellä tuntuu, että en voi itse sitä valita vaan muut ihmiset tuovat minulle tavaroita joita en halua. Tässä on vielä työmaata tehtävänä, vaikka paljon olen yrittänyt jo tehdä.

Korulipas ei ole niin minimalistinen kuin haluaisin, mutta vielä joku päivä varmasti on.

tavoitteeseen pääseminen tuntuu työläältä

Minimalismi on tavoite, mutta siihen pääseminen ei ole helppo tie. Helppoksi sen tekisi jos kippaisi kaiken kaatopaikalle tai lahjottaisi hyväntekeväisyysjärjestöille. Itselläni vaan omatunto ei anna myöten, että tekisin niin. Olen sitä mieltä, että minun kuuluu hankkiutua vastuullisesti eroon kaikesta tavarasta mitä omistan. Jos olen tavaraa kotiini päästänyt on se siirtynyt minun omistukseeni.

Karsimisesta ei tee ainoastaan työlästä tavarasta eroon pääseminen. Osaan tavaroista on vahva tai vähemmän vahva tunneside, joka vaikeuttaa tavaran näkemistä realistisesti. Esimerkiksi ajatuksia siitä, että olen saanut jonkun tavaran lahjaksi ja mietin suuttuuko lahjan antaja, jos myyn tavaran eteenpäin. Toinen ajatus on vahvat muistot tiettyihin tavaroihin. Esimerkiksi itselläni on kasa CD-levyjä. Olin aikoinaan kova Gimmel-fani. Minulla on heidän levynsä (ja monien muiden artistien), joihin liittyy vahvoja tunteita. En omista mitään millä voisin edes levyjä kuunnella, mutta tuntuu jotenkin kamalalta ajatukselta vain heittää ne roskiin. Kuitenkin taas tälläisiä esineitä on muutama laatikollinen ja ne vievät turhaa kaappitilaa. Kyseisten artistien kappaleita kuuntelen nykyään aina vain Spotifysta. Olen hieman päässyt näistä ajatuksista eteenpäin vaikka työtä sen suhteen on. Olen huomannut, että mitä enemmän karsii sitä helpommaksi se tulee. Ensimmäisellä karsintakierroksella ei pääse haluttuun lopputulokseen vaan se voi vaatia niitä useita. Itse olen karsinut tavaraa kotoa pois jo pari vuotta ja työtä riittää.

Kolmas haaste kohti minimalismia on elämäntilanteen muuttuminen ja lapsen kasvaminen. Lapsi kasvaa ja täytyy hankkia isompaa vaatetta ja laittaa pienempiä eteenpäin. Sen lisäksi kiinnostuksen kohteet muuttuvat ja osa vauvaleluista saa siirtyä pois ja tilalle tulee (meille) uusia leluja. Yritän lapsenkin leluissa pysyä minimalistisena ja kohtuullisena. Niin, että siivoaminen on helpompaa niin aikuisille kuin lapselle.

Karsimisen ei kuulu olla helppoa

Koen, että jos karsiminen olisi helppoa ei suhtautumisemme tavaraan muuttuisi. Kun tavarasta on vaikea päästä eroon miettii tarkemmin myös tavaraa mitä tulee sisään. Alkaa tekemään harkitumpia ostopäätöksiä ja myös kiinnittämään huomiota lahjaksi saataviin tavaroihin. Niitä ainakin meille tulee jotenkin vaivihkaa. Enkä vielä ole oppinut sanomaan täysin ei kiitos. Olen välillä jopa riidellyt lähipiirin kanssa lahjojen antamisesta. Tavaraan ja lahjoihin liittyy kulttuurissamme paljon tunteita. Tavara ei kuitenkaan saisi olla taakka. Siltä minusta tällä hetkellä tuntuu.

Minimalismi toivottavasti tuo kotiimme selkeyttä, siisteyttä ja säästää aikaa ja rahaa. Jotta kaiken sen ajan mitä käytämme turhien tavaroiden huolehtimiseen voisi käyttää itselle rakkaiden ihmisten kanssa olemiseen ja itselle tärkeiden asioiden tekemiseen.

Mitä ajatuksia teillä on tavaroista, lahjoista ja omistamisesta?

LUE MYÖS:

Mitä olen myynyt tonnilla kuukaudessa kotoamme pois?

Emme rakasta tavaraa tarpeeksi

Kurkistus keittiön kaappien sisältöön