Vanlife lapsen kanssa

Otsikko sen tiivistää eli vanlife lapsen kanssa! Oon varmaan viisi vuotta haaveillut reissupakusta ja ”vanlifesta”. Itseasiassa yksi syy avioeroon oli, että en kokenut vaan sellaista tavallista omakotitaloelämää omakseni ja mun seikkailijaluonne kaipaa reissuihin. Ensin vähän eron jälkeen hengähdin (ja flippasin) ja nyt, kun on saanut oman elämän vähän tasapainoon niin on aika alkaa mennä kohti omia unelmia. Oon vuosia haaveillut siitä, että voin retkeilyautolla tai pakettiautolla kiertää Euroopassa ja viettää talvella pidemmän aikaa lämpöisessä. Nyt se vihdoin toteutuu!

Vanlife, lapsi ja vuoroviikkovanhemmuus

Tämä kombohan kuulostaa, noh, aikamoiselta sopalta. Oikeastaan siltä, että olisi este ja ettei homma voi toimia, mutta olen päättänyt laittaa homman toimimaan. Itseasiassa ensimmäiset ja alustavat suunnitelmat on tehty ja nyt näyttää siltä että tän kombon saan toimimaan. Ei se helppoa ole, mutta ei asiat aina ole. Lapsen isä asuu Suomessa ja tulee asumaan Suomessa. Lapsi on aina ollut meillä puolet ja puolet. Meillä ei ole tähän mennessä ollut viikko-viikko -systeemiä vaan ensin oli 2+2+3 ja se toimi hyvin. Ja sitten vuoden vaihteen jälkeen ja sairastumiseni jälkeen ollut joustavasti. Nytkin exä on kuukauden toisella paikkakunnalla töissä ja mä otan enemmän koppia lapsen hoidosta. Kaksi yrittäjää niin joustavuus on todella tärkeää.

Tällä hetkellä olisi tarkoitus, että lapsi olisi aina kaksi viikkoa kerrallaan toisella vanhemmalla ja sitten vaihto. Alustavasti olen ajatellut näin: Eka olen kaksi viikkoa yksin ja ajan Suomesta Espanjaan. Sitten lennän hakemaan lapsen kanssani kahdeksi viikoksi ja tuon takaisin Suomeen. Sitten olen kaksi viikkoa yksin taas. Tämän jälkeen lentäisin Suomeen ja olisin kaksi viikkoa lapsen kanssa Suomessa ja todennäköisesti tämä ajoittuu joulun tienoille, joten voisin joulun olla Suomessa ennen, kuin lennän takaisin yksin. Sitten on mennyt kaksi ja puoli kuukautta ja luulen, että katsotaan miten tämä systeemi toimii. Jatketaanko samalla vai miten.

Tämähän on todella paljon lentämistä ja matkustelua itselleni, mutta tiedän, ettei homma muuten toimisi. Joten ajattelen, että se on joko näin tai että en lähde ollenkaan. Siinä on käytännössä vaihtoehdot. Tämä on itselleni sellainen muistutus, että yleensä kaikki on vain järjestelykysymyksiä.

Tämä on itselleni sellainen muistutus, että yleensä kaikki on vain järjestelykysymyksiä.

Kesä ”harjoittelua” Suomessa

Rakastan Suomen kesää. Olen menossa katsomaan yhtä autoa ja toivon, että tämä olisi se minun ”the väni”. Jos kaikki menee kuten suunnittelen niin kesä olisi tarkoitus ensin ”harjoitella” pakuelämää yksin ja lapsen kanssa. Kesä on ihanaa aikaa ja haluaisin myös kierrellä Suomessa. Ajatuksissa on ainakin Ahvenanmaa, Turun saaristo ja syyskuussa Lappiin katsomaan ruskaa. Ensin saisi vähän tunnustella miltä koko pakuelämä tuntuu ja onko se edes oma juttu. Voihan olla, että totean, että tää on ihan syvältä ja myyn retkeilyauton pois ja muutan takaisin kotiin. Kuka tietää eikä tarvitsekaan tietää. Enemmän katuisin sitä, etten yrittänyt kuin että yritän.

Olen laittanut oman asuntoni kalustettuna vuokralle kesäksi. Asunto on vajaa 2 kuukautta vuokrattuna kesäkuun puolesta välistä elokuun alkuun. Jos en ole siihen mennessä löytänyt retkeilyautoa niin olen koditon. Onneksi kesällä voi muuttaa vaikka mökille. Ja kaikki asiat kyllä järjestyy!

Talveksi Eurooppaan

Oma ”pääsuunnitelma” on lähteä retkeilyautolla talveksi Eurooppaan. Tarkoitus olisi ehkä lokakuussa lähteä autolla kohti Eurooppaa. Olen ajatellut, että ainakin aluksi viettäisin talvea Espanjassa. Itselläni on muutamia suunnitelmia sinne. Ranskan riviera ja Italia kiinnostaisi myös kovasti. Joten luulen, että ajan sinne jossain vaiheessa ja myös Kroatia voisi olla ihana! Liikaa vaihtoehtoja. Olen päättänyt nyt rajata ensimmäiset suunnitelmat enkä ahmia liikaa kerralla, koska muuten saisin vain koko ajan olla auton ratissa ajamassa. Jos rakastun pakuelämään niin eihän sitä koskaan tiedä vaikka näin menisikin muutama talvi. Kuka tietää? Eikä tarvitsekkaan tietää. En halua liian tarkkoja reissusuunnitelmia, koska koko vanlifen idea on myös mennä go with the flow ja nauttia hetkestä. Tarkoitus olisi joskus keväällä tulla takaisin Suomeen. Ainakin näillä näkymin. Mutta vuosi eteenpäin on pitkä aika ja siinä ajassa voi tapahtua vaikka mitä.

Tuleeko vanlife lapsen kanssa olemaan helppoa? En usko.

Tuleeko tämä kaikki olemaan sen arvoista silti? Uskoisin!

Herääkö jotain kysymyksiä? Kommentti kenttä on auki! Reissusta tulen päivittelemään paljon Instagramin puolelle @roosablom

Kuvat: Tiia Ennala / Pälkäneen kunta

LUE MYÖS:

Miniloma Hankasalmella – lasi-igluja, luontoa, villiyrttejä ja kasvohoitoja

Keittiöremontti pienellä budjetilla – lopputulos ja kustannukset

10 kysytyintä kysymystä sähköautoilusta

SEURAA MYÖS INSTAGRAMISSA

Löydät minut @roosablom

lapselle säästäminen on turhaa

Omasta mielestäni lapselle säästäminen on turhaa, emmekä me säästä meidän lapselle. On mielenkiintoista nähdä eri näkökulmia tähän asiaan. Me vanhemmat  säästämme ja sijoitamme omiin salkkuihin kylläkin. Sijoitamme tällä hetkellä rahastoihin ja suoriin osakkeisiin ja meillä on myös yksi sijoitusasunto. Toivottavasti lähitulevaisuudessa myös muutama lisää. Lapselle me emme kuitenkaan säästä kuukausittain tai laita rahaa säästötilille ollenkaan.

Innostuin kirjoittamaan tämän postauksen Tehtävänimikkeenä Laura blogikirjoituksen inspiroimana. Mietin tätä aihetta todella paljon ja olemme myös miehen kanssa puhuneet tästä monesti. Olen lukenut muiden kokemuksia ja tiedän, että monet säästävät lapselle rahaa joka kuukausi. Aina, kun kuulen, että joku säästää lapselle/lapsilleen lapsilisät joka kuukausi niin sisälläni alkaa kiehumaan. Tukia leikataan aina yksinhuoltajilta ja vähävaraisilta, mutta sitten jotkut pystyvät säästämään tämän rahan lapsilleen. Jotain vikaahan tässä tukimuodossa on ja sitä pitäisi tarkastella uudestaan.

Mielestäni lapselle säästäminen on hyvä asia, mutta silti minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset siihen. En usko, että tässä(kään) on oikeaa tai väärää tapaa. On vain erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia.

Ensiasunnon käsiraha vai hyvät bilerahat?

Näin yrittäjäperheenä haluan opettaa lapselleni sen, että raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä. Jos jotain haluaa niin sitten se on ansaittava omalla työllä. Mikään ei tule ilmaiseksi tai tuoda hopeatarjottimella eteesi. Ajattelen myös, että rahaa pitää osata arvostaa.

Haluan vielä nostaa sen huomion, että jos vanhemmilla on paljon omaisuutta niin jossain kohtaa verotuksellisesti on syytä siirtää sitä jo ennakkoon ennen kuolemaa lapsille. Mutta en tässä nyt huomioi tätä näkökulmaa.

On mielestäni todella kaunis ajatus säästää lapselle käsiraha ensiasunnon ostoa varten tai isompi puskuri joka mahdollistaisi esimerkiksi ulkomailla opiskelun ja lukukausimaksujen maksamisen. Kaunis ajatus todellakin, mutta en tunne ketään joka olisi vanhempien säästämät rahat käyttänyt näin. Kaikki ketä tunnen ovat parikymppisenä juoneet ne rahat tai törsänneet muuten. Nyt, kun ikää on tullut lisää ja moni on ostanut tai ostamassa ensiasunnon niin siihen on säästetty rahat ihan itse alusta alkaen, koska säästöjä ei enää ole ollut. Julkisesti mm. yksi sijoittajapariskunta on kertonut että heille kävi just näin. Nyt he omistavat alle 30-vuotiaana lähes 50 sijoitusasuntoa, jotka ovat hankkineet omalla työllä ja aloittaneet nollasta.

Lapsen omat rahat

Vaikka sanon, ettemme ole säästäneet lapselle niin silti lapsella on oma säästötili ja oma osakesalkku. Olemme säästäneet lapsen omia lahjaksi saatuja rahoja kuten ristiäis-, synttäri- ja joululahjarahoja säästötilille. Osan rahoista laitamme myös matalariskisiin rahastoihin, jottei inflaatio syö pottia kokonaan. Meidän lapsi on 2,5-vuotias joten hän ei vielä ole ”tarvinnut” lahjarahoja ja ne on siksi laitettu säästöön. Myöhemmin, kun hän kasvaa niin saa käyttää itse lahjarahojaan (ei siis niitä nyt säästössä olevia vaan niitä mitä sinä hetkenä saa). Hän saa opetella itse rahan käyttöä ja arvoa ja ostaa sillä sitten just sitä mitä haluaa tai säästää isompaa hankintaa varten. Toki jos lapsi saa lahjaksi ison summan rahaa kerralla niin laitamme osan siitä säästöön.

Näin lapselle kertyy hieman huomaamatta omalle säästötililleen rahaa. Summa kasvaa siellä pikku hiljaa ja varmasti täysi-ikäisyyden kynnyksellä sinne kertyy sopiva potti. Mielestäni jotain tuhansia on varmasti ihan hyvä summa, mutta en näe järkeä säästää lapselle kymmeniä tuhansia euroja. Eihän sitä tiedä jos lapsi vaikka saisi jonkun ison perinnön, mutta ne on asioita mihin en voi vaikuttaa.

Lasta voi tukea taloudellisesti tarvittaessa

Ajattelen, että me vanhemmat voimme tarvittaessa tukea lasta taloudellisesti jos hänellä on tiukkaa esimerkiksi opiskellessa. Voimme maksaa silloin tällöin ruokakauppalaskun, tankata auton tai maksaa jonkun vakuutuslaskun. Niin, että nuori on itse vastuussa taloudestaan, mutta se on pieni extra tai helpotus että silloin tällöin ja tarvittaessa jelppaamme. Tai jos nuorelle tulisi joku yllättävä parin tonnin lasku voisimme lainata hänelle rahaa ja hän lyhentäisi tätä velkaa sovitusti. Näen myös, että voimme tarvittaessa toimia ensiasunnossa takaajina.

Ajatukseni on, että olemme taustalla auttamassa, mutta ei ole ole oletusarvo, että me maksamme asioita. Me emme maksa suoraan kaikkea ja nuori joutuu myös itse tekemään töitä asioiden eteen.

Ajattelen tässä samaa, miten itselläni on ollut. Pärjäsin aina pienellä enkä koskaan pyytänyt rahaa. Äiti saattoi joskus heittää kauppaan ja maksaa ostokset ja iskä taas antoi rahaa junalippuihin tai tankkasi autoa. Hän sanoi, ettei minun tarvinut vähistä rahoista maksaa siitä, että käyn häntä katsomassa. Tällöin kuljin Hämeenlinnasta Keski-Suomeen, joten junalippuihinkin kului rahaa, joka näkyi muutaman satasen kuukausibudjetissa. Omat vanhemmat on myös tukeneet jotain reissuja esimerkiksi lähdin yläasteen jälkeen 3 viikoksi kielikurssille Englantiin. Reissu maksoi 1700 euroa. Voitin silloin EF:lle 500 euron lahjakortin ja loput maksoin rippirahoistani. Vanhemmat antoivat sitten hieman käyttörahaa.

Säästetäänkö teillä lapselle ja millä tavalla?

Mitä ajatuksia tämä herättää?