Miten kotiin saa viidakon nolla budjetilla?

Olen hurahtanut viherkasveihin. Niin tuntuu olevan moni muukin kun Facebookin Viherkasvit-ryhmässä on yli 50 000 jäsentä. Mies ei ole niin innostunut ajatuksesta, että haluan täyttää kotimme viherkasveilla. Olen heittänyt koko vuoden miehelleni vitsiä että haluan kotiimme viidakon. Kerroin myös, että nykyään harrastuksiini kuuluu viherkasvit. Olen hurahtanut täysin! Tällä hetkellä kotoamme löytyy 21 viherkasvia sekä muutama siemen, jotka ovat itämässä. Näistä olen ostanut ainoastaan 6 kasvia ja eri kasvilajeja löytyy yhteensä 17. Olen myös aika pihi ja mietin todella tarkkaa jos ostan mitään kasveja tai kasvitarvikkeita kotiin. Enkä yleensä osta. Viherkasveihin saisi upotettua rahaa älyttömiä summia, mutta minulla on tainnut mennä alle 100 euroa ja sekin vain noihin 6 kasviin, jotka olen ostanut.

Miten kotiin sitten voi saada viherkasveja nolla budjetilla tai hoitaa niitä  ilman, että mitään tarvitsee ostaa? Seuraavaksi valaisen hieman asiaa. Haluan kuitenkin vielä sanoa tässä välissä, että jos haluaa vain tiettyjä kasveja tai muuten on hieman nirso eivät nämä ohjeet välttämättä päde. Jotkut kasvit ovat vaativampia kuin toiset. Itse olen pärjännyt näillä ja kasvini ovat toistaiseksi hengissä ja vielä kasvavatkin.

KASVIT

Kavereilta – Kun kerroin, että hurahdin viherkasveihin niin sain 3 kaverilta kasvit ruukkuineen. He eivät jostain syystä tykänneet tai halunneet kyseisiä viherkasveja ja halusivat antaa ne minulle. Äitini myös antoi minulle yhden kasvin joka oli jo kuolemaisillaan (äiti ei ole viherpeukalo). Kasvi on pappani asunnosta ja pappa on siirtynyt pilvien päälle jo yli 10v sitten. Nyt yritän elvyttää kasvin vielä henkiin. Valitettavasti kyseessä on hovineidonkaktus, joka on kuulemma todella haastava. Yritän tehdä parhaani ja odotan kevätaurinkoa.

Facebookin roskalava-ryhmät – Joskus roskalava-ryhmissä annetaan kasveja tai pistokkaita. Niissä voi myös kysellä kasvien perään.

Silmät ja korvat auki! – Myös joskus jossain (julkisissa)tiloissa ja yritykset voi jostain syystä luopua kasveista. Sattumalta kerran terveysasemalla oli ilmoitus, että kaikki huonekasvit annettiin pois. Kun saavuin paikalle jäljellä oli 1m halkaisilla olevassa ruukussa oleva iso kasvi. Se oli aivan liian iso joten en ottanut sitä. Kuulemma ensimmäisenä lähti 4m korkea palmu – ilmaiseksi! Myös yritysten lopetusmyynnit tai muista syistä saattavat antaa viherkasveja ilmaiseksi. Silmät ja korvat siis auki!

Pistokkaita – Pyydä tutuilta tai tuntemattomilta pistokkaita. Moni antaa ihan ilmaiseksi ja jotain yleisimpiä lajikkeita on helppo saada juurtumaan. Itsellä ainakin kultaköynnös, rönsylilja ja juoru on helposti juurtunut. Kasveistani viisi olen kasvattanut pistokkaasta.

Hedelmien siemenet – Ei kannata heittää roskiin siemeniä vaan ehdottomasti ottaa talteen. Itselläni on parikymmentä senttiä korkea mango sekä useampi avokadon ja taatelin siemen istutettuna. Täältä näkee miten kivoja viherkasveja niistä tulee.

RUUKUT

Ihan mikä vaan – Ruukuiksi voi käyttää mitä tahansa. Oli se ämpäri, muovikulho, lasipurkki – you name it. Ei ole pakko olla kukkaruukku. Ja aina myöhemmin voi siirtää uuteen ruukkuun jos heti ei löydy sopivaa. Muutamalle kasville, jotka ovat rumissa purkeissa olen askarrellut ruskeasta voimapaperista paperipussin ruukun suojaksi. 

Roskalava-ryhmät – Ainakin meidän roskalava-ryhmässä täällä maalla on koko ajan ilmoituksia että annetaan kukkaruukkuja. Myös tutuilta kannattaa kysellä.

MULTA

Komposti – Jos sinulla on oma komposti hyödynnä sieltä tuleva multa. Se on myös mielettömän ravinnerikasta, joten kasvisi varmasti rakastavat sitä.

Suoraan pellosta + hiekkaa – Olen ottanut itse osalle kasveista multaa suoraa pellosta. Olen eka laittanut multaa ämpäriin ja sitten vadissa aina siivonnut isoimmat roskat pois. Joukkoon olen heittänyt hiekkaa (samanlaista mitä esim hiekkalaatikoissa on) suhteella 50/50. Ainakaan toistaiseks ei kasvit oo tykännyt huonoa. Suoraan pellosta otettu multa on todella tiivistä, joten se vaatii joukkoonsa juuri hiekkaa, soraa tai muuta vastaavaa.

Roskalava-ryhmät – Tiedän nostavani tätä koko ajan, mutta monesti saa kun vaan kysyy. Roskalavalla voi kysyä onko kellään nurkissa pussin pohjia multaa tai ylimääräistä kompostimultaa. Varsinkin jälkimmäistä tuntuu löytyvän helpommin ja saa hakemisen vaivalla.

LANNOITTEET

Tee itse ruuantähteistä – Kaupan valmiita lannoitteita ei tarvitse ostaa. Ne on usein myös ravinneköyhempiä kuin itsetehdyt. Itsetehtyjä lannoitteita ovat mm. kananmunan kuoret, kahvi ja kahvinporot sekä merilevä. Suosittelen googlettemaan lisää sillä esim kahvinporoja ei saisi antaa kuin maksimissaan puolen vuoden välein.

Oheistuotteet

Tukikepit – Tekikepeiksi sopii hyvin esimerkiksi metalliset grillitikut, puiset grillitikut tai voit lyödä vaikka haarukan ruukkuun pystyyn. Itse olen ostanut omat grillitikkuni jo aiemmin kierrätyskeskuksesta grillaamista varten, mutta nyt otin ne myös kasveille. Isommille kasveille käy harjanvarret tai muut.

Kiinnikkeet ja sitominen – Olen kokenut hyviksi mm. hainhammas pinnit, kuminauhat ja narut. Joitakin kasveja tarvitsee sitoa esimerkiksi sutipuuta tarvitsee letittää ja sitoa muotoonsa. Tähän olen käyttänyt kotoa löytyviä kangasnaruja tai rautalankaa.

Muut jutut  – yleisesti ottaen mielestäni zero waste -ajattelun ”use what you have” sopii tähän todella hyvin. Eli jos tuntuu, että tarvitsee jotakin niin yritä ensin käyttää jo ne mitä omistat.

VALO

Aseta ikkunan viereen –  Kasvivalot eivät ole pakollisia. Vaikka nyt on pimeää ja luonnonvaloa ei ole, ei tarvitse hankkia kasvivaloa. Kasvit ovat fiksuja ja talvehtivat. Ne pärjäävät pienemmällä vesimäärällä, valolla ja hoidolla talven ajan. Eivätkä myöskään kasva talvikautena. Mutta keväällä ne taas heräävät uuteen kasvukauteen.

LUE MYÖS

Ajatuksiani matkalla minimalismiin

Näitä asioita en osta enää

Näitä ekopesuaineita käytämme (update 2019)

LISÄÄ EKOJUTTUJA LÖYTYY INSTAGRAMISTANI

Löydät minut @roosablom

Mitä minimalismi tarkoittaa minulle?

Minimalismi, konmaritus, kodin raivaus, dowshiftaus ja pienentäminen on tällä hetkellä jollain tasolla kovasti pinnalla. Mielestäni on hienoa, että normeja kyseenalaistetaan. Meidän kuuluisikin aina tasaisin väliajoin tarkastella tapaa jolla elämämme ja miettiä onko se järkevää. Joskus voimme tulla lopputulokseen, että kyllä se on juuri sitä mitä haluan. Mutta joskus lopputulos voi olla eri. Toisinaan voi helposti vain suorittaa arkea päivästä toiseen.

Skandivaaninen sisustus on mielletty minimalistikseksi ja itselleni se on ollut ensimmäisiä kosketuksia minimalismiin. Skandinaavinen sisustustyyli mielletään pelkistetyksi, väreiltään neutraaleiksi ja vaaleaksi, jossa jokainen huonekalu ja esine korostuu. Ylimääräisiä koriste-esineitä ei ole. Tykkään jonkin verran kyseisen tyylisuuntauksen sisustuksesta, mutta nykyään haluan itse sisustukseen enemmän lämpöä ja persoonallisuutta. Rakastan myös värejä ja meidän ruokailuhuone on maalattu vaaleanpunaiseksi. Se on ihana!

Minimalismi on itselleni sitä, että jokaiselle tavaralle on paikka. Kaapit eivät pursua ja tavaraa on sopivasti muttei liikaa. Minimalismissa ei ole määritelty, että vain esimerkiksi alle 1000 tavaraa omistavat ovat minimalisteja. Eikä myöskään listaa, että minimalistin pitää omistaa tietyt tavarat, mutta taas toisia ei. Meidän jokaisen elämäntyyli on erilainen. Leipojalla voi keittiötarvikkeita olla enemmän kuin remontoijalla. Omakotitalossa asuessa tarvitsee haravaa, ruohonleikkuria, lumikolaa ja montaa muuta asiaa kun taas kerrostalossa. Yksin asuvan ja neljän hengen perheen kotien tavarat voivat poiketa toisistaan.

Omasta mielestäni minimalisti on se, joka kokee olevansa minimalisti ja on tietoisesti karsinut ympäriltään turhaa tavaraa.

Rakastan monikäyttöisiä tuotteita kuten Castille- ja marseillesaippuaa, jotka korvaa about kaikki muut pesuaineet.

Miksi tavoitteeni on minimalismi?

On syitä minkä takia haluan olla minimalisti.  En ole koskaan ollut mikään tavaran hamstraaja ja ostanu aina todella harkiten. Olen ollut jopa hieman aliostaja. Silti ylimääräistä tavaraa on kertynyt. Olen miettinyt, että miten sitä salakavalasti oikein kulkeutuu kotiin. Yksi ihan selkeä on muut ihmiset. Joulut, syntymäpäivät, tuliaiset ja juhlat ovat sellaisia, että annetaan lahjaksi usein aina tavaraa. Kun joka vuosi saa muutaman lahjan syntymäpäivinä ja jouluna kertyy siitä jo hieman. Sen lisäksi meidän elämässä on tapahtunut viime vuonna paljon ja ollaan saatu tuparilahjoja, kihlajais- ja häälahjoja, muutama lahja kun esikoinen syntyi, ristiäislahjoja, pojan syntymäpäivälahjoja ja sen lisäksi tuliaisia läheisten reissuilta. Kyllähän siinä on kertynyt tavaraa. Ja jos joskus edes ostaa jotain kivaa, vaikka edes kirpputorilta on tavaraa kertynyt reilusti.

Toivon ja tiedän, että minimalismin myötä siivoaminen helpottuu. Olohuoneessa minimalismi näkyy jo mielestäni aika hyvin ja olen lähellä tavoitetta. Vaikka yli puolet meidän taaperon leluista on olohuoneessa ja hän leikkii niillä päivittäin menee olohuoneen siivoamiseen alle 30 sekunttia. Toki opettelemme taaperon kanssa yhdessä siivoamaan leluja jo paikalleen. Olohuoneessa ei käytännössä ole mitään muuta ja kun täytyy imuroida, pestä lattiat ja pyyhkiä pölyt ei siihen mene kauaakaan. En pidä siivoamisesta ja usein keksin kaikkea muuta tärkeämpää kuin siivota. Taapero tuo oman lisänsä tähän siivoamiseen sillä ruokailut tuovat omat sotkunsa, kun hän opettelee syömään haarukalla ja välillä pottailuissa huolimatta vahinkoja tulee lattialle. Kaikki ne kuuluvat elämään, mutta laiskana ihmisenä mietin miten voisin helpottaa arkeani siitä huolimatta. Olen vakavasti harkinnut siivoajan palkkaamista tai robotti-imurin hankkimista. Mutta toistaiseksi kumpikaan vaihtoehto ei meille sovi rahallisista syistä.

Koen, että ylimääräinen tavara kuormittaa arkeni. Jos on tavaraa tarvitsee niistä huolehtia. Pestä, puhdistaa ja korjata. Tavaroille täytyy olla omat säilytyspaikkansa. Kuitenkin sellaiset, että tavarat pysyvät hyväkuntoisina ja eivät säilytyksessä vahingoitu. Tavaran omistamiseen liittyy paljon asioita, jotka mielestäni vain kuormittavat elämääni. Tykkään kauniista kodista ja hienoista tavaroista.

Zero waste vaatii tavaroita ja omistamista

Ekologisuus on itselleni yksi tärkeimmistä arvoista, joka ohjaa arkea ja elämääni. Kuitenkin ollakseni ekologinen vaatii se omistamista. Jotta voin korjata tavaroita tarvitsen työkalun korjaamiseen. Joitakin tavaroita voi lainata, mutta on monia mitä joutuu omistamaan. Ompelukone on yksi isoin asia mitä käytän viikottain. Sen voisi korvata neulalla ja langalla, mutta ompelukoneella saa usein paljon siistimpää jälkeä ja nopeammin. Ompelukone vaatii lisäksi lankoja, nappeja, kuminauhoja ja muuta pientä mitä usein tarvitsen korjaukseen, mutta jota en hanki joka kerta erikseen. Ompelukone ei tunnu raskaalta omistaa sillä nautin ompelemisesta ja valmiista lopputuloksesta. Se tuo iloa elämääni ja säästää myös kukkaroa.

Rinnastan ompelukoneen astianpesu- ja pyykinpesukoneeseen. Kuivausrumpua en omista. Ennen lapsemme syntymää ajattelin, että nyt hankimme kuivausrummun. Varsinkin, kun kestovaippailimme (mutta kestovaippoja ei saa kuivata kuivausrummussa). No vauvasta on tullut taapero ja kuivausrumpua ei ole hankittu. En koe työlääksi ripustaa pyykkejä kuivamaan. Olen yrittänyt järjestää pyykkihuoltoa niin, että meillä pestään käytännössä aikuisten pyykkiä kerran 1-2 viikossa ja taaperon vaatteita ja vaippoja koneellinen 4 päivän välein.

Zero Waste vaatii myös tiettyjä asioita ja tavaroita. Erilaiset kestotuotteet kuten rätit, siteet ja vaipat vaativat myös tilaa kaapista. Itse olen saanut tähän asiaan rauhan ja selkeyden. Juurikin tuosta lauseesta, että kyse on siitä vapaudesta valita mitä haluat omistaa. Tällä hetkellä tuntuu, että en voi itse sitä valita vaan muut ihmiset tuovat minulle tavaroita joita en halua. Tässä on vielä työmaata tehtävänä, vaikka paljon olen yrittänyt jo tehdä.

Korulipas ei ole niin minimalistinen kuin haluaisin, mutta vielä joku päivä varmasti on.

tavoitteeseen pääseminen tuntuu työläältä

Minimalismi on tavoite, mutta siihen pääseminen ei ole helppo tie. Helppoksi sen tekisi jos kippaisi kaiken kaatopaikalle tai lahjottaisi hyväntekeväisyysjärjestöille. Itselläni vaan omatunto ei anna myöten, että tekisin niin. Olen sitä mieltä, että minun kuuluu hankkiutua vastuullisesti eroon kaikesta tavarasta mitä omistan. Jos olen tavaraa kotiini päästänyt on se siirtynyt minun omistukseeni.

Karsimisesta ei tee ainoastaan työlästä tavarasta eroon pääseminen. Osaan tavaroista on vahva tai vähemmän vahva tunneside, joka vaikeuttaa tavaran näkemistä realistisesti. Esimerkiksi ajatuksia siitä, että olen saanut jonkun tavaran lahjaksi ja mietin suuttuuko lahjan antaja, jos myyn tavaran eteenpäin. Toinen ajatus on vahvat muistot tiettyihin tavaroihin. Esimerkiksi itselläni on kasa CD-levyjä. Olin aikoinaan kova Gimmel-fani. Minulla on heidän levynsä (ja monien muiden artistien), joihin liittyy vahvoja tunteita. En omista mitään millä voisin edes levyjä kuunnella, mutta tuntuu jotenkin kamalalta ajatukselta vain heittää ne roskiin. Kuitenkin taas tälläisiä esineitä on muutama laatikollinen ja ne vievät turhaa kaappitilaa. Kyseisten artistien kappaleita kuuntelen nykyään aina vain Spotifysta. Olen hieman päässyt näistä ajatuksista eteenpäin vaikka työtä sen suhteen on. Olen huomannut, että mitä enemmän karsii sitä helpommaksi se tulee. Ensimmäisellä karsintakierroksella ei pääse haluttuun lopputulokseen vaan se voi vaatia niitä useita. Itse olen karsinut tavaraa kotoa pois jo pari vuotta ja työtä riittää.

Kolmas haaste kohti minimalismia on elämäntilanteen muuttuminen ja lapsen kasvaminen. Lapsi kasvaa ja täytyy hankkia isompaa vaatetta ja laittaa pienempiä eteenpäin. Sen lisäksi kiinnostuksen kohteet muuttuvat ja osa vauvaleluista saa siirtyä pois ja tilalle tulee (meille) uusia leluja. Yritän lapsenkin leluissa pysyä minimalistisena ja kohtuullisena. Niin, että siivoaminen on helpompaa niin aikuisille kuin lapselle.

Karsimisen ei kuulu olla helppoa

Koen, että jos karsiminen olisi helppoa ei suhtautumisemme tavaraan muuttuisi. Kun tavarasta on vaikea päästä eroon miettii tarkemmin myös tavaraa mitä tulee sisään. Alkaa tekemään harkitumpia ostopäätöksiä ja myös kiinnittämään huomiota lahjaksi saataviin tavaroihin. Niitä ainakin meille tulee jotenkin vaivihkaa. Enkä vielä ole oppinut sanomaan täysin ei kiitos. Olen välillä jopa riidellyt lähipiirin kanssa lahjojen antamisesta. Tavaraan ja lahjoihin liittyy kulttuurissamme paljon tunteita. Tavara ei kuitenkaan saisi olla taakka. Siltä minusta tällä hetkellä tuntuu.

Minimalismi toivottavasti tuo kotiimme selkeyttä, siisteyttä ja säästää aikaa ja rahaa. Jotta kaiken sen ajan mitä käytämme turhien tavaroiden huolehtimiseen voisi käyttää itselle rakkaiden ihmisten kanssa olemiseen ja itselle tärkeiden asioiden tekemiseen.

Mitä ajatuksia teillä on tavaroista, lahjoista ja omistamisesta?

LUE MYÖS:

Mitä olen myynyt tonnilla kuukaudessa kotoamme pois?

Emme rakasta tavaraa tarpeeksi

Kurkistus keittiön kaappien sisältöön