Hae
Roosa Blom

Ekoperheet: nuuka ja ekologinen mummoni (UUSI SARJA!)

UUSI SARJA ALKAA!

Aloitan uuden postaussarjan, jossa esittelen erilaisia ekologisesti eläviä perheitä. Perheet voivat olla mitä vain yhdenhengen talouksista suurperheisiin. Ekologista elämää voi elää niin monella eri tavalla ja eri paikoissa niin kaupungin sykkeessä kuin maaseudun rauhassa. Toivon, että näistä postauksista löytyisi inspiraatiota muille. Esittelyitä julkaistaan aina kuukausittain.

***

Esittelyssä NUUKA JA EKOLOGINEN mummoni

Ensimmäisenä esittelyssä on oma mummoni ja on 77 vuotias. Hän asuu Keski-Suomessa pienellä paikkakunnalla. Kesäisin hän asuu mökillä ja talvella kerrostaloasunnossaan paikkakunnan keskustassa.

 

Miten kiinnostuit ekologisuudesta?

Olen nuuka ihminen! En halua tuhlata ruokaa tai vaatteita. En ajattele, että olen ekologinen. Olen sota-ajan lapsi ja kotonani oli nuukaa. Nuukuus on varmasti tullut jo äidinmaidossa. Kotonamme ei ollut köyhää. Kyllä ruokaa aina riitti muttei kuitenkaan pröystäilty. Maaseudulla oli järvi vieressä, josta tuli kalaa. Kotona oli lehmiä, sika ja kanoja sekä viljeltiin ruokaa. Marjoja noukittiin niin paljon, että niitä myytiinkin. Maitoa myös myytiin ja siitä sai rahaa. Maitorahoilla käytiin kaupassa. Kaupasta ei ostettu kuin kahvia, sokeria ja suolaa. Vaatteita ja lankoja ostettiin joskus ja langoistä kudottiin kintaita. Kauppa oli kaukana ja siellä käytiin vain harvoin. Varmaankin kerran kuukaudessa.

 

EKOloginen arki

En koskaan heitä ruokaa roskiin. Sen täytyy olla sitten niin homeessa tai syömäkelvoton, että heitän. Juon samasta mukista koko päivän ja tiskaan sitten illalla. Tiskiä tulee niin vähän, että tiskaan aina käsin. Käytän tosi harvoin astianpesukonetta. Jos teen uunissa ruokaa niin samalla, kun lämmitän sitä niin teen monta eri ruokaa. Viimeksi kun tein kinkkukiusausta tein samalla myös uunipuuroa. Pyykkikonetta en odota, että pyykkiä tulee koneellinen, koska yhdeltä ihmiseltä tulee niin vähän pyykkiä. Olen katsonut mainoksia ja miettinyt värinkerääjäliinan kokeilemista jotta voisi pestä kaikenväriset sekaisin. Ostin myös kaupasta ekaa kertaa pyykkietikkaa kokeiluun. Kyllä se on hyvä eikä haise pyykit yhtään etikalle.

En lorota vettä turhaan vaan suihkussa pesen itseni ja en seisoskele ylimääräisiä. En myöskään polta valoja turhaan. Aina kun muistan kokeilen puhdistaa soodalla. Sokeripalaa käytän hellan ja uuniluukun puhdistamiseen. Ikkunat olen aina pessyt etikkavedellä.

 

Ostan vain välttämättömät

En koskaan osta muuta kuin ruokaa ja välttämättömiä tavaroita kuten pesuaineita. Kahvia ostan vaikka se onkin epäekologista. Kyllä kahvia pitää saada vaikka maailman toiselta laidalta lentokoneella!

En meikkaa tai värjää hiuksiani. Enkä ole koskaan värjännyt, joskus ottanut permanentin. Parturissa käyn tukkaani leikkuuttamassa. Talvisin uimahalli kuivattaa ihoa niin pahasti, että joudun käyttämään vartalovoiteita.

Kirpputoreilla käyn katselemassa mutten koskaan osta. Vaatteita ostan vain pakonedestä ja en pidä siitä yhtään. Uutana ostan ainoastaan tavaroita jos jotain särkyy. Kestävyys on tärkeä kriteeri ja kotimaisuus. Kotimaiset ovat yleensä kestävämpiä. Pankissa sanoivat, että pitäisi vaihtaa puhelinta, että saisi sen jonkun tunnusluku-sovelluksen. Mutten sen tähen puhelinta meinaa vaihtaa. Käytössäni on edelleen Nokia 3310, joka on ollut toimiva jo 18 vuotta. Putkitelkkarikin löytyy. Läppäri on aika uusi jonka ostin puoli vuotta sitten. Jos televisio tai puhelin hajoasisi ostain uuden tilalle.

 

KESÄT LÄHES OMAVARAISESTI MÖKILLÄ

Ruokakaupassa olen ottanut oman kauppakassin jo aina ennen kuin tämä ekohössötys on alkanut. Hedelmille otan biopussin, jota käytän biojätteelle. Kaupassa ostan kotimaista jos on saatavilla. Lihat ja kalat ostan punalaputettuja jos tiedän että olen tekemässä ruokaa tänään tai seuraavana päivänä. Jos sattuu, etten teekkään niin laitan pakkaseen.

Kasvatan itse porkkanat, perunat ja juurekset kesäisin mökillä. Kasvihuoneessa kasvatan myös tomaatteja, kurkkuja ja millon mitäkin. Tomaatintaimetkin kasvatan itse. Syön kasvattamiani juureksia ja vihanneksi niin pitkälle aina kun piisaa. Ne eivät riitä koko talveksi. Lisäksi marjastan ja sienestän syksyisin. On helppo mennä aina tuttuihin omiin marjapaikkoihin. Kesällä kalastan myös katiskoilla. Keväisin pistän kepillä katiskat vaan lähelle rantaan ja nostan pois, kun hauet on kutimassa rannassa. Kesällä en syö juuri ollenkaan lihaa vaan pelkkää itsepyydettyä kalaa.

Heti kun kelit sallivat lähden asumaan taas mökille ja olen siellä syksyyn asti, kunnes on palattava koppiini eli kerrostaloasuntooni. Vaikka asunto on viihtyisä, lähellä palveluita ja ystäviäni viihdyn mökillä luonnonhelmassa parhaiten. Viime kesänä poistuin mökilta vain muutaman kerran. Vielä pari vuotta sitten ajoin omalla autollani, muttei poikani ole sitä enään katsastunut. Hän tuo ruokaa sitten tullessaan kun tulevat mökille. Autoni on vanha vuoden 1988 Mazda. Autolla ei ole ajattu vielä edes 20 000 km eikä siihen ole koskaan vaihdettu renkaita. Kun siirryin ajamaan vain kesäisin nypittiin talvirenkaista nastat irti ja vaihdettiin kesärenkaiksi. Kuulemma jos autolla nyt meinaisi ajaa pitäisi uudet renkaat ostaa. Auto on rekisterissä, mutta seisonnassa. Odottelee lapsenlapsille harjoitteluautoksi. Ennen ajoin kesällä mökiltä kauppaan ja takaisin noin 25km suuntaansa ja kilometrejä ei kertynyt kuin 500 vuodessa.

 

EkoLOGINEN vinkkini muille

Lopettaa turhan ostelu. Jos ei tarvita, ei osteta.

***

Kiitos mummolleni haastattelusta! On aina hauska jutella kaikenlaista yhdessä.

Tämä oli ensimmäinen blogiini koskaan tekemä haastatteluartikkeli. Kommentoi siis tykkäsitkö ja mitä voisi parantaa. Sekä tietenkin ketä somettajia, bloggaajia tai muita henkilöitä pitäisi ehdottomasti haastatella.