lapselle säästäminen on turhaa

Omasta mielestäni lapselle säästäminen on turhaa, emmekä me säästä meidän lapselle. On mielenkiintoista nähdä eri näkökulmia tähän asiaan. Me vanhemmat  säästämme ja sijoitamme omiin salkkuihin kylläkin. Sijoitamme tällä hetkellä rahastoihin ja suoriin osakkeisiin ja meillä on myös yksi sijoitusasunto. Toivottavasti lähitulevaisuudessa myös muutama lisää. Lapselle me emme kuitenkaan säästä kuukausittain tai laita rahaa säästötilille ollenkaan.

Innostuin kirjoittamaan tämän postauksen Tehtävänimikkeenä Laura blogikirjoituksen inspiroimana. Mietin tätä aihetta todella paljon ja olemme myös miehen kanssa puhuneet tästä monesti. Olen lukenut muiden kokemuksia ja tiedän, että monet säästävät lapselle rahaa joka kuukausi. Aina, kun kuulen, että joku säästää lapselle/lapsilleen lapsilisät joka kuukausi niin sisälläni alkaa kiehumaan. Tukia leikataan aina yksinhuoltajilta ja vähävaraisilta, mutta sitten jotkut pystyvät säästämään tämän rahan lapsilleen. Jotain vikaahan tässä tukimuodossa on ja sitä pitäisi tarkastella uudestaan.

Mielestäni lapselle säästäminen on hyvä asia, mutta silti minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset siihen. En usko, että tässä(kään) on oikeaa tai väärää tapaa. On vain erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia.

Ensiasunnon käsiraha vai hyvät bilerahat?

Näin yrittäjäperheenä haluan opettaa lapselleni sen, että raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä. Jos jotain haluaa niin sitten se on ansaittava omalla työllä. Mikään ei tule ilmaiseksi tai tuoda hopeatarjottimella eteesi. Ajattelen myös, että rahaa pitää osata arvostaa.

Haluan vielä nostaa sen huomion, että jos vanhemmilla on paljon omaisuutta niin jossain kohtaa verotuksellisesti on syytä siirtää sitä jo ennakkoon ennen kuolemaa lapsille. Mutta en tässä nyt huomioi tätä näkökulmaa.

On mielestäni todella kaunis ajatus säästää lapselle käsiraha ensiasunnon ostoa varten tai isompi puskuri joka mahdollistaisi esimerkiksi ulkomailla opiskelun ja lukukausimaksujen maksamisen. Kaunis ajatus todellakin, mutta en tunne ketään joka olisi vanhempien säästämät rahat käyttänyt näin. Kaikki ketä tunnen ovat parikymppisenä juoneet ne rahat tai törsänneet muuten. Nyt, kun ikää on tullut lisää ja moni on ostanut tai ostamassa ensiasunnon niin siihen on säästetty rahat ihan itse alusta alkaen, koska säästöjä ei enää ole ollut. Julkisesti mm. yksi sijoittajapariskunta on kertonut että heille kävi just näin. Nyt he omistavat alle 30-vuotiaana lähes 50 sijoitusasuntoa, jotka ovat hankkineet omalla työllä ja aloittaneet nollasta.

Lapsen omat rahat

Vaikka sanon, ettemme ole säästäneet lapselle niin silti lapsella on oma säästötili ja oma osakesalkku. Olemme säästäneet lapsen omia lahjaksi saatuja rahoja kuten ristiäis-, synttäri- ja joululahjarahoja säästötilille. Osan rahoista laitamme myös matalariskisiin rahastoihin, jottei inflaatio syö pottia kokonaan. Meidän lapsi on 2,5-vuotias joten hän ei vielä ole ”tarvinnut” lahjarahoja ja ne on siksi laitettu säästöön. Myöhemmin, kun hän kasvaa niin saa käyttää itse lahjarahojaan (ei siis niitä nyt säästössä olevia vaan niitä mitä sinä hetkenä saa). Hän saa opetella itse rahan käyttöä ja arvoa ja ostaa sillä sitten just sitä mitä haluaa tai säästää isompaa hankintaa varten. Toki jos lapsi saa lahjaksi ison summan rahaa kerralla niin laitamme osan siitä säästöön.

Näin lapselle kertyy hieman huomaamatta omalle säästötililleen rahaa. Summa kasvaa siellä pikku hiljaa ja varmasti täysi-ikäisyyden kynnyksellä sinne kertyy sopiva potti. Mielestäni jotain tuhansia on varmasti ihan hyvä summa, mutta en näe järkeä säästää lapselle kymmeniä tuhansia euroja. Eihän sitä tiedä jos lapsi vaikka saisi jonkun ison perinnön, mutta ne on asioita mihin en voi vaikuttaa.

Lasta voi tukea taloudellisesti tarvittaessa

Ajattelen, että me vanhemmat voimme tarvittaessa tukea lasta taloudellisesti jos hänellä on tiukkaa esimerkiksi opiskellessa. Voimme maksaa silloin tällöin ruokakauppalaskun, tankata auton tai maksaa jonkun vakuutuslaskun. Niin, että nuori on itse vastuussa taloudestaan, mutta se on pieni extra tai helpotus että silloin tällöin ja tarvittaessa jelppaamme. Tai jos nuorelle tulisi joku yllättävä parin tonnin lasku voisimme lainata hänelle rahaa ja hän lyhentäisi tätä velkaa sovitusti. Näen myös, että voimme tarvittaessa toimia ensiasunnossa takaajina.

Ajatukseni on, että olemme taustalla auttamassa, mutta ei ole ole oletusarvo, että me maksamme asioita. Me emme maksa suoraan kaikkea ja nuori joutuu myös itse tekemään töitä asioiden eteen.

Ajattelen tässä samaa, miten itselläni on ollut. Pärjäsin aina pienellä enkä koskaan pyytänyt rahaa. Äiti saattoi joskus heittää kauppaan ja maksaa ostokset ja iskä taas antoi rahaa junalippuihin tai tankkasi autoa. Hän sanoi, ettei minun tarvinut vähistä rahoista maksaa siitä, että käyn häntä katsomassa. Tällöin kuljin Hämeenlinnasta Keski-Suomeen, joten junalippuihinkin kului rahaa, joka näkyi muutaman satasen kuukausibudjetissa. Omat vanhemmat on myös tukeneet jotain reissuja esimerkiksi lähdin yläasteen jälkeen 3 viikoksi kielikurssille Englantiin. Reissu maksoi 1700 euroa. Voitin silloin EF:lle 500 euron lahjakortin ja loput maksoin rippirahoistani. Vanhemmat antoivat sitten hieman käyttörahaa.

Säästetäänkö teillä lapselle ja millä tavalla?

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Keittiön tasojen päällystäminen

Vuoden vaihteessa innostuin vihdoin uudistamaan meidän keittiön. Ennen ja jälkeen kuvat sekä kustannukset löydät tästä postauksesta. Ensin oli tarkoitus maalaa vain nurkkahyllyt, mutta lopulta hommat vähän eskaloitui. Käytännössä kaikki muut paitsi välitilan kaakelit meni uusiksi. Hupsista. Olen katsellut keittiötämme nyt 4 vuotta ja se ei vaan tuntunut omalta. Toiminnallisuus oli kuitenkin ihan hyvä ja keittiö oli hyväkuntoinen. Meillä ei ollut nyt intoa eikä rahaa toteuttaa kallista keittiöremonttia, joten halusin tehdä pienen budjetin remontin.

En koskaan tykännyt keittiön tasosta. Sain vinkin, että maalaa ensin kaikki muut ja katso sitten miltä taso näyttää. Hyvä vinkki ja se on totta, että moni asia saattaa näyttää eriltä, kun ympäriltä maalaa tai muuttuu muuten. Keittiön taso kuitenkin pysyi rumana ja näytti itseasiassa ”halvalta”. Taso oli värimaailmaltaan hieman oranssihtavan ruskea. Pinta oli tasainen, kiiltävä ja liukas, jossa oli puukuviointia. Nykyinen rempattu taso näyttää kalliimmalta ja paremmalta, kuin edellisen tason puukuviointi. Googletin erilaisia vaihtoehtoja keittiöntason parantamiseksi. Käytännössä kolme eri vaihtoehtoa nousi; keittiötasojen maalaus, tasojen kaakelointi, d-c-fix tai tasojen uusiminen kokonaan. Kuvista näkee, että tasoja on paljon ja paljon kulmia, joten koin liian kalliiksi lähteä uusimaan tasoja. Halusin keittiöön lämpöä ja puupintaa, joten d-c-fix vaikutti sopivimmilta vaihtoehdolta.

Vasemmalla vanha taso (luonnossa punertavampi ja epäsiistimpi) ja oikealla D-C-Fix

Valittu materiaali

Itselläni ei ole aikaisempaa kokemusta D-C-Fixillä päällystämisestä enkä ollut kenelläkään tutulla nähnyt mitään D-C-fixillä päällystettyä (tiedettävästi). Ostin D-C-Fixin Clas Ohlsonilta ja sävyksi valikoitui ”Puu Ribbeck-tammi”. Halusin tammisen ja puisen tason. Olin nähnyt Facebookin d-c-fix / Kontaktimuovi Tuunaajat -ryhmässä jonkun päällystävän tällä samalla ruokapöydän. Kuvio ja väri näytti todella kivalta ja juuri siltä mitä toivoin.

D-C-Fix on kuvioitua kontaktimuovia. Takapuolella on ruudukot kuten ”perinteisissä” kirkkaissa kontaktimuoveissa. Pelkäsin kovasti, että D-C-Fix näyttää ”halvalta” ja että pinta on kirkas, liukas ja muovinen. Kuitenkin ilokseni näin ei ollut. Muovin pinta oli mattapintainen ja jopa kevyesti puun syyt tuntui käteä vasten. Päällyestäessä lopputulos on hyvin samannäköinen ja oloinen, kuin laminaattitasoissa. D-C-fixejä on saatavilla satoja erilaisia ja esimerkiksi satiinipintaisia.

Meillä keittiön tasot koostuivat neljästä eri osasta. Ensiksi on tärkeää katsoa tuotteen mitat. (Clasun sivuilla pitää klikata haluttu kuvio verkkokaupassa, koska eri kuviot ja sävyt ovat erikokoisissa ja levyisissä rullissa) Valitsemani rulla oli sopivan levyistä (67,5cm), joten se riitti hyvin keittiöntasoihin. Pituutta yhdessä rullassa oli 2 metriä. Mittasin keittiöntasot ja laskin tarvittavan määrän. Halusin jokaisen tason yhdestä yhtenäisestä palasta. Tasot olivat niin pitkiä, että rullia tarvittiin 3, mutta tilasin vielä yhden extrarullan varmuuden vuoksi. Onneksi tilasin sillä altaan kohtalta onnistuin möhlimään totaalisesti yhden palan.

Pohjatyöt ja asentaminen

Remontoidessa olen oppinut kantapään kautta yhden asian; pohjatyöt tulee tehdä huolella ja niistä ei pidä oikaista. Jos pohjatyöt tekee huonosti vaikuttaa se mm. kalvon pysyvyyteen.

Aloitin pyyhkimällä tasot ensin rätillä ja yleispuhdistusaineella, jotta kaikki ylimääräinen lika ja rasva lähtisi pois. Kannattaa pyyhkiä huolellisesti tasojen reunat ja alta. Kulmiin ja reunoihin kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti, koska niistä kalvo lähtee ensimmäisenä irtoamaan. Yleispuhdistusaineella pesemisen jälkeen pyyhin tasot maalarinpesuaineella. Maalarinpesuaine poistaa yleispuhdistusaineen jättämän likaahylkivän kalvon. En tiedä olisiko maalarinpesuainetta tarvinnut, mutta meiltä sitä löytyi, joten hyödynsin sitä. Lopuksi annoin tasojen kuivua rauhassa.

Kalvon laittaminen oli ihan suhteellisen helppoa, mutta ei ihan piece-of-cake. Jos miettii kouluaikana kirjojen päällystämistä niin se on hyvin samankaltaista. Tein ensimmäiset kaksi tasoa yksin, mutta totesin, että parhaimman lopputuloksen sai kaksin. Toinen pitää kalvoa hieman viistosti ylhäällä ja toinen varovasti leveällä lastalla vetää kalvoa pöytätasoa pitkin. Tällä tavalla ilmakuplia ei syntynyt juuri ollenkaan, toisin kuin yksin laittaessa.

Haastavat kohdat

Vaikka keittiötasojen päällystäminen oli yllättävän helppoa niin silti kulmat, nurkat ja muutamat erikoiset kohdat aiheuttivat harmaita hiuksia. Käänsin D-C-Fixin aina reunan yli, jolloin ei tullut ylimääräisiä saumoja. Jotkut nurkat tai kulmat olivat hieman haastavia saada siististi. Käytin apuna hiustenkuivaajaa, jolla lämmitin kalvoa kevyesti ja venytin hieman. Näin sain nurkat hieman siistimmin. En sano, että niistä tuli vieläkään täydellisiä, mutta yleisilmeeltään hyvä. Kunhan ei läheltä katso.

Lavuaarin kohta oli haastavin. Onnistuin yhden palan tuhoamaan, kun yritin jotenkin ”järkevästi” hanan ja altaan kohdalta saada D-C-Fixiä mitoitettua. Lopulta helpoin oli, että mies irroitti hanan (En suosittele tätä kenellekkään! Väärinasennettu hana voi aiheuttaa vesivahinkoja ja eikä välttämättä vesivahinkotilanteessa vakuutukset korvaa.). Näin sain laitettua kalvon parhaiten. Altaan ympäriltä päällystin ja lopuksi leikkasin mattopuukolla varovasti altaan reunaa pitkin.

Kokemus käytössä

Meillä on ollut D-C-Fixillä päällystetyt keittiötasot nyt noin kuukauden. Olen ollut erittäin tyytyväinen. Kalvo on helppo pitää puhtaana eikä toistaiseksi ole lähtenyt repsottamaan mistään. Altaan kohdaltakin on pysynyt todella hyvin, vaikka vettä roiskuu ja joutuu päivittäin vedella altistetuksi. Koska kyseessä on muovikalvo niin se ei ime itseensä öljyjä.

Jonkin verran naarmuja pintaan on kuitenkin tullut. Naarmut ovat tulleet ainoastaan jääkaapin viereen, jossa pidämme leikkuulautaa pöydällä. Leikkuulaudan siirtäminen ja sen alla olevat murut ovat tehneet naarmuja. Kuitenkin aika pieniä, joten ne eivät itseäni haittaa. Kuvio myös antaa paljon anteeksi.

Keittiön tasojen päällystäminen oli kyllä nappi valinta. Pidän tästä ratkaisusta. En tiedä kestääkö tämä ikuisesti, mutta ainakin edullisesti ja helposti sai koko keittiön yleisilmeen paremmaksi.

Oletko päällystänyt d-c-fixillä jotain?

LUE MYÖS

Keittiöremontti pienellä budjetilla – lopputulos ja kustannukset

Kerrostaloasunnon pintaremontti – katso ennen ja jälkeen kuvat

DIY Liukuvärjätty seinä

SEURAA MINUA MYÖS INSTAGRAMISSA

Löydät minut @roosablom