Plussakokoisia urheiluvaatteita on mahdoton löytää

Haluan nyt avautua asiasta, joka ärsyttää suunnattomasti; vastuullisia plussakokoisia urheiluvaatteita ja muitakin vaatteita on mahdoton löytää. Koska valikoimaa ei juuri ole, eikä niitä valmisteta. Jouduin raskauden jälkeen uusimaan vaatekaappini ja sen myötä törmäsin tähän ongelmaan. Aina kaikilta plussakokoisilta vaikuttajilta kysytään vaatteista ”Mistä oot ostanut tämän?”. Ja moni vaikuttaja harmittelee sitä, ettei halua suositella vastuuttomia merkkejä, mutta johonkin on pakko pukeutua.

Valitettavasti plussakokoisten vastuullisten vaatteiden ja tuotteiden valikoima on olematon. Arkivaatteissa näitä tuntuu jo löytyvän, mutta esimerkiksi uima-asuissa ja urheiluvaatteissa valikoimaa ei ole. Ymmärrän, että pienillä valmistajilla ei ole välttämättä resursseja ja kapasiteettia valmistaa monia kokoja, mutta tutkimusten mukaan ostovoimaisista naisista suurempi osa on plussakokoisia kuin pienikokoisia.

Jos vaatemerkki tarjoaa kokoja vain alle 100cm lantioille, he missaavat siinä noin kolmanneksen (29%) suomalaisista naisista ja aika merkittävän osan maksukykyisistä aikuisista.

XL-kokosyrjintää? (Outi Les Pyy)

Tietenkin törmäämme vielä toiseen ongelmaan. Ei riitä, että tuotteet vain sarjotaan pienemmästä koosta isompiin vaan isompien kokojen sarjonnassa täytyy ottaa huomioon asioita eri tavalla. Yleensä esimerkiksi pituutta tai korkeutta tulee lisätä. Koska ainakin itsellä on mahaa eikä vain mikään pieni pömppis. Rintavana ihmisenä myös monesti vaatteet saattavat kiristää juuri rinnan kohdalta, vaikka muuten olisi sopivat.

Rakastan pyöräilyä ja ulkona touhuilua

Kevät tulee! Odotan niin innolla, että lumet sulaa sillä haluan päästä pyöräilemään. Pyöräily on oma suosikki liikuntamuoto. Pyörällä pääsee niin nopeasti ja vaivattomasti paikasta toiseen. Meidän muksu rakastaa myös pyöräilyä, joten se on kiva yhteinen harrastus. Muksu pyöräilee potkupyörällä melkein läpi talven omassa pihassa ja kesällä pidemmillä matkoilla on kulkenut omassa pyörässäni olevassa istuimessa. Alkuvuodesta sain serkultani pyöräkärryn, joten päästään sitäkin testaamaan. Kesällä pyöräillään viikottaina kylällä olevaan leikkipuistoon parin kilometrin päähän ja joskus aina vien lasta myös pyörällä päiväkotiin (5km suuntaansa) Siitä saa hyvän treenin itsellekkin. Pyöräily on ollut liikuntana mieleinen, mutta myös helppo sujauttaa arkeen.

Vaikka pyöräillä voi mitkä vaatteet päällä tahansa niin tykkään käyttää mukavia urheilu- ja ulkoiluvaatteita. Jos siis olen menossa ulkoilemaan tai puuhaamaan jotain taaperon kanssa. Taaperon kanssa nimittäin pyöräillessä tulee aina hiki, kun polkee ylämäkiä tuollaisen 13kg lisäpainon kanssa. Silloin, kun olen pyöräillyt esimerkiksi yksin kauppaan niin tuntuu, että pyörä kulkee kuin siivillä. En halua olla vain se mutsi, joka istuu puiston penkillä puhelin kädessä, kun lapsi leikkii. Yleensä puuhailen lapsen kanssa leikkipuistossa. Aamupäivisin nuoriso ei vielä ole tullut skeittirampeille, joten saatetaan hyppiä ja juosta niissä, kiipeillä köysirataa pitkin, laskea liukumäkeä ja touhuta. Siksi haluan, että ulkoiluvaatteet sopivat tähän touhuiluun.

Löysin ratkaisun ja luottomerkin

Aloitin marraskuussa yhteistyön Népran kanssa ja silloin sain heiltä ensimmäisen setin tuotteita testiin. Hävettää ehkä myöntää, mutta käytän melkein päivittäin Népran legginssejä. Olen ollut niin onnellinen, että vihdoin olen löytänyt vastuullisia ja sopivia urheiluvaatteita. Népra nimittäin on laajentanut kokovalikoimaansa ja tällä hetkellä heiltä löytyy plussakokoisia urheiluvaatteita XXL asti. Népralla on myös kuunneltu toiveita ja otettu vastaan palautetta ja hiottu isompia kokoja mahdollisimman hyväksi.

Népra on kotimainen vastuullinen urheiluvaatebrändi. He ovat avanneet nettisivuillaan kattavasti vastuullisia arvojaan sekä tuotteiden eettistä valmistusta. Yli 50%:ssa Népran tuotteista käytetään kierrätettyjä materiaaleja kuten kierrätettyä polyamidia, polyesteria ja puuvilla. Iso iso plussa on myös merkin kotimaisuus, koska olen ennenkin kertonut, että kotimaisuus on itselleni tärkeää ja haluan tukea kotimaisia yrityksiä. Tykkään Népran vaatteiden ajattomuudesta, selkeistä linjoista ja väreistä. Kuvissa yläosissa näkyvä sävy rosy brown aivan ihana ja yksi suosikeistani. Népran uudessa mallistossa on myös muita herkullisia värejä ja itse olen ihastunut uuteen keltaiseen sävyyn.

Népralla halutaan myös tehdä hyvää ja että he voivat yrityksenä antaa enemmän ja vaikuttaa paitsi tekstiiliteollisuudessa, mutta myös koko maailmassa. He ovat luoneet hyväntekeväisyyskonseptin, jossa lahjoitetaan 50 senttiä jokaisesta myydystä tuotteesta. Heillä on mukana neljä eri kumppania joten jokainen organisaatio saa 12,5 senttiä per myyty tuote. Organisaatiot ovat World Vision Finland metsien elvyttämishanke ja ilmastonmuutoksen tarjominen, John Nurminen Foundation Puhdas Itämeri -projekti, Fashion Revolution (suom. Vaatevallankumous) ja Mieli ry.

Suosikkini Népralta

En ole vielä päässyt testaamaan kaikkia Népran tuotteita, mutta muutamia tuotteita on noussut ehdottomasti omiksi suosikeiksini. Käytän itse Népran tuotteissa kokoa XL ja mielestäni tuotteet vastaavat hyvin kokoaan.

Omia lemppareitani on Maia-legginssit, jotka tulevat suuuuper korkealle. Niitä suosittelen varsinkin plussakokoisille ja raskaana oleville. Maia-legginssit ovat sellaiset, että pesen ja pidän niitä. Aivan ihanat ja jalassa joustavat. Kangas on pehmeää ja voisi melkein sanoa, että legginssit tuntuvat kuin toiselta iholta. Varsinkin kotona työskennellessä tykkään käyttää mahdollisimman mukavia vaatteita. Joten usein asuni onkin vain legginssit + huppari. Palaveripäivinä saatan jopa heittäytyä villiksi ja meikata ja pukea mekon, haha.

Toiset suosikkihousuni tällä hetkellä ovat Yed Joggersit. Joggersit ovat todella mukavat päällä! Ne ovat materiaaliltaan liukaspintaista hieman tuulipukumaista-kangasta. Käytän näitä eniten ulkona, koska ne sopivat niin hyvin rennoiksi ulkohousuiksi verkkahousujen tai collegehousujen tilalle. Talvella käytin kovilla pakkasilla alla villahousuja. En tykkää toppahousuista niiden kankeuden vuoksi, mutta nämä olivat juuri passelit. Joustavat ja mukavat housut joissa on helppo liikkua ja touhuta pihalla lapsen kanssa tai tehdä pihahommia.

Paidoista eniten käytössä on Juno Longsleeve.  Materiaali ja malli on todella hyvä ja paita tuntuu mukavalta päällä. Olen tykännyt käyttää tätä aluspaitana myös villapaidan alla esimerkiksi ulkoillessa. Paidassa on hihassa pienen pieni tasku johon saa näppärästi avaimen. Odotan, kun salit aukeavat ja pääsen testaamaan tätä. Nimimerkillä solmin aina avaimen kenkiin kiinni.

Mitä ajatuksia tämä aihe herättää? Valmistetaanko teidän mielestä tarpeeksi plussakokoisia urheiluvaatteita?

Kuvat Dilan Photography

LUE MYÖS

Kun jäljelle ei jää mitään – uudet ylikompensoidut Jymy Taivas-jäätelöt

Kestovaipat – vinkkejä käytettynä ostamiseen

DIY Liukuvärjätty seinä

SEURAA MINUA MYÖS INSTAGRAMISSA

Löydät minut @roosablom

Yrittäjäperheen arki

Yrittäjäperheen arki on ihanaa, kamalaa, vapauttavaa, kaaottista ja kaikkea siltä väliltä. En silti vaihtaisi tätä mihinkään. Olen sanonut jo vuosia ennen kuin meidän esikoinen syntyi, että näen meidät yrittäjäperheenä. Silloin mies vielä teki reissuhommia eikä hänen ollut tarkoitus perustaa yritystä. Mies on yrittäjäperheestä ja itse tavallisesta duunariperheestä.

Olen aloittanut päätoimisena yrittäjänä 19-vuotiaana, joten yrittäjävuosia on kertynyt jo ”muutama”. Yrittäjyys on itselleni vahva osa identiteettiä enkä tiedä osaisinko olla palkkatöissä. Meidän esikoinen syntyi kesällä 2018. Mies laittoi toiminimen pystyyn saman vuoden tammikuussa. Kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa irtisanoi itsensä vakiduunista ja hyppäsi yrittäjäksi. Tiedän, että monet kauhistelevat tätä ja tämähän kuulostaa ihan järjettömältä. Mies ei saanut edes starttirahaa, koska oli pistänyt toiminimen pystyyn ennen, kuin alkoi päätoimiseksi yrittäjäksi. Hänen ei kuitenkaan ollut tarkoitus hypätä yrittäjäksi, mutta yksi asia johti toiseen ja tämä on lopputulos. Itse kannustin miestä koko ajan. Sain äitiyspäivärahaa vauvan syntymän jälkeen 9 kuukauden ajan, joten ajattelin että meillähän on nimenomaan hyvä tilanne. Joku säännöllinen ”palkka” napsahtaa tilille joka tapauksessa.

töitä Kotona lapsen kanssa

Kun pandemia iski ja ensimmäisenä keväänä koulut ja varhaiskasvatus oli kiinni kaksi kuukautta, oli monen arki kaaottista. Niin meilläkkin. Oli myös huoli taloudesta, koska monella yrittäjällä työt loppuivat kuin seinään. Saa olla todella kiitollinen, että meidän töihin se ei vaikuttanut merkittävästi. Päiväkotien ollessa kiinni toi se lisähaasteensa työntekoon. Kuitenkin meille on hyvin tuttua se, että töitä tehdään vielä kotona. Vaikka lapsi on päiväkodissa niin silti on paljon töitä, joita joudumme tekemään lapsen läsnäollessa. Mikä on välillä todella kurjaa, mutta yritämme välttää tätä aina, kun mahdollista.

Kerran, kun esikoinen oli vielä alle vuoden ikäinen muistan, kuinka puhuin puhelimessa ja hoidin rekrytointifirman kanssa työntekijöihin liittyviä asioita. Samalla syötin muksulle maissinaksuja ja yritin pitää hänet tyytyväisenä puhelun ajan. Ei myöskään ole montaa viikkoa takaperin, kun minulla oli puolen tunnin Zoom-palaveri ja laitoin sen ajaksi lapsen katsomaan kännykästä lastenohjelmia ja syömään vadelmia.

Meillä ei ole lähellä tukiverkkoa, joten lapsen hoitojärjestelyt vaativat aina sumplimista. Molempien vanhemmat asuvat lähimmillään 45 minuutin ajomatkan päässä ja käyvät töissä. Emme siis pysty pyytämään ketään hakemaan lasta päiväkodista tai hoitamaan lasta vaikka tunniksi tai kahdeksi. Yleensä lapsi onkin mummolassa hoidossa aina vähintään puoli päivää tai yön yli. Ennen, kuin lapsi meni päiväkotiin 10 kuukauden iässä palkkasimme lastenhoitajan pariksi kuukaudeksi hoitamaan vauvaa muutaman tunnin päivässä pari päivänä viikossa. Tämä tosin oli aika farssi, sillä lapsella oli eroahdistus menossa ja hän vain huusi ja itki lastenhoitajan kanssa. Hänellä oli vaihe, ettei mikään muu kelvannut kuin äidin tai isän syli tai tuli huutoa.

Aina töissä

Yrittäjä on käytännössä aina töissä, vaikka yrittäisi itse rajata työaikaa. Joku asiakas saattaa soittaa illalla tai viikonloppuna. Hommat on vaan hoidettava, oli mitä oli. Meillä esimerkiksi mies hoiti työasioita puhelimella sairaalasta, kun olimme synnytyksen jälkeen perhehuoneessa. Hän vastaili sähköposteja ja teki tilauksia niinä hetkinä, kun minä ja vauva nukuimme.

Itse olen hoitanut työasioita vauvan ja lapsen kanssa paljonkin. Olen ottanut esikoista mukaan tukkuun ostoksille, palavereihin ja tapaamisiin ja moneen muuhun. Yleensä vauvoihin ja lapsiin suhtaudutaan kaikkialla todella myönteisesti eikä se ole haitannut. Nimettiin meidän vauva myös yrittäjä-vauvaksi, koska hän on joutunut olemaan mukana työjutuissa ihan vauvasta asti.

Meidän perheessä kummallakin on omat päävastuut ja yrittäjänä meidän on joustettava molempien. Koska meillä on lapsi, tarvitaan joustoa vielä enemmän. Oma työni on pääasiassa läppärihommia, joita teen kotona. Minä siis pääasiassa vien ja haen lapsen päiväkodista. Mies taas on fyysisesti työmailla, joten hän ei pysty samalla tavalla järjestämään töitä kuin minä. Yleensä arkena mies menee 6-7 välillä töihin, riippuen työmaasta. Hän tekee 8-10 tunnin työpäivän työmaalla. Ei silti ole harvinaista, että työpäivä voi venyä. Yleensä on muutama rauhallinen viikko ja sitten taas jostain tulee hirveä hässäkkä ja kiire. Silloin mies saattaa tulla kotiin vasta illalla. Ei ole harvinaista, että joskus olen itse mennyt nukkumaan, kun toinen tulee töistä kotiin puolilta öin. Pahimmillaan työpäivät ovat voineet olla 16-18 tuntisia.

Kirjallisia ja toimistotäitä on molemmilla. Muutamana iltana viikossa saatetaan istua läppärit vastakkain keittiön pöydän ääressä ja tehdä töitä. Hoitaa laskutusta, kirjanpitoa ja muuta vastaavaa. Nämä työt yleensä aloitetaan kun lapsi on nukahtanut 20-21 välillä. Toimistohommia saattaa olla 1-3 tuntia tälläisinä iltoina. Lopetettuamme työt menemme suoraa nukkumaan sillä aamulla heräämme 6-7 välillä tai mies jopa viideltä.

Sairaspäivä on työpäivä

Yrittäjällä ei ole sairaslomaa. Ei omaa eikä lapsen. Näin yrittäjäperheen näkökulmasta on todella haastavaa, jos lapsi on kipeä. Ensimmäisenä päiväkoti-syksynä lapsi oli vähän väliä sairaana. Yhteensä näitä sairaspoissaoloja oli kuukauden verran ja pisimmät olivat viikkon putkeen. Muistan kun lähellä joulua lapsella oli viikon kestänyt todella paha tauti. Reppana oli todella kipeä. Olin viikon hänen kanssaan kotona ja aina, kun lapsi nukkui yritin tehdä töitä. Yrittäjä voi periaatteessa hakea saikkua ja saada Kelalta rahoja, mutta näissäkin on karenssipäivät eli ensimmäisiltä päiviltä ei kuitenkaan saa rahaa vaan ne pitää sairastaa omaan pikkiin. Ja jos sairasloma koskee lasta on taas on hieman eri. Nämä päivät menevät siis omasta pussista, jos töitä ei pysty tekemään.

Ollaa ne kel ei oo tuuraajaa.

(Me ollaan ne – Cheek)

Vaikka sairaslomaa saisi niin työt on hoidettava. Ei niitä voi kukaan muu hoitaa puolestasi.  Yritän aina jos mahdollista niin siirtää ei-pakollisia hommia hieman eteenpäin, koska yksinkertaisesti työnteosta ei välillä tule mitään jos samalla pitää hoitaa (kipeää) lasta. Kuitenkin on paljon hommia ja deadlineja, jotka puskee päälle ja ne on hoidettava. Siihen on vain keksittävä, että milloin. Yleensä illalla tai yöllä, jos ei muuta mahdollisuutta ole. Jos itse on sairaana niin läppäri on heti auki, jos pystyy istumaan ja silmät pysyvät auki.

Yrittäjän vapaus

Vaikka yrittäjänä ei ole helppoa on sillä myös positiivinen kääntöpuoli. Yrittäjän vapaus. Se on yksi syy miksi nautin olla yrittäjänä. Itse voin tehdä töitä missä vain ja valita koska niitä teen. Voimme valita lomamme, koska haluamme tai pitää yhtäkkiä arkivapaan. Voimme yhdistää työreissuja ja vapaa-aikaa. Yleensä lomailemme sesonkiajan ulkopuolella. Silloin on vähemmän ruuhkia ja ihmismassoja ja hinnat myös alhaisemmat. Viimeksi olimme joulukuussa viikon loma-työreissulla Kolilla ja sitä edellisenä vuonna viikon lokakuussa Rukalla.

Meillä on myös vapaus siitä, että olemme tilivelvollisia tekemisistämme vain itsellemme ja tietenkin myös asiakkaille. Saamme kuitenkin itse päättää ketä asiakkaita otamme ja miten työt aikataulutamme.

Olemme valinneet, että lapsi on hoidossa vain 7 tuntia päivässä eli 80% hoitoaikaa. Yleensä haen muksun päiväkodista kolmelta. Viime kesänäkin kerkesimme tehdä iltapäivällä ja illalla koko perhe vaikka mitä. Kävimme veneilemässä, retkillä ja puuhasimme paljon. Aikaa jäi eri tavalla. Koska meidän ei ole ihan pakko niin emme ole halunneet laittaa lasta päiväkotiin täyttä tuntimäärää. Vaikka työmäärää meillä on paljon. Haluan keretä viettää aikaa lapsen kanssa arkisin ja puuhastella yhdessä. Tämä valinta on tuntunut meille parhaimmalta. Pidän tärkeänä sitä, että voimme muokata arjesta omannäköisen.

Yrittäjyys opettaa lasta

Toivon, että tulevaisuudessa vanhempien yrittäjyys antaisi lapselle erilaisia työkaluja ja avartaisi silmiä. Meillä puhutaan ruokapöydässä niin työntekijämaksuista kuin veroista. Ylipäätänsä rahasta keskustellaan avoimesti päivittäin. Toivon, että lapsi ymmärtäisi mm. millaisia kuluja yrittäjällä on ja miten verot toimivat. Koska vaikka yrittäjä saisi sata euroa niin se ei tarkoita, että siitä saisi satasen omaan taskuun.

Toisaalta toivon, että voisin opettaa yrittäjähenkisyyttä ja ratkaisukeskeisyyttä lapselle. Ehkä kuitenkin tärkein asia mitä haluan yrittäjyyden opettavan meidän lapselle on, että raha ei kasva puussa ja sen eteen on tehtävä töitä. Toivottavasti meidän lapsi tulevaisuudessa näkisi yrittäjäperheessä kasvamisen rikkautena eikä ajattelisi, kuinka kurjaa on kun vanhemmat teki paljon töitä.

Tavallinen yrittäjäperheen päivä

Tällä hetkellä kello on 21:38. Olen syönyt iltapalan samalla, kun olen kirjoittanut tätä postausta. Vein muksun aamulla kahdeksaksi päiväkotiin ja hain kolmelta. Aamulla nappasin yhdet sovitut lastenvaatteet tutulta ennen, kuin menin kotiin aloittamaan töitä. Iltapäivällä, kun hain lapsen päiväkodista niin kävimme yhdessä Löytötexistä ostamassa jätesäkkejä naapurille (hän pyysi, eikä omista autoa niin autetaan aina, kun voidaan♥), palautettiin kirjastoon kirjat ja lainattiin uusia. Sen jälkeen käytiin viemässä tavarat naapurille ja istuttiin siellä kahvilla höpöttelemässä. Oltiin menossa kotiin ja syömään, mutta muksu innostui olemaan pihalla. Syötiin kotona nopeasti ja mentiin takaisin ulos leikkimään. Kerittiin ulkoilla 1,5 tuntia. Sitten tultiinkin kotiin iltapalalle, pistettiin haalarit pesuun, koska ne oli ihan kuraiset ja soitettiin videopuhelua papalle. Iltapalan jälkeen tehtiin iltatoimet, luettiin useampi kirja, laitoin haalarit kuivumaan ja vein muksun nukkumaan. Sen jälkeen avasin läppärin ja tein iltapalaa. Tässä istun edelleen töitä tehden. Kello lähenee kymmentä eikä mies oli vielä tullut töistä. Hän meni aamulla seitsemäksi töihin. Tämän jälkeen aion pestä hampaat ja mennä nukkumaan. Sain viestin, että mies lähtee töistä klo 23 aikaan, joten on hieman ennen puoltayötä kotona. Itse olen varmaan silloin jo unessa.

Tänään on ollut hyvin tavallinen päivä ja itseasiassa tosi kiva päivä.

Monilla on töitä, opiskelua ja ruuhkavuodet tai muuten aikamoista palapeliä arki. Miten olette selviytyneet tai järjestäneet arjen?

Kuvat on ottanut pari kesää takaperin yksi mun lempparikuvaajista eli ihana Tiia Ennala ♥

LUE MYÖS

Kun jäljelle ei jää mitään – uudet ylikompensoidut Jymy Taivas-jäätelöt

Kestovaipat – vinkkejä käytettynä ostamiseen

DIY Liukuvärjätty seinä

seuraa minua myös instagramissa

Löydät minut @roosablom