Minimalistinen kenkäkokoelma

Viime aikoina olen törmännyt useampaan kenkäpostaukseen ja siitä inspiroituneena ajattelin esitellä oman kenkäkokoelmani. Tykkään lukea muiden kirjoituksia missä he esittelevät milloin mitäkin tavaraa mitä omistavat. Ne ovat inspiroivia ja on mielenkiintoista katsoa mitä muut tarvitsevat tai eivät tarvitse.

Koen, että minulla on kenkiä tarpeeksi ja käytän kaikkia kenkiäni. Kokonaisuudessaan laskin, että minulla on 15 paria kenkiä. Näistä voisin karsia kolme paria, joita käytän vähemmän. Mutta en halua tai koe toistaiseksi tarvetta. Se onko tämä lukema paljon vai vähän riippuu varmasti henkilöstä. Itselleni tämä on ehkä jopa paljon. Kuvittelisin pärjääväni vähemmälläkin määrällä, jos jokainen kenkäpari on sellainen jota rakastan palavasti. Toistaiseksi kuitenkin tämä määrä on tuntunut hyvältä, koska käytän kaikkia aktiivisesti.

Olen karsinut viimeisen parin vuoden aikana kenkäkaapista noin 10 paria kenkiä. Osan sen takia, etten käyttänyt niitä. Kahdet Pradan kengät, yhdet todella kauniit lasi-kiilakorkoiset nilkkurit H&M x Maison Martin Margiela -mallistosta sekä super mageat Jeffrey Campellin korkokengät, jossa ei ole kantapään alla korkoa ollenkaan (Kyllä! Ja ne oli todella helpot kävellä) jouduin laittamaan myyntiin sillä jalka muuttui raskausaikana sen verran, että ne olivat hieman pienet ja puristavat. Harmitti todella paljon.

Kenkäkokoelma: Nilkkurit ja saapikkaat

Redshoe ylipolven korolliset saapikkaat

Minna Parikka korottomat nilkkurit

Minna Parikka korolliset nilkkurit

Redshoen ylipolven saapikkaat ovat joustavaa stretch-kangasta. Joten nämä mahtuvat kaikkien pohkeista. Tykkään käyttää näitä mekkojen kanssa ja käydessäni ulkona. (Ps. Redshoe on todella hyvä kenkäkauppa Helsingissä. Kannattaa ehdottomasti käydä!) Kultaiset korot ovat kiva yksityiskohta. Nämä kengät ovat noin 4 vuotta vanhat.

Minna Parikan korottomat nilkkurit pupunkorvilla ovat omat everyday shoes. Käytän niitä ympäri vuoden. Nahkakengät ovat lämpöiset talvella ja käytännölliset myös kesällä. Nahka myös kestää vettä, joten ne eivät ota itseensä myöskään sade- ja loskakeleillä. Olen käyttänyt kenkiä niin leikkipuistossa hiekkalaatikolla kuin kaupungissa. Talveksi minun on pitänyt vielä teettää kumipohjat, mutta en ole saanut aikaiseksi. Käytän kenkiä niin usein, etten kerkeä viemään niitä suutarille. Nämä kengät ovat olleet käytössä nyt melkein 3 vuotta ympäri vuoden ja ovat edelleen todella hyvässä kunnossa.

Minna Parikan korolliset nilkkurit ovat myöskin nahkaa. Ne ovat ensimmäiset parikkani ja ostin ne aikanaan alesta. Todella kivat perus korolliset nilkkurit. Arjessa en jaksa käyttää korkoa käytännöllisyyden takia, mutta laitan nämä jalkaani jos on lähdössä ulos tai kaupungille. Näillä jaksaa myös tanssia koko illan. Olen teettänyt näihin erilliset kumipohjat, joten nämä eivät ole yhtään liukkaat talvella. En muista koska nämä olen ostanut, mutta muistaakseni 5-6 vuotta sitten.

Kenkäkokoelma: Talvi ja välikausi

Kumisaappaat

Tennareiden näköiset huopikkaat

Huopikkaat karvareunalla

Dr. Martens valkoiset maiharit

Kumisaappaat olen ostanut käytettynä kaveriltani noin vuosi sitten. Käytän kumppareita arkena aina kun keli on plussalla myös talvisin. Ne on helppo kiskaista jalkaan kauppaan mennessä, lapsen kanssa ulkoillessa tai viedessä päiväkotiin.

Lahtisen huopikkaat, jotka näyttävät tennareilta. Näitä moni luulee tennareiksi eikä tajua, että ne ovat huopikkaat. Näissä jalat pysyvät lämpöisenä myös 30 asteen pakkasilla ja lisään sillon vain nilkkavillasukat. Tykkään näistä sillä ne ovat erilaiset kuin perinteiset huopikkaat. Koska liikun arkena taaperon kanssa yleensä heitän karvareunaiset huopikkaat jalkaani sillä olen hieman laiska solmimaan kengännauhoja. Muistaakseni olen ostanut nämä 5-6 vuotta sitten.

Lahtisen huopikkaat karvareunalla olen ostanut suoraa Lahtisen huopatehtaalta Jämsästä. Kuten kumpparit niin huopikkaita käytän samaan tarkoitukseen paitsi, että kiskaisen ne jalkaan pakkasella. Kumpparit ja huopikkaat ovat eteisessä talvella molemmat ja vuorottelen niitä kelin mukaan. Huopikkaat ovat myös super lämpöiset ja vasta kovilla pakkasilla lisään villasukat. Ikinä ei varpaita palele. Nämä taitavat olla myös joku 8-9 vuotta vanhat.

Dr. Martensin valkoiset maiharit. Sain nämä toiveestani joululahjaksi, kun olin 16-vuotias (vai 17?). Eli siitä onkin jo se 8-9 vuotta aikaa. Välillä on ollut taukoa ja olen käyttänyt näitä vähemmän. Olenkin harkinnut kenkien myymistä, mutta en ole varma haluanko myydä näitä.

Kenkäkokoelma: Kesäkengät

Mustat ballerinat

Ruskeat sandaalit

Minna Parikka kukkakuosiset tennarit

Minna Parikka satiiniset fliplopit

Musta ballerinat olen ostanut käytettynä kaveriltani. Ne ovat perus kivat kengät, joita kesällä tulee käytettyä. Itselleni ne kuuluvat kenkäkaapin must-tuotteisiin. Loaferit ovat malliltaan mielestäni kivat. Haaveilin myös jossain vaiheessa Pradan vastaavista, mutta nämä omistamani keinomokkaiset ovat myös kivat.

Ruskeat sandaalit ovat lähemmäs 10 vuotta vanhat. Muistaakseni olen ostanut ne jostain kenkäkaupasta Ideaparkista aikanaan. Näitä ei tule kyllä käytetty juuri koskaan (ja olivatkin hautautuneet laatikon pohjalle). Aion käyttää nämä kengät loppuun, mutta vastaavia en kyllä kaipaa toisia.

Minna Parikan kukkakuosiset tennarit on mun yhdet lempparikengät. Aina, kun laitan ne jalkaani tekisi mieli juosta ja hypähdellä ulkona. Suurinosa kengistäni on mustia ja mustat kengät ovatkin helppo valinta ja sopivat usein kaikkeen. Mutta ei kaiken kuulu olla helppoa ja tylsää – kuten ei kenkienkään. Koska vaatekaappini koostuu todella paljon oman värimaailmani (kevät) väreistä; keltaista ja vaaleanpunaista, niin nämä kengät sopivat monen mekkoni kanssa. Kengät saavat myös aina ihastusta osakseen, kun niitä käytän. Olen ostanut nämö käytettynä huhtikuussa 2017 ja olivat lähes käyttämättömät. Vaikka nämä ovat kangaskengät niin tennareiden sisäpinta on nahkaa. Nämä pysyvät paremmin muodossa, kuin esimerkiksi Converset, joita olen kuluttanut monia pareja.

Minna Parikan satiiniset fliplopit ovat kenkäkaappini toisiksi uusin tulokas. Katselin näitä kenkiä, kun ne tulivat myyntiin mutten ostanut. Kerran meinasin jo ostaa kun tulivat aleen, mutta päädyin silti jättämään ostamatta. Lopulta sattumalta löysin kengät juuri haluamassani värissä ja omassa koossani käytettynä viime vuonna. Kengät olivat lähes käyttämättömät. Rakastan näitä kenkiä ja nämä ovat ihanat kesäkengät. Sopivat arkeen ja juhlaan. Satiini ei ole niin arka materiaali kuin voisi luulla ja itse ajattelen kuitenkin kenkieni olevan käyttötavaraa. Siksi en säästele niitä kaapissa liikaa.

Kenkäkokoelma: Juhlakengät

Minna Parikka mustat avokkaat

Omistan vain yhdet juhlakorkokengät ja ne ovat nämä Minna Parikan mustat avokkaat. En tykkää juurikaan käyttää piikkikorkoisia kenkiä. Nämä ovat kuitenkin myös yksi kenkäkaapin must-tuotteista ja käytän näitä aina juhlissa. Olen ostanut nämä elokuussa 2016 ja käyttänyt monien juhlien lisäksi myös omissa häissäni.

Kenkäkaappi-esittelystä varmasti on huomannut, että rakastan Minna Parikan kenkiä. Ne ovat niin omaa tyyliäni. Tyylikkäät, persoonalliset ja leikkisät. Tykkään itse pukeutumisessa todella klassisesta tyylistä, mutta ripauksella jotain jujua. Kaverini sanoin ”Niin hienoja juttuja, ettei kukaan muu uskaltais pukea päällensä”. Sama pätee kenkiin. Arjessa kuitenkin yleensä päädyn aika perus juttuihin.

Kenkäkokoelma: Urheilukengät & muut

Crocsit

Lenkkarit

Salikengät

Ensimmäisenä nämä ei kovin kauniit kengät; crocsit. Taitavat olla reilusti yli 10 vuotta vanhat. Käytän näitä rantasaunalle mennessä, kesällä potkaisen pihalle mennessä ja monissa muissa tilanteissa. Kengät ovat saaneet maaliroiskeita sillä käytin niitä kesällä, kun maalasimme taloamme. Rumat kengät, mutta käytännölliset. En ostaisi, jos en omistaisi. Käytän näitä silti paljon ja maalla asuessa tulee käytettyä omassa pihassa paljon.

Urheilu ei ole asia mihin haluan panostaa. Omistamani lenkkarit on varmaan 10 vuotta vanhat, mutta eivät päädy kovin usein jalkaan. Oikeastaan vain jos lähden juoksulenkille eli muutaman kerran vuodessa. Yhdessä vaiheessa pesin nämä koneessa ja käytin pelkästään salikenkinä. Mutta PT:n suosituksesta hankin salille tasapohjaiset kengät.

Toiset urheilukenkäni ovat siis salikengät, joita käytän useamman kerran kuukaudessa. Aina, kun treenaan salilla. Nämä taitavat olla noin vuoden vanhat. Salikengiksi ostin vain jotkut perus kengät mitkä löysin sopivaan hintaan. Täytyy myöntää, etten kiinnittänyt ekologisuuteen tai eettisyyteen huomiota. Ja se on harvinaista minulta. Käytän nämä varmasti loppuun sillä treenivaatteet eivät ole asia mihin haluaisin laittaa rahaa ja ne käytän aina loppuun. Seuraavalla kerralla kiinnittäisin enemmän huomiota ekologisuuteen.

Siinä olikin kaikki kenkäni. Mitä kenkiä ja paljon sinä omistat?

LUE MYÖS:

5 tavaran karsimisen kompastuskiveä ja kuinka päästä niistä yli

Mitä olen myynyt tonnilla kotoamme pois?

SEURAA SOMESSA!

Instagramissa @roosablom

Tykkää myös Facebookissa

Miltä ostolakko on tuntunut nämä ensimmäiset kuukaudet? Ihan tavalliselta elämältä. Kuten aiemminkin olen sanonut niin ollaan elettyä arkea, kuten ennenkin. Korjataan paljon muutenkin asioita eikä osteta tavaraa ekologisista syistä. Ostolakko ei pääsääntöisesti ole arjessamme näkynyt.

Tuntuu, että tämä vuosi on hurahtanut kovaa vauhtia eteenpäin, vaikka toisaalta tuntuu, että uudesta vuodesta on ikuisuus. Nyt alkuvuodesta on tapahtunut yksi ihan mieletön asia, josta olisin ollut valmis maksamaan paljon rahaa, jos sen olisi rahalla saanut. Nimittäin kunnon yöunet! Meidän lapsi ei ole koko 1,5-vuoden aikana nukkunut kertaakaan kokonaista yötä. Pidettiin neljä epäonnistunutta unikoulua ja oltiin koko perhe todella väsyneitä. Ennen hyvä yö tarkoitti sitä, että lapsi heräsi vain kaksi kertaa. Tänä vuonna kuitenkin ollaan saatu nauttia noin 10 kokonaista yötä! Tuntuu ihan eri ihmiseltä, kun saa taas nukkua ja on voimavaroja enemmän.

Mutta mitä tulee ostolakkoon ja helmikuuhun ylipäätänsä – se on tuntunut hyvin tavalliselta kuukaudelta. Ollaan eletty ihan meidän tavallista arkea. Arkisin piirtelty ja leikitty paljon. Rakennettu temppuratoja sisälle, tehty maja keittiön kulmakaappiin ja ulkona heitelty käpyjä. Taapero harjoitteli myös ajamaan potkupyörällään. Käytiin risteilyllä ja yhtenä sunnuntaina istuin 5 tuntia ensiavussa, kun jalkani revähti. (Nyt odotan magneettikuvausten tuloksia)

Päivä 35 – viimeinen talouspaperirulla loppui

Kuun alussa tapahtui jotain, nimittäin viimeinen talouspaperirulla loppui. Emme ole ostaneet lisää loppuneen tilalle. Ompelin kestotalouspapereita jo alkuvuodesta enkä ole kertaakaan kaivannut talouspaperia sen loputtua. Olimme helmikuun lopussa retkellä laavulla, jossa pärjättiin hyvin ilman talouspaperia. Oli aivan ihana sää ja potkukelkkailtiin järven jäätä pitkin läheiseen saareen laavulle syömään eväitä. Mukana oli sanomalehteä, joka toimi sytykkeenä, istuma-alustana ja kääräistiin siihen myös makkarat. (Itsehän en syö makkaraa, mutta paistoin muita eväitä nuotiolla itselle.) Lisäksi olin ottanut kestotalouspaperin mukaan jolla pystyi pyyhkimään taaperon suun ja niistämään nenän.

Päivä 44 – Lahjakortin käyttö

Olin merkannut itselleni ostolakon sääntöihin, että jo olemassa olevat lahjakortit saa käyttää loppuun. Olisihan se järjetöntä, että sadan euron lahjakortin antaisi vain vanhentua. Itselläni oli House of Organicille 100€ lahjakortti, jonka käytin helmikuussa. (Lahjakortti oli henkilökohtainen joten sitä ei pystynyt myymään) Olin kirjoitellut kännykkään aina välillä asioita mitä tarvitsisi tai kannattaisi ostaa. Yritin miettiä järkevästi koko loppuvuoden kannalta.

Päädyin lopulta tilaamaan Ecoverin astianpesutabletteja 70kpl -laatikon (näistä riittää puolikas, joten yhteensä 140 pesukertaa). Ecoverin ecosert-sertifioidut tabletit ovat itselleni uusi tuttavuus, vaikka olenkin jo vuosia sitten käyttänyt Ecoverin astianpesutabletteja. Kuitenkin Ecover teki uudistuksen, jonka myötä ennen käyttämäni tabletit eivät olleet enää ekologisia. He ovat kuitenkin tuoneet markkinoille myös tämän ecosert-sertifioidun sarjan myös.

Lisäksi tilauksessani oli meikkivoide, kaksi ripsaria ja 2 bambuhammasharjaa. Meikkaaminen on itselleni tärkeää. Siitä en oikein ole valmis luopumaan. Meikkaan 1-2 päivänä viikossa ja muut päivät kuljen ilman meikkiä. Työskentelen kotona pääasiassa joten niinä päivinä en meikkaa. Meikkiäkin siis kuluu vähemmän. Mutta aion jatkossakin mennä työtapaamisiin meikattuna ja samoin erilaiset kuvaukset. Yritän silti pitää meikin käytön suhteellisen vähäisenä.

Päivä 49 – Ostolakon sääntöjen muutos

Ostolakko on kohdannut ensimmäisen vastoinkäymisen jonka takia jouduin tekemään ison päätöksen. Päädyin nyt lopulta muuttaman ostolakon sääntöjä hieman. Otan lapsemme pois ostolakosta. On joitakin hankintoja mitä täytyy lapselle tehdä ja tällä hetkellä voimavarat ei riitä siihen, että lapsi on myös ostolakossa. Hankimme tässä kuussa lapselle toiset ulkokengät. Mitään älyttömyyksiä en tule hankkimaan ja edelleen harkitsen todella paljon aina ostoksia, mutta lapsen kanssa tilanteet tulevat niin nopeasti ja ennakointi on vaikeaa. Nyt lapsella alkaa jäädä yövaatteet pieneksi, joten tarkoitus on käydä ensin isovanhempien alakerrassa katsomassa mitä sieltä löytyy.

Miehen vanhempien alakerrassa pidetään ”kierrätyskeskusta” perheen kesken lastentavaroista. Sinne miehen sisarukset ovat tuoneet pieneksi jääneitä hyväkuntoisia lastenvaatteita ja tarvikkeita. Alakerrasta voi sitten jokainen käydä hakemassa ja ottamassa mitä aina tarvitsee ja tuoda tullessaan. Osan lapsen vaatteista olen sieltä ottanut, mutta hieman täytyy täydentää vaatekaappia kirpputoreilta. Käyn siis ensin katsomassa mitä sieltä löytyy.

Päivä 53 – mistä lisää sukkia?!

Aloin katsoa sukkatilannettani huolestuneena. Korjaan perheemme sukkia. Aina pesun jälkeen tarkistan ennen kaappiin laittoa onko niissä reikiä, jotka korjaan heti. Kuitenkin aloin hieman huolestumaan sillä en ole varma riittävätkö sukkani koko vuodeksi. Toistaiseksi tilanne on vielä ihan ok. Olen myös alkanut kotona käyttämään villasukkia ja ”säästelemään” tavallisia sukkiani. Ja miksi ei. Villasukat on myös helpompi korjata. Käytän aina vain mustia nilkkasukkia. Näin kaikki sukat sopivat keskenään yhteen eikä ole ongelmaa parittomien sukkien kanssa.

Nyt vain mietin, että miten ostolakon aikana saisin lisää sukkia? Ostolakko on pakottanut itseni pois mukavuusalueelta ja etsimään ratkaisuja arkisiinkin asioihin, jotka ennen olivat itsestään selviä. En ole vielä keksinyt ratkaisua ja en kyllä hirveästi ole asian eteen tehnyt. Seuraavaksi varmaan googlettelen taas jotain ”diy socks” tai muuta vastaavaa etsien ratkaisua. Kerro siis kommenteissa jos sulla on jotain hyviä ideoita!

Päivä 57 – Siirtyminen valurautapannuun

Koin loppukuusta ahaa-elämyksen. Tajusin, että voin käyttää meidän isoa valurautapataa kuin tavallista kattilaa. Olin tekemässä ison kattilallisen keittoa ja usein meidän isoimmatkin perunakattilat tuppaavat olemaan liian pieniä. Kuitenkin haluan, että koko perhe söisi samaa ruokaa 2-3 ateriaa. Usein olen käyttänyt valurautapataa vain uunissa tehdessäni pataruokia. Tällä kertaa kuitenkin käytin sitä sähköhellalla, kuten tavallista kattilaa. Tuntui niin hyvältä keksiä tälle myös lisää käyttöä, vaikka toisaalta tuntui todella tyhmältä että miksi en ole aiemmin tajunnut.

Meidän perhe on siirtymässä nyt melkein kokonaan valurautaisten tuotteiden käyttöön nimittäin iso teflonpintainen paistinpannumme tuli tiensä päähän. Meillä on vielä pieni teflon-paistinpannu sekä lettupannu. Mies oli jo hankkimassa uutta paistinpannua, mutta suostui ostolakon myötä käyttämään jo omistamiamme pannuja. Tästä lähtien tulemme käyttämään arjessa pääsääntöisesti paistinpannuna valurautaistapannua. Meillä on vielä joku hyvin vanha pannu, joka painaa paljon. En tiedä mistä sen olemme saaneet ja ikääkin kyseisellä pannulla on jo kiitettävästi varmaan yli 10 vuotta.

Mietityttää kovasti miten arjessa tuolla valurautapannulla pärjää. Tarttuuko kaikki siihen kiinni ja miten paisto ylipäätänsä onnistuu. Voin raportoida tästä kokemuksia lisää ja osittain olen hieman skeptinen tämän suhteen. Pakko silti antaa mahdollisuus!

EDELLISET OSTOLAKKO-POSTAUKSET LÖYDÄT

Ostolakko-avaintunnisteen alta

LISÄÄ EKOJUTTUJA LÖYDÄT INSTAGRAMISTANI

Seuraa  @roosablom