Herkuttelijan helmet – päiväretki Pälkäneellä & Kangasalla

Päivä Pälkäneellä ja Kangasalla

Vietettiin sunnuntaina ihana päivä oman perheen kesken ja kierreltiin omassa kunnassa Pälkäneellä sekä naapuri kaupungissa Kangasalla. Pälkäneen kunta kutsui meidät mukaan Paras Pari Pirkanmaalla -kampanjaan, jossa kiersimme Herkuttelijan helmet -reitin. Reittejä on myös esimerkiksi Lapsiperheiden suosikit, Kulttuurin kuluttajan päiväretki, Luontevasti Luonnossa ja Pyöräilijän aktiiviloma. Reitit voi käydä kokonaan tai vain poimia sieltä omat suosikit.

Ensimmäisenä Laitikkalan makukylä

Oikeasti Herkuttelijan helmet -kierros alkaa Kangasalan torin kahviosta, jossa nautitaan torikahvit tuoreen munkin kera. Valitettavasti kahvio ei ollut auki sunnuntaina, kun olimme kierroksella. Aloitimme siis ensin viimeisestä kohteesta eli Laitikkalan makukylästä. Asumme lähellä Laitikkalaa, joten se oli myös matkan kannalta meille järkevä.

Suttisen tila (Pälkäne)

Ensimmäisenä menimme Pälkäneellä sijaitsevalle Suttisen marja- ja vihannestilalle jätskille ja kahville. Viimeksi, kun kävimme toukokuussa ei ollut jätskikiska vielä auki, mutta nyt vihdoin oli. Oma suosikkini on mariannepehmis ja mies valitsi mustikkasorbetin. Valittavana on myös vegaanisia vaihtoehtoja. Käymme Suttisen tilalla kesällä lähes viikottain ja teemme ruokaostokset tilapuodista.

Suttisen tila on lähellä meidän kotia ja ihana paikka, joten siksi vierailemme siellä kesällä usein. Pihapiirissä on myös eläimiä, joita taapero haluaa käydä katsomassa. Viimeksi näimme hevosia ja pupun. Pupukin oli uskaltautunut ulos kopistaan pihalle pomppimaan sillä toukokuussa se vielä ujosteli ja pysyi kopissa piilossa, ettemme häntä nähneet. Ulkona on myös lapsille keppihevosrata ja lainakeppareita. Leikkipaikka taas oli valitettavasti tältä kesältä suljettu. Tekemistä ja nähtävää siis riittää!

Suttisen tilan valikoima kasvaa kesän aikana sitä mukaan, kun kasvikset ja marjat kypsyvät. Valikoimissa on paljon kasviksia, marjoja, paikallisia juustoja ja maitotuotteita Heikkilän juustolasta, erilaisia leipiä ja muita tuotteita. Kaikki on tietenkin kotimaista ja mahdollisimman läheltä. Valikoimissa on myös mun suosikkiherkkuja kuten Kolmen Kaverin jäätelöitä ja Happyfood&peoplen falafel-pötköjä. Tällä kertaa nappasin koriin kasviksia, sipuleita, Rönnvikin tilan saaristolaisleipää, Heikkilän juustolalta eri juustoja, jukurttia ja valkosipulilevitettä ja falafel-pötköjä.

Suttisen tilan pihapiiri on todella idyllinen ja viihtyisä. Ensimmäisen kerran, kun kävimme Suttisella ensimmäinen ajatukseni oli, että vau. Paikka vaikuttaa just sellaiselta miltä kuvittelisi ja haluaisi jokaisen tilapuodin olevan. Kuvat yläpuolella varmasti kertovat jo paljon, joten minun ei tarvitse enempää paikkaa kehua. Yksi kiva asia Pälkäneellä on hyvin elinvoimainen maatalous ja täällä on paljon lähiruokaa.

Katajan liha & Kesänmaku -myymälä (Pälkäne)

Suttisen tilan melkein vieressä, tien toisella puolella on Kesänmaku -myymälä ja Katajan liha. Kesänmaku on omasta mielestäni söpö pälkäneellä sijaitseva pieni kyläkauppa, jossa kaikki lihatuotteet ostetaan lihatiskistä. Tuotteiden laadusta vastaa maatilan lihamestari Kari Kataja. Raaka-aineena on aina 100% kotimainen liha. Tiskissä löytyy perinteisen possun ja nauden lisäksi myös ajoittain hevosenlihaa.

Valikoimassa on lihan lisäksi myös peruselintarvikkeita kuten kasviksia, munia, maitoja, lähituotettua tuoretta leipää, erilaisia perussäilykkeitä kuten ketsuppia ja ananasta. Myymälässä on myös pieni kahvio, jossa voi nauttia kahvikupposen tai ostaa matkamuistoja.

Instagramissa pidempään seuranneet tietävät, että käymme Katajan lihassa myös kesällä sekä jouluna. Jo kahtena jouluna peräkkäin olemme ostaneet joulukinkun seuraa Katajan lihasta. On muuten ollut paljon kivempi kun jouluna ei olla käyty ollenkaan Prismassa tai isommisa kaupoissa vaan kierretty ostamassa ruuat pienemmistä paikallisista kaupoista. Katajan lihankin pieni myymälä oli aivan täynnä joulun alla, mutta tunnelma oli kiireetön. Paikalla oli myös viihdyttämässä paikallinen kitaristi, joka lauleli erilaisia lauluja hämä-hämähäkistä tunnetumpiin lauluihin. Kesällä haemme herkut grilliin suoraa täältä ja kyllä makkaratkin maistuvat täysin erille kuin perus marketista ostettuna. Aiomme mennä taas ennen juhannusta ostamaan vielä juhannuksen ruuat täältä.

Ravintola Paakari (Kangasala)

Laitikkalan makukylän jälkeen tiputettiin meidän ostokset kotiin ja jatkettiin matkaa Kangasalle. Mentiin syömään Ravintola Paakariin. En ollut aiemmin kuullut kyseistä ravintolasta enkä olisi osannut edes tajuta etsiä hieman parempaa ravintola Kangasalta. Oli kuitenkin kiva, että tämän yhteistyön myötä päästiin tutustumaan tähän ravintolaan. Ravintola Paakari yllätti meidät todella positiivisesti. Tykätään syödä paljon ulkona ja arvostetaan hyvää ruokaa. Ravintola sijaitsee ihan Kangasalan keskustassa vanhassa postitalossa, josta näkyy upeat Ukkijärven maisemat. Rakennuksessa toimii ravintola Paakarin lisäksi myös heidän konditoria. Ravintola sijaitsee rakennuksen yläpihalla, joka on hieman sisäpihamainen ja erittäin tunnelmallinen ja intiimi. Tykkäsin tunnelmasta ja sää suosi meitä, joten ulkona oli mukava syödä.

Ravintola Paakari on Chaine des Rotisseurs -kilvillä palkittu ravintola. Ravintola on myös palkittu 50. parhaan ravintolan sijalle 39. vuonna 2019 ja sijalle 33. vuonna 2020. Enkä yhtään ihmettele. Ravintolassa tarjoillaan puhtaita ja selkeitä makuja sesongin antimista ja lähituottajien raaka-aineista.

Valitsimme menusta alku- ja pääruuat sillä olimme menossa syömään jälkiruuat muualle. Alkuruuaksi valitsimme Toast Skagen ja muikunmäti -annokset. Pääruokina oli päivän kala sekä ylikypsää karitsaa ja kevätkaalia. Taapero sai päivän kala -annoksen lasten koossa (kuvissa) ja hän söi kaiken kalan ja muutenkin annos maistui hänelle, kuten myös meille aikuisille. Sunnuntaina kalana oli kuhaa. Kalat tulevat Längelmävedestä ja Mallasvedestä paikallisilta pieniltä kalastajilta. Juteltuamme saimme kuulla, että annos on aina nimeltään ”Päivän kala” sillä kalastajat tuovat aamulla kalat ja ei koskaan tiedä paljonko ja mitä kaloja on tulossa. Karitsan liha tulee Aholan lammastilalta, myöskin ihan läheltä. Mietimme, että paikka olisi todella kiva viettää myös juhlia kuten esimerkiksi pieniä häitä ja ehdottomasti tulemme syömään myös uudestaan. Todella positiivinen yllätys ja kiva, kun läheltä löytyy uusia ruokapaikkoja.

Kulttuurikierros Kangasalla

Ruuan jälkeen kävimme pienen kävelykierroksen Kangasalan keskustassa. Aloitimme kierroksen ravintola Paakarista sillä vanha postitalo oli yksi kulttuurikierroksen nähtävyyksistä. Postitalolta oli matkaa kirkolle ja hautausmaalle parisataa metriä ja matkalla on Emil Kaupin muistomerkki sekä vanha kirjakauppa. Olenkin useasti ihastellut kyseistä rakennusta.

Pääasiassa teimme kierroksen kirkolla ja hautausmaalla, jossa oli merkattu monta eri kohdetta. Mielestäni hienoimpia ja pysäyttävimpiä muistomerkkejä oli verikivi (yläkuvassa), leikkivä lapsi ja sankarihauta. Leikkivä lapsi -muistomerkki oli pysäyttävä näky ja on 1954 lastenkodin palossa menehtyneiden 9 lapsen haudan luona oleva muistomerkki. Kirkon ja hautausmaan lisäksi kiersimme katsomassa keskustassa Kangasala-talon, dialogin ja pääkirjaston. Ei olisi tullut mieleeni pyöriä Kangasalan keskustassa, mutta itseasiassa oli todella hauskaa ja mielenkiintoista pysähtyä katsomaan nähtävyyksiä.

Kulttuurikierros oli paljon pidempi ja siinä olisi saanut vietettyä myös koko päivän. Kävelyreitin lisäksi on myös 17km mittainen Kulttuuripyöräily-reitti.

Vehoniemen automuseo (Kangasala)

Kangasalan keskustan keskustan jälkeen jatkettiin matkaa Vehoniemeen. Vehoniemen automuseo on upealla Vehoniemen harjulla. Ensiksi kiersimme automuseon puolen (ilmainen). Olen käynyt viimeksi pari vuotta sitten ja nyt paikalla oli yksi ensimmäisistä sähköautoista 1900-luvun alusta. Vaikka en itse ole kovin kiinnostunut autoista niin mielestäni vanhat autot ovat kuitenkin hienoja ja mielenkiintoisia. Muutenkin itseäni kiinnostaa paljon millaista elämä on ollut ennen vanhaa.

Automuseo kierroksen jälkeen kävimme kahvilan puolelta ottamassa kahvit sekä kuuluisat lusikkamunkit ja valkosuklaakakun. Kahvit nautittiin ulkoterassilla ihaillen upeita maisemia. Juttelimme ihanan Leilan kanssa ja hän toi meille vielä maistiaisiksi mangojuustokakkua ja kotiinviemiseksi munkkeja.

Vehoniemen näkötorni (Kangasala)

Ulkona oli +24 astetta ja ei tuullut yhtään. Olimme aika väsyneitä kuumuudesta, joten kiipesimme vain Vehoniemen näkätorniin (ilmainen!) katselemaan maisemia. Sieltä avautuu upeat järvimaisemat molemmin puolin. Vehoniemessä on kivoja ulkoilureittejä ja siellä näkyy aina motoristeja sekä pyöräilijöitä. Osa polkee maastossa ja osa maantiellä. Meilläkin on kesän to do -listalla mennä koko perhe pyörällä Vehoniemeen ja Kaivantoon (noin 10km meiltä). Pienelle kesäretkelle ja syömään.

Päivän päätteeksi lähdimme vielä rannalle ja illalla grillasimme paikallisia herkkuja terassilla nauttien säästä. On niin kiva, että arkipäivinä voi töiden jälkeen käydä tekemässä vaikka mitä kivaa esimerkiksi käydä ylläolevissa kohteissa tai monesti käydään pyöräilemässä tai veneilemässä. Olen aiemminkin kommentoinut, että Pälkäneellä on enemmän mökkiläisiä kuin paikallisia asukkaita. Toiset tulevat tänne lomalle ja me saadaan asua täällä ympäri vuoden. ♥