Ihanaa ja aurinkoista lauantaita!

Nyt piiitkästä aikaa ajattelin kuvata blogiini arkiset asukuvat. Oon kuvannut asukuvia viimeksi yli 5 vuotta sitten. Esimmäisen blogini aikana kuvailin viikottain asuja, mutta sitten se jäi. Aina välillä haaveilen niiden kuvaamisesta uudestaan, mutta aina se on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Nyt sitten pitkästä aikaa tälläinen nopea asu arkinen asu. Oli hyvin outoa olla kameran edessä pitkästä aikaa.

Ihana keväinen aurinko kuitenkin helpottaa huomattavasti taas kuvaamista, kun valoa riittää pidempään kuin kaksi tuntia päivällä. Ja kyllähän sitä jotenkin herää taas talvikoloistaan ja alkaa heti virrata uusia ajatuksia. Olenkin taas kirjoitellut paljon uusia postauksia luonnoksiin.

Ainiin, Iltalehti teki jutun vauvojen vessahätäviestinnästä ja haastatteli minua siihen. Toimittaja oli lukenut kirjoittamani blogipostauksen ja otti sen perusteella yhteyttä.  Koko jutun voi lukea verkosta tästä sekä tänään ilmestyneestä Iltalehden paperiversiosta.

Rakastan kotimaista designia

Tämä perjantainen asu koostui Uhana designin mekosta (joka on oikeasti aamutakki, mutta omasta mielestäni juhlamekko) ja mustista legginsseistä. Hiukset heitin vain nopealla nutturalle. Tuntui, että koko päivä alkoi vähän huonosti ja tuli noustua väärällä jalalla sängystä. Tälläisinä päivinä tykkään pukea päälle aina jotain ihanaa. Kyllähän se mieltä piristää kun päällä on kaunis mekko ja sipaisu huulipunaa. Verkkareissa oleminen saa mielenkin harmaaksi. Olen huomannut myös, kun työskentelen yrittäjänä kotona, että aamulla pitää pukea päivävaatteet päälle tai päivä ei oikein lähde käyntiin. Työnteko sujui jouhevammin päivävaatteissa kuin yövaatteissa. On ihmeellistä, miten se mitä puemme päällemme vaikuttaa fiilikseen niin voimakkaasti!

Oma tyylini koostuu aikapitkälti kirpputori ja second hand -vaatteista yhdistettyvä kotimaisiin eettisiin merkkeihin. Rakastan laatua ja ylellisiä materiaaleja. Silti asuissa tärkeää on se, että niiden kanssa on helppo olla ja puuhata vauvan kanssa. Sekä tietenkin imettää! Kaapissani on paljon ihania mekkoja, joita en voi toistaiseksi käyttää, koska niissä ei voi imettää ilman, että koko mekon nostaa korviin asti. Ei siis kovin käytännöllistä.

Odotan jo kevättä kun voi pukeutua kevyemmin. Kevät ja syksy ovat mielestäni pukeutumiselle parhainta aikaa. Huomaan palaavani aina samoihin asioihin vuoden aikojen vaihtuessa. Keväisin värit ja kukkakuosit. Syksyisin tumman liila ja villaiset lierihatut. Ja kyllähän tuo liukkaus rajoittaa kenkävalikoimaakin. Monet ihanat kengät odottelevat kaapissa jo taas pääsemistä ulkoilemaan.

Kiinnostaisiko teitä  jatkossakin arkiset asukuvat?

”Siis ihan uskomatonta, että puolivuotias tekee kakat vessanpönttöön!”, ihmetteli äitini kun olimme hänen luona kylässään. Jepjep. Oikeastaan vauvamme oli tehnyt kakkoja ja pissoja pönttöön 4 kuukauden ikäisestä alkaen. Olemme onnistuneesti vessattaneet vauvaa pöntöllä kodin lisäksi sukulaisten ja ystävien luona kuin julkisten tilojen lastenhoitohuoneissa.

Vauvan pissattamista vastasyntyneestä alkaen kutsutaan vauvojen vessahätäviestinnäksi eli vvv:ksi. Joku voi pitää tätä ihan hulluna ajatuksena. Kuitenkin uskon ja tiedän kokemuksesta, että vauva antaa merkkejä vessahädästään. Vanhemmat pystyvät jo heti syntymästä tietämään koska vauvalla on vessahätä. Usein vaan, kun emme reagoi viesteihin niin vauva vaimentaa niitä ja lopulta jossain vaiheessa ei enään niitä viesti selkeästi. Kuitenkin jo varhaisella vuorovaikutuksella vauva niitä viestii samoin intuutio kertoo meille vanhemmille, koska olisi aika viedä pikkuinen vessaan.

Vaipaton vauva?

Kun vauvamme oli 6 viikkoa ostin Maria Nordinin Vaipaton vauva -verkkokurssin. Kovasti yritin pissattamista ja tarkkailuvaihetta, mutta jotenkin se vaan ei sitten toiminut. Oltiin koko ajan menossa jossain joten koin vaikeaksi seurailla vauvan merkkejä, koska hän pissasi. Jotenkin vaan ei oikein sujunut ja kokeilin muutamiakin kertoja uudestaan viikkojen päästä. En lukuisista yrityksistä huolimatta saanut yhtään pissaa lavuaariin. Vauva kyllä hoitoalustalla tykkäsi alasti ollessaan pissailla. Olin ehkä liian innoissani kestovaipoista ja halusin oppia niistä kaiken ja saada ne toimimaan. Kestovaippailu meillä onkin heti alusta asti sujunut loistavasti ja niiden käyttö on tuntunut niin luonnolliselta. Ohivuodoiltakin on vältytty todella hyvin. Otin vauvan vessattamisesta liikaa stressiä ja en luottanut vain intuutioon.

Jostain syystä sitten kuitenkin vauvan ollessa noin 4,5kk kokeilin uudestaan pissattamista. Tarkkailuvaiheesta (kuukausia takaperin) olin sen verran oppinut, että vauva pissasi aina n. 10 minuuttia syömisen jälkeen. No menin heti syömisen jälkeen pissattamaan vauvan lavuaarille. Ei tulosta. Kokeilin sitten pissattaa pöntöllä ja pisspiss -äänen jälkeen vauva pissasikin pönttöön! Hämmennyin itsekkin ja olin todella iloinen. En tiedä oliko se vain sattumaa, mutta sain siitä lisämotivaatiota jatkaa. Ensimmäisen päivän saldo oli1 pissa pönttöön. Seuraavana päivänä olikin jo 4 pissaa. Kolme päivää ensimmäisen pissan jälkeen sain ensimmäisen kakan pönttöön. Kuinka ihanan helppoa oli vain vetää vessa ja huuhtaista hieman vauvan pyllyä. Pyllyn peseminenkin oli niin helppoa, kun kakkaa ei ollut nivusissa ja muhkuroiden välissä.

Koin helpoimmaksi opetella pissaamista aluksi rytmin mukaan; syömisen jälkeen, heräämisen jälkeen jne. Kun menemme pissalle ei pöntöllä oleskella pitkiä aikoja. Melkeinpä alle minuutissa vauva tekee tarpeensa. Jos hänellä ei ole hätä niin menemme pois. Yleensä vauva ilmaisee itsensä aikaselkeästi, ettei halua pöntölle mennä jos vessähätä ei ole.

Vessahätäviestinnästä pottailuun

Meidän piti siirtyä potalle heti kun neuvolasta näytetään vihreätä valoa istumiselle. Kuitenkin lopulta koin helpoimmaksi käydä vaan pöntöllä. Koska vauva ei osaa istua ilman tukea on helpompi vain pitää kainaloista kiinni ja istua pöntön reunalla. Sekä tietenkin se, että voi vain painaa nappia eikä tarvitse erikseen alkaa pottaa pesemään. Pieni asia, joka helpottaa arkea.

Parhaina päivinä meillä kului vain 4 kestovaippaa, joka on todella vähän. Kestovaippoja kun kuluu yleensä hieman enemmän kuin kertakäyttöisiä. Kakat on mielestäni helpompi ennakoida ja parhaina viikkoina on ollut useita päiviä putkeen, että kaikki kakat on saatu pönttöön.

Vessattamisen hyödyt vauvalle ja ympäristölle

Ei minulla mitään tavoitetta ole, että vauvan pitäisi olla heti päivä- ja yökuiva. Haluan oppia reagoimaan vauvan sanattomiin viesteihin. Itse uskon, että vauvat ovat tyytyväisiä ja eivät itke niin paljoa jos vanhemmat vastaavat vauvan viesteihin ja tarpeisiin. Koskien siis muutakin kuin vessattamista. (Täytyy nyt mainita että erilaiset sairaudet, kivut yms ovat eri asia. Jokainen vanhempi varmasti tekee kaikkensa oman vauvansa eteen. )

Monilta olen kuullut, että vessahätäviestintä ja varhaisessa vaiheessa aloitettu pottailu ovat nopeuttaneet vauvan kuivaksi oppimista. Lähipiiristänikin löytyy muutama. Heidän lapsensa ovat oppineet kuivaksi 1,5 vuoden ikäisinä. En koe, että vessattaminen olisi mitenkään vaivalloista. Säästää aikaa monella muulla tapaa.

Vessattaminen on ympäristön kannalta hyvä asia. Kestovaippaillessa vaippapyykkiä syntyy vähemmän, joten paitsi että vaippojen kuivumaan laittamiseen menee vähemmän aikaa kuluu vettäkin vähemmän. Jos kestovaippailu ei ole sun juttu niin hyötyä vessattamisesta on myös kertakäyttövaippailussa. Kerttiksiä kuluu vähemmän ja roskista tarvitsee tyhjentää harvemmin ja kaiken tämän lisäksi myös rahaa säästyy. Eli siis vessattamisesta on paljonkin hyötyä.

TARJOUS!

Koska Maria Nordinin Vaipaton vauva -verkkokurssi on mielestäni ihan super hyvä laitoin Marialle viestiä. Hän lupasikin mun lukijoille kurssin tarjoushintaan 49€ (norm 79€). Ihan huippua! Kurssi sopii alle puolivuotiaan vauvan vanhemmille tai hoitajille. Itse olen soveltanut kurssin ohjeita myös jatkossa pottaillessa.

Osta kurssi tästä linkistä: www.marianordin.fi/vaipaton