Miltä ostolakko on tuntunut nämä ensimmäiset kuukaudet? Ihan tavalliselta elämältä. Kuten aiemminkin olen sanonut niin ollaan elettyä arkea, kuten ennenkin. Korjataan paljon muutenkin asioita eikä osteta tavaraa ekologisista syistä. Ostolakko ei pääsääntöisesti ole arjessamme näkynyt.

Tuntuu, että tämä vuosi on hurahtanut kovaa vauhtia eteenpäin, vaikka toisaalta tuntuu, että uudesta vuodesta on ikuisuus. Nyt alkuvuodesta on tapahtunut yksi ihan mieletön asia, josta olisin ollut valmis maksamaan paljon rahaa, jos sen olisi rahalla saanut. Nimittäin kunnon yöunet! Meidän lapsi ei ole koko 1,5-vuoden aikana nukkunut kertaakaan kokonaista yötä. Pidettiin neljä epäonnistunutta unikoulua ja oltiin koko perhe todella väsyneitä. Ennen hyvä yö tarkoitti sitä, että lapsi heräsi vain kaksi kertaa. Tänä vuonna kuitenkin ollaan saatu nauttia noin 10 kokonaista yötä! Tuntuu ihan eri ihmiseltä, kun saa taas nukkua ja on voimavaroja enemmän.

Mutta mitä tulee ostolakkoon ja helmikuuhun ylipäätänsä – se on tuntunut hyvin tavalliselta kuukaudelta. Ollaan eletty ihan meidän tavallista arkea. Arkisin piirtelty ja leikitty paljon. Rakennettu temppuratoja sisälle, tehty maja keittiön kulmakaappiin ja ulkona heitelty käpyjä. Taapero harjoitteli myös ajamaan potkupyörällään. Käytiin risteilyllä ja yhtenä sunnuntaina istuin 5 tuntia ensiavussa, kun jalkani revähti. (Nyt odotan magneettikuvausten tuloksia)

Päivä 35 – viimeinen talouspaperirulla loppui

Kuun alussa tapahtui jotain, nimittäin viimeinen talouspaperirulla loppui. Emme ole ostaneet lisää loppuneen tilalle. Ompelin kestotalouspapereita jo alkuvuodesta enkä ole kertaakaan kaivannut talouspaperia sen loputtua. Olimme helmikuun lopussa retkellä laavulla, jossa pärjättiin hyvin ilman talouspaperia. Oli aivan ihana sää ja potkukelkkailtiin järven jäätä pitkin läheiseen saareen laavulle syömään eväitä. Mukana oli sanomalehteä, joka toimi sytykkeenä, istuma-alustana ja kääräistiin siihen myös makkarat. (Itsehän en syö makkaraa, mutta paistoin muita eväitä nuotiolla itselle.) Lisäksi olin ottanut kestotalouspaperin mukaan jolla pystyi pyyhkimään taaperon suun ja niistämään nenän.

Päivä 44 – Lahjakortin käyttö

Olin merkannut itselleni ostolakon sääntöihin, että jo olemassa olevat lahjakortit saa käyttää loppuun. Olisihan se järjetöntä, että sadan euron lahjakortin antaisi vain vanhentua. Itselläni oli House of Organicille 100€ lahjakortti, jonka käytin helmikuussa. (Lahjakortti oli henkilökohtainen joten sitä ei pystynyt myymään) Olin kirjoitellut kännykkään aina välillä asioita mitä tarvitsisi tai kannattaisi ostaa. Yritin miettiä järkevästi koko loppuvuoden kannalta.

Päädyin lopulta tilaamaan Ecoverin astianpesutabletteja 70kpl -laatikon (näistä riittää puolikas, joten yhteensä 140 pesukertaa). Ecoverin ecosert-sertifioidut tabletit ovat itselleni uusi tuttavuus, vaikka olenkin jo vuosia sitten käyttänyt Ecoverin astianpesutabletteja. Kuitenkin Ecover teki uudistuksen, jonka myötä ennen käyttämäni tabletit eivät olleet enää ekologisia. He ovat kuitenkin tuoneet markkinoille myös tämän ecosert-sertifioidun sarjan myös.

Lisäksi tilauksessani oli meikkivoide, kaksi ripsaria ja 2 bambuhammasharjaa. Meikkaaminen on itselleni tärkeää. Siitä en oikein ole valmis luopumaan. Meikkaan 1-2 päivänä viikossa ja muut päivät kuljen ilman meikkiä. Työskentelen kotona pääasiassa joten niinä päivinä en meikkaa. Meikkiäkin siis kuluu vähemmän. Mutta aion jatkossakin mennä työtapaamisiin meikattuna ja samoin erilaiset kuvaukset. Yritän silti pitää meikin käytön suhteellisen vähäisenä.

Päivä 49 – Ostolakon sääntöjen muutos

Ostolakko on kohdannut ensimmäisen vastoinkäymisen jonka takia jouduin tekemään ison päätöksen. Päädyin nyt lopulta muuttaman ostolakon sääntöjä hieman. Otan lapsemme pois ostolakosta. On joitakin hankintoja mitä täytyy lapselle tehdä ja tällä hetkellä voimavarat ei riitä siihen, että lapsi on myös ostolakossa. Hankimme tässä kuussa lapselle toiset ulkokengät. Mitään älyttömyyksiä en tule hankkimaan ja edelleen harkitsen todella paljon aina ostoksia, mutta lapsen kanssa tilanteet tulevat niin nopeasti ja ennakointi on vaikeaa. Nyt lapsella alkaa jäädä yövaatteet pieneksi, joten tarkoitus on käydä ensin isovanhempien alakerrassa katsomassa mitä sieltä löytyy.

Miehen vanhempien alakerrassa pidetään ”kierrätyskeskusta” perheen kesken lastentavaroista. Sinne miehen sisarukset ovat tuoneet pieneksi jääneitä hyväkuntoisia lastenvaatteita ja tarvikkeita. Alakerrasta voi sitten jokainen käydä hakemassa ja ottamassa mitä aina tarvitsee ja tuoda tullessaan. Osan lapsen vaatteista olen sieltä ottanut, mutta hieman täytyy täydentää vaatekaappia kirpputoreilta. Käyn siis ensin katsomassa mitä sieltä löytyy.

Päivä 53 – mistä lisää sukkia?!

Aloin katsoa sukkatilannettani huolestuneena. Korjaan perheemme sukkia. Aina pesun jälkeen tarkistan ennen kaappiin laittoa onko niissä reikiä, jotka korjaan heti. Kuitenkin aloin hieman huolestumaan sillä en ole varma riittävätkö sukkani koko vuodeksi. Toistaiseksi tilanne on vielä ihan ok. Olen myös alkanut kotona käyttämään villasukkia ja ”säästelemään” tavallisia sukkiani. Ja miksi ei. Villasukat on myös helpompi korjata. Käytän aina vain mustia nilkkasukkia. Näin kaikki sukat sopivat keskenään yhteen eikä ole ongelmaa parittomien sukkien kanssa.

Nyt vain mietin, että miten ostolakon aikana saisin lisää sukkia? Ostolakko on pakottanut itseni pois mukavuusalueelta ja etsimään ratkaisuja arkisiinkin asioihin, jotka ennen olivat itsestään selviä. En ole vielä keksinyt ratkaisua ja en kyllä hirveästi ole asian eteen tehnyt. Seuraavaksi varmaan googlettelen taas jotain ”diy socks” tai muuta vastaavaa etsien ratkaisua. Kerro siis kommenteissa jos sulla on jotain hyviä ideoita!

Päivä 57 – Siirtyminen valurautapannuun

Koin loppukuusta ahaa-elämyksen. Tajusin, että voin käyttää meidän isoa valurautapataa kuin tavallista kattilaa. Olin tekemässä ison kattilallisen keittoa ja usein meidän isoimmatkin perunakattilat tuppaavat olemaan liian pieniä. Kuitenkin haluan, että koko perhe söisi samaa ruokaa 2-3 ateriaa. Usein olen käyttänyt valurautapataa vain uunissa tehdessäni pataruokia. Tällä kertaa kuitenkin käytin sitä sähköhellalla, kuten tavallista kattilaa. Tuntui niin hyvältä keksiä tälle myös lisää käyttöä, vaikka toisaalta tuntui todella tyhmältä että miksi en ole aiemmin tajunnut.

Meidän perhe on siirtymässä nyt melkein kokonaan valurautaisten tuotteiden käyttöön nimittäin iso teflonpintainen paistinpannumme tuli tiensä päähän. Meillä on vielä pieni teflon-paistinpannu sekä lettupannu. Mies oli jo hankkimassa uutta paistinpannua, mutta suostui ostolakon myötä käyttämään jo omistamiamme pannuja. Tästä lähtien tulemme käyttämään arjessa pääsääntöisesti paistinpannuna valurautaistapannua. Meillä on vielä joku hyvin vanha pannu, joka painaa paljon. En tiedä mistä sen olemme saaneet ja ikääkin kyseisellä pannulla on jo kiitettävästi varmaan yli 10 vuotta.

Mietityttää kovasti miten arjessa tuolla valurautapannulla pärjää. Tarttuuko kaikki siihen kiinni ja miten paisto ylipäätänsä onnistuu. Voin raportoida tästä kokemuksia lisää ja osittain olen hieman skeptinen tämän suhteen. Pakko silti antaa mahdollisuus!

EDELLISET OSTOLAKKO-POSTAUKSET LÖYDÄT

Ostolakko-avaintunnisteen alta

LISÄÄ EKOJUTTUJA LÖYDÄT INSTAGRAMISTANI

Seuraa  @roosablom

Ostolakkoa takana kuukausi

Tutut ja läheiset ovat kovasti kyselleet ostolakostamme. Monia tuntuu kiinnostavan miten oikein on mennyt. Olen saanut paljon kommentteja, kuten ”Noh, te ette siis aio ostaa vuoteen mitään vai.” ja ”Noh miten sun ostolakko on sujunut?”. Ihan hyvin, kiitos kysymästä. Ostolakkoa kohtaan tuntuu olevan paljon ennakkoluuloja ja kysymyksiä Itselleni tulee hieman flashback loppuraskauteen ja muutamaan kuukauteen vauvan syntymän jälkeen. Samoja kyseleviä kommentteja ja ihmetyksiä saatiin kestovaippailuun. Paitsi, että kestovaippailuun tuli myös lisäyksenä ”Joo kyllä mekin kokeiltiin ja nopeesti säkin tajuat, että se on tosi vaikeeta eikä kukaan halua ylimääräistä pyykkiä.” Lopputuloksena me täyskeltoiltiin ensimmäinen vuosi ja sen jälkeenkin parin kuukauden ”notkahdusta” lukuunottamatta. Poislukien päiväkodissa ovat käyttäneet lapsellamme kerttiksiä, mutta en laske sitä meidän kestovaippailuun.

Meidän perheen ostolakon säännöt voi lukea tästä postauksesta.

Miten ensimmäinen kuukausi ostolakkoa on sujunut?

Kirjoitin jo aiemmin miten ensimmäiset kaksi viikkoa olivat sujuneet. Ensimmäisen viikon aikana tein toistaiseksi ostolakon ainoan ostoksen. Ostin meidän lapselle Ruskovillan lapaset, mitä hän käyttää hanskojen alla. Taaperolla kun on aina sormet jäässä ennen. Nyt onneksi sormet ovat pysyneet lämpöisinä. ♥ Kerroin myös kokeilleeni ommella lapasia itse, mutta huonoin tuloksin.

Seuraavat kaksi viikkoa sujuikin ilman ostoja. Oikeastaan ostolakkoa on hankala muistaa. Tarkoitan sillä, että arki pyöri normaalisti eikä tehty mitään normaalista arjesta poikkeavaa. Tehtiin töitä, ulkoiltiin ja nähtiin kavereita. Arjessa muutenkin eletään ekologisesti eikä osteta mitään. Korjaaminen ja käytettyjen tavaroiden hankkiminen on ollut jo aiempina vuosina meille arkista ja sitä ollaan tehty nyttenkin. (Paitsi siis ostettu)

13. päivä – kestotalouspapereiden ompelua

Ompelin alku kuukaudesta ensimmäistä kertaa perheellemme kestotalouspapereita eli riepuja, kuten itse niitä kutsun. Pyykistä tuli lisää puhtaita harsoja, joten ompelin niitä lisää. Harsoista tehdyt kestotalouspaperit ovat huippuja! Ne ovat todella imukykyisiä ja käytännöllisiä. Ei olla niiden ompelun jälkeen enään käytetty edes talouspaperia. Kestotalouspapereille (värikoodattu) pyyhitään kaatuneet kauramaidot, niistetään nenä, pyyhitään kädet, siivotaan pissavahingot lattialta. Ne sopivat kaikkeen. Käytön jälkeen nakkaan pyykkikoriin ja pesen yleensä kestovaippojen kanssa 60-90 asteessa. Aikaisemmin en ole kokenut tarvetta kestotalouspapereille, mutta nyt niille on tullut käyttöä taaperon kanssa. Näyttäisi siltä, että talouspaperia ei enää meidän talouteen osteta.

22. päivä – perhekalenterin ostoaikeet

Jo vuoden vaihteessa tajusin, että meidän perhe tarvitsee perhekalenterin. Sellaisen mitä kaikilla perheillä on jääkaapin ovessa. Syy tähän on se, että meidän perheen menot ovat kaikki minun paperikalenterissa; miehen työt, mun työt, taaperon päiväkotiajat ja sen lisäksi kaikki muut menot kuten syntymäpäivät, hammaslääkärit, neuvolat jne. Kalenterini on siis ollut kirjaimellisesti täynnä. Olin päättänyt ostaa perhekalenterin.

Kävimme Prismassa ja etsimme kalenterihyllyltä perhekalenteria. Vaihtoehdothan olivat hyvin vähissä, kun vuosi oli jo vaihtunut. Halvimman järkevän kalenterin hinta oli 12,90€. Ei sinänsä paha, mutta mieskin totesi, että tee sellainen itse. Niin, mehän ollaan ostolakossa ja mä voin tehdä sellaisen itse. Miksi en tajunnut? (Koska äiti-aivojen kapasiteetti on vain rajallinen) Seuraavana päivänä ahersin koneella kalenteria ja tulostin muutaman ekan kuukauden jääkaappimme oveen. Meillä olikin sellainen jääkaappi-magneetti missä on klipsu. Sillä sai kalenterin näppärästi oveen. Ongelma ratkaistu ja perheen menojen organisointi helpottui huomattavasti.

26. päivä – Sain kaipaamani kauneustuotteen

Lähdettiin taaperon kansssa ystävälleni käymään, jonka kanssa meillä on samanikäiset lapset. Hauskaa, että asutaan molemmat samalla pienellä paikkakunnalla ja ollaan ns. samoissa työpiireissä mutta ei oltu tutustuttu aiemmin. Meidän tiet oli monta kertaa liipannut läheltä ja tunnetaan käytännössä samoja ihmisiä. Vasta raskausaikana tutustuttiin Facebookin kautta. No anyway! Oltiin kylässä ja ystäväni, joka työskentelee luonnonkosmetiikan parissa kysyi haluanko konjac-sienen. Ja halusinhan minä. (Annetaan välillä luonnonkosmetiikkaa puolin ja toisin jos ei itse tarvita jotain mitä ollaan saatu.) Itseasiassa konjac-sieni oli sellainen kauneustuote jota olin kaivannut ostolakon aikana. Käytän hyvin vähän ihonhoitotuotteita, mutta konjac-sieni lukeutuu käyttämiini. Aina kun iho tuntuu kuivalta, epäpuhtaalta tai muuten tunkkaiselta hieron kasvoja tällä ihme keksinnöllä. Ihoni voi aina selkeästi paremmin. Onni siis, että ystävä sattui juuri kysymään tarvetta tälle tietämättä asiasta. Ilman ostolakkoa olisin kyseisen tuotteen ostanut, mutta kuitenkaan en pidä sitä niin tärkeänä että olisin alkanut sitä kaikin keinoin metsästämään.

27. päivä – rintsikoiden korjaamista

Ei ole viikkoakaan, kun en jotain kotona korjaisi. Nyt sen vuoro oli rintsikat, joiden kaarituki oli tullut rintojen välistä keskeltä läpi. Kyseistä kohtaa ei pysty ompelemaan mitenkään. Korjasin rintsikat Vaatelaastarilla. Leikkasin sopivan kokoisen palan ja painelin haluttuun kohtaan. Painelin vielä noin minuutin kunnolla, varsinkin reunoilta laastaria. Koska rintsikat muutenkin olivat pääasiassa sävyltään mustat ja tummat, ei musta paikka näy juurikaan. Leikkasin vielä vaatelaastarin edestä hieman kaarevasti. Rintsikatkin saivat taas lisää käyttöaikaa pienellä ja nopealla korjaamisella, johon ei tarvittu edes ompelukonetta.

30. Päivä – löytyneitä tavaroita

Lapsen vaatteet – ne on ollut ainut asia joka on aiheuttanut aina välillä ostolakon aikana päänvaivaa. Mutta onneksi vain hetkittäin ja asiat on ratkennut kuin itsestään. Hankintalistalla on ollut toinen kypärämyssy sillä yleensä toinen on päiväkodissa ja kotiin tarvittiin toinen. Keksin sitten laittaa buffin kypärämyssymäisesti lapselle. Sehän toimi hyvin! Kypärämyssyn päällä on aina myös pipo joten tämä ratkaisu toimi hyvin. Hassua miten yleensä ongelmiin löytyvät ratkaisut ovat itsestäänselviä, vaikka heti ei tunnu siltä. Miten paljon sitä ajatteleekaan omassa päässään tietyn kuution sisällä asioita.

Toinen lapsen puuttuva asuste oli kurahanskat. Hänellä oli siis kahdet kurahanskat, mutta toiset hukkuivat päiväkodissa vuoden vaihteessa. Katselin säännöllisesti ”kenen nämä ovat” -koria ja molemmat hanskat oli nimetty. Pärjättiin hyvin vain yksillä kurahanskoilla ja ne olivat päiväkodissa. En jaksanut kauheasti nähdä vaivaa hanskojen etsimiseen kunnes yksi päivä päiväkodissa hoitaja kysyi ”Onko nämä kurahanskat teidän lapsen?”. Joo olivat ne ja nimikin niissä oli. Ongelma ratkesi kuin itsestään.

Ostolakon myötä olen myös alkanut muissakin kodin asioissa säästämään ja käyttämään loppuun, vaikka ne eivät olisi ostolakon piirissä. Käytän hiusten pesuun palashampoon kanssa diy hiushuuhdetta, joka sisältää omenaviinietikkaa. Omenaviinietikka oli loppunut, mutta kaapissa oli balsamietikkaa. Olin jostain lukenut ja muistelin, että ne olivat aikalailla sama asia. Tai ainakin jossain ruokaohjeissa pystyi käyttämään kumpaa vaan. Kokeilin siis käyttää balsamietikkaa myös hiuksiin ja se toimi! Hyvä sillä tuo purkki oli nököttänyt kaapissa jo hyvin pitkään.

31. päivä – askarteluja ja maalausta

Meillä oli tiedossa helmikuun alussa kahdet syntymäpäivä-juhlat lähipiirissä. Päätettiin taaperon kanssa askarrella yhdessä kortit (synttärisankarit olivat taaperon serkku ja pappa). Halusin ehdottomasti kokeilla ensimmäistä kertaa sormiväreillä maalaamista yhdessä. Olin jo aiemmin löytänyt hyvän ohjeen netistä. Sormiväreihin löytyi kaikki ainekset meidän keittiön kaapista sillä se tehtiin ruoka-aineista. Sormivärit on siis täysin myrkytön ja ei haittaa, vaikka väriä eksyisi vahingossa suuhun. Nämä itsetehdyt toimivat loistavasti ja väri tarttui hyvin paperiin. Maalailtiin yhdessä koko perhe ja taaperosta oli hauskaa sotkea väriä paperiin sormella. Olisin varmasti maalaillut ilman ostolakkoa itsetehdyillä sormiväreillä, mutta on hauska huomata kuinka paljon asioita ekologisuuden ”takia” jättää ostamatta arjessa. Se on positiivinen asia!

DIY Sormivärit blogipostaus julkaistaan blogissa 10.2.2020 – pysy kuulolla!

Saldo:

– pelihärveli (tuttu antoi ja toivon että lähtee myös nopeasti ulko-ovesta pois)

– konjac-sieni (saatu)

LUE MYÖS:

DIY myrkyttömät vesivärit

DIY kestohedelmäpussi

5 Tavaran karsimisen kompastuskiveja ja kuinka päästä niistä yli

LISÄÄ EKOJUTTUJA LÖYDÄT INSTAGRAMISTANI

Seuraa  @roosablom