Ostolakko päättyi

Ostolakko loppui ennen kuin piti

Niinhän siinä sitten kävi. Osa sitä jo ennusti, ettei pystytä vuoden ostolakkoon. Loppukeväästä tein päätöksen, että ostolakko loppuu puolen vuoden kohdalla. Koin, että ostolakko kävi liian kuormittavaksi ja koska keväällä iski pandemia ei pystynyt hankkimaan tavaraa käytettynä tai saada samanlailla kuin ”normaalissa” tilanteessa. Kuitenkin itse ostelen todella harvoin ja harkitusti ja muutenkin käytettynä, joten ostolakko ei tässä tilanteessa tuonut itselleni lisäarvoa. Ostolakko tuntui vain kuormittavalta ja muutenkin arki muuttui hetkellisesti, joten oli pakko miettiä mitkä ovat oikaesti tärkeitä asioita.

Ostolakko kesti puoli vuotta

Meidän ostolakko kesti lopulta tammikuun alusta kesäkuun alkuun eli lähes puoli vuotta. Ostolakko ei tuntunut mitenkään oudolta vaan meidän tavalliselta arjelta. Välillä voi mennä kuukausi tai kaksikin ettei osteta mitään.  Ostolakon aikana alkoi tulla eteen asioita, joita koin että on pakko ostaa. Yksi niistä oli alusvaatteet. Myös sukkien ompeleminen alkoi suoraa sanottuna ottaa päähän. Ostolakon päädyttyä ostin siis alusvaatteita ja sukkia, koska pidän molempia aina maltillisesti ja käytän aina olemassa olevat loppuun ennen uusien ostoa sekä korjaan pienet reiät.

Muutama asia mitä haluan ostaa on uusi uikkari, koska nykyinen ei ole sovelias uimarannalle. Haluaisin myös pitkästä aikaa kiertelemään kirppiksiä, vaikka mitään en ostaisikaan. Sillä tyyli ja pukeutuminen on itselleni tärkeitä ja koen, ettei nykyinen vaatekaappini ole täysin sellainen mitä haluaisin. Raskaus muutti kokoani ja vartaloani, joten ennen raskautta olevat vaatteet eivät sovi ja en ole viitsinyt imetyksen ja raskaudesta palautumisen takia viitsinyt hankkia uusia vaatteita. Nyt kuitenkin koen, että olisi aika päivittää vaatekaappia. Shortsit olisi kiva, jos löytyisi käytettynä koska sellaisia en tällä hetkellä omista. #mekkotyttö

Kaksi kuukautta ilman autoa

Keväällä vietimme myös kaksi kuukautta ilman toista autoa, kun pistimme henkilöauton seisontaan. Toisinsanoen siis mies kulki firmansa autolla töihin, mutta sillä emme voi ajaa henkilökohtaisia ajoja. Siksi pyöräilimme myös koko perhe. Päiväkotien avautuessa laitoimme auton takaisin liikennekäyttöön. Muutamina päivinä olen kuitenkin innostunut viemään taaperoa myös pyörällä päiväkotiin ja siinä saa hyvän treenin. Tykkään kovasti pyöräilystä!

Mielestäni tässä haasteessa ei kuitenkaan ole kyse epäonnistumisesta. On muistettava omat voimavarat ja on myös ihan ok sanoa, ettei jaksa. Puoli vuottakin oli jo pitkä aika! Ja olen taas yhtä kokemusta rikkaampi ja oppinut paljon itsestäni ja ostokäyttäytymisestä. ♥